Berkeley, Kalifornia, 17.12.97 (IPS) – Länsimaiden johtajien vakaumus, että kapitalismi ja demokratia ovat ihmisen onnen ja vapauden kaksi peruspilaria, on vahvistunut tällä vuosikymmenellä kommunismin kumottua itse itsensä. Viime aikoina kapitalistisen leirin ytimestä on kuitenkin alkanut kuulua epäilyjä siitä, voidaanko maailmanlaajuiset markkinat ja demokratia sovittaa yhteen.
Jopa finanssimarkkinoilla suuria voittoja kahmineet henkilöt ovat arvostelleet kommunismin jälkeistä kapitalismia siitä, että se romuttaa demokraattisten arvojen ja laitosten perustan.
"Avoimen yhteiskunnan päävihollinen ei käsittääkseni ole enää kommunismin vaan kapitalismin uhka", kirjoittaa unkarilaissyntyinen finanssikeinottelija ja hyväntekijä George Soros.
Hän pelkää, että vapaiden markkinoiden toimivuuden avaimen – kilpailun – puuttuessa kapitalismista tulee omien ylilyöntiensä uhri.
Sorostakin voimallisemmin hälytyskelloja soittaa ranskalainen taloustieteilijä Jacques Attali. Hän toimi aiemmin johtajana Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankissa, joka on viime vuosina keskittynyt lainojen myöntämiseen Itä-Euroopan entisille sosialistimaille.
"Ellei länsi, ja eritoten sen johtajaksi itsensä valinnut Yhdysvallat, tunnista markkinatalouden ja demokratian puutteita, länsimainen sivilisaatio alkaa hajota ja päätyy asteittain tuhoamaan itsensä", Attali julistaa.
Hän luettelee useita markkinatalouteen ja demokratiaan liittyviä "sisäisiä ristiriitoja":
– Demokratia ylistää yksilön oikeuksia ja enemmistövaltaa, mutta markkinoille yksilö on jotakin, jonka voi heittää pois tai vaihtaa toiseen. Kapitalistinen yritys ei edes teeskentele demokraattista laitosta, ja se vastaa teoistaan vain osakkeenomistajilleen.
– Demokratia pyrkii turvaamaan tasaveroiset oikeudet ja mahdollisuudet kaikille kansalaisille. Kapitalismi taas perusluonteensa mukaisesti voimistaa eriarvoisuutta ja keskittää vaurauden niille harvoille, joilla sitä on entuudestaan.
– Demokratia on tehokkaimmillaan mahdollisimman paikallisena ja hajautettuna, kun taas kapitalismi pyrkii hellittämättä kohti keskittymistä, globalisaatiota ja monopolia.
– Demokraattiset instituutiot voivat toimia vain yhteiskunnassa, jossa yksilöt kokevat itsensä toisistaan ja yhteisöstään vastuuta kantaviksi kansalaisiksi. Kapitalismi unohtaa kansalaisuuden ja käsittelee yksilöitä vain kuluttajina, jotka halutaan saada riippuvaisiksi tietyistä tavaroista ja palveluista.
Attali ennustaa, että syntymässä on eräänlainen markkinadiktatuuri, jonka vastavoimaksi ei löydy tarpeeksi vahvoja demokraattisia instituutioita.
Kolmas vaikutusvaltainen kommunismin jälkeisen kapitalismin kriitikko on tunnettu yhdysvaltalaisen Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) taloustieteilijä Lester Thurow.
"Jyrkimmin ilmaistuna kapitalismi sopii täydellisesti yhteen orjuuden kanssa…Demokratia taas ei käy yksiin orjuuden kanssa", Thurow kirjoittaa.
Vaikka orjuus on lakkautettu, nykymaailma antaa Thurowin mukaan monia esimerkkejä kapitalismin ja epädemokraattisen hallinnon rinnakkaiselosta esimerkiksi Singaporessa, Saudi- Arabiassa, Etelä-Koreassa ja apartheidin aikaisessa Etelä- Afrikassa.
Itse asiassa fasismikin käy kiusallisen hyvin yksiin kapitalismin kanssa: valtio asettuu johtavien markkinavoimien palvelijaksi eikä toimi vastavoimana kapitalismin ylilyönneille. Tässä mielessä demokraattiset periaatteet ja menettelytavat muodostavat esteen rajattoman kapitalismin tehokkaalle toiminnalle.
Thurowin mukaan menestyvien yhteiskuntien kansalaisten täytyy "yhdistyä voimakkaan kertomuksen ja kestävän ideologian ympärille…Mutta mikä on se suuri kertomus, jonka avulla kapitalismi pitää yhteisön koossa, kun kapitalismi itse asiassa avoimesti kieltää yhteisön tarpeellisuuden?"
Paikallisen talouden hauraat rakennelmat on tallottu ylikansallisten yhtiöiden jalkoihin joka puolella maailmaa.
Ylikansalliset yhtiöt eivät vastaa teoistaan millekään yhteiskunnalle vaan ainoastaan osakkeenomistajilleen. Suuryhtiöt turvaavat tehokkuutensa kohtelemalla työntekijöitään kuin varaosia, kansalaisia pelkkinä kuluttajina ja yhteisöjä markkinoina, joilta on revittävä mahdollisimman suuri voitto.
Kommunismin jälkeisen kapitalismin johtaviin ajatuksiin kuuluu yksityistäminen, joka merkitsee sitä, että etuoikeutettu eliitti ottaa haltuunsa aiemmin julkisia toimintoja. Julkisten palvelujen tilalle tai rinnalle syntyy yksityisiä turvallisuus-, koulutus-, terveydenhoito- ja asumispalveluja, jotka eivät enää kuulu demokraattisen vallan ja vastuun piiriin.
Yhdysvaltain entinen työministeri Robert Reich on kuvannut ilmiötä "irrottautumiseksi", jossa maailman taloudellinen ja älyllinen eliitti erkanee kotimaistaan ja yhteisöistään vain omasta hyvinvoinnistaan kiinnostuneeksi saarekkeeksi.
Thurowin mukaan moinen "atomisaatio" johtaa lopulta lamaan, yhteiskunnan ja talouden halvaantumiseen.
Ennusteet ovat synkkiä, mutta ehkä nämä arvostelijat pystyvät kehittämään rosvokapitalismille uusia vaihtoehtoisia malleja, joissa demokratia, yhteisö ja jokaisen yksilön oikeudet ovat nykyistä paremmin turvatut. (Inter Press Service) * Mark Sommer johtaa Mainstream Media Projectia, joka pyrkii tuomaan uusia ääniä sähköiseen tiedonvälitykseen. 8 Copyright IPS, kaikki oikeudet pidätetään.
