Lima, 17.06.98 (IPS) – Perussa on havaittu, että peliautomaatit vetävät vastustamattomasti puoleensa yhä useampia keski-ikäisiä ja vanhenevia naisia. Yrityksistä parantaa pelihimosta kärsiviä on puolestaan tullut tuottoisa rahasampo terapeuteille.
Norma Espinoza, 47, on tyypillinen pelihimon uhri. Hän hakeutuu joka iltapäivä meluiseen ja savuiseen pelihalliin. Siellä automaatit saavat osakseen hänen jakamattoman huomionsa, kunnes viimeinenkin killinki on mennyt.
Muutama vuosikymmen sitten pelihimo riivasi Latinalaisessa Amerikassa vain miehiä, jotka saattoivat hevoskilpailujen vedonlyönnissä hävitä paidankin päältään. Uuden ajan elektroniset pelikoneet ovat kuitenkin vetäneet myös naiset ja lapset taikapiiriinsä.
Asiantuntijoiden mukaan peliriippuvuus iskee kuitenkin todennäköisimmin keski-ikäisiin naisiin. "Tämä addiktio liittyy usein vaihdevuosiin. Monilla naisilla pelihimo korvaa oman tai partnerin seksuaalisen innon laimenemista", pelihimoisten hoitoon erikoistuneen terapiakeskuksen johtaja Elena Aranda kertoo.
"Monet naiset kärsivät hylätyksi tulemisen tunteesta, masennuksesta ja yksinäisyydestä kokiessaan, että he eivät ole enää nuoria ja viehättäviä. He tuntevat jäävänsä syrjään sosiaalisesta elämästä. Pelikasinot ja bingohallit antavat heille tunteen kuulumisesta johonkin ja syyn jatkaa elämistä."
Aranda selittää ilmiötä myös naisluonteen impulsiivisuudella, johon pelaaminen tarjoaa purkautumistien.
"Kun istun koneen ääreen, unohdan kaiken muun. Lasteni välinpitämättömyys ja muut ongelmani pyyhkiytyvät pois. En välitä, jos häviän kaiken. Sitä paitsi minä voitan aina pikkuisen. Tiedän jo, mitkä koneet ovat anteliaita", Norma Espinoza tilittää.
Kaikki tietävät, että iltakuuden ja seitsemän välillä häntä on turha etsiä muualta kuin pelihallista.
"Ja entäs sitten? Kaikki nämä vuodet olen raatanut kotona ruokaa valmistaen ja lapsia hoitaen. Nyt he ovat isoja ja heillä on omat ystävänsä. Eikö minullakin ole oikeus pitää vähän hauskaa", Espinoza tivaa.
Pelirahat hän tunnustaa säästävänsä hätätilassa vaikka ruokamenoista: "Laitan keittoon vähän vähemmän lihaa."
"Olen tavannut täällä muita itseni kaltaisia ikävystyneitä naisia, joiden kanssa voin jakaa murheeni, kun häviän", hän puolustautuu.
Arandan mukaan harrastelijapelaajan ja peliaddiktin erottaa se, että jälkimmäisellä on pakottava tarve päästä pelihalliin muiden pelaajien ja koneiden keskelle. "Se tarve alkaa hallita heitä ja vahingoittaa heidän henkilökohtaista, sosiaalista ja työelämäänsä."
Psykoterapeutti Fermin Jaran mukaan pelihimoisten hoidossa on vaikeinta saada potilas ymmärtämään, että kyseessä on sairaus eikä harrastus. "Kuten kaikki addiktit, myös pelihimoiset uskovat voivansa lopettaa milloin tahtovat."
Naisten kohdalla asia voi olla toisinkin: he myöntävät riippuvuutensa, mutta jatkavat silti, mikä tekee Jaran mukaan hoidosta vielä vaikeampaa.
"Monille naisille pelaaminen on ratkaisu, jonka avulla he välttävät tunnustamasta avoimesti masennustaan ja yksinäisyyttään", hän tähdentää. (Inter Press Service)
