CHILE: Tuhansien kadonneiden kohtalo edelleen selvittämättä

Santiago, 05.09.1998 (IPS) – Kahdeksan vuotta sotilasdiktatuurin päättymisen jälkeen Chilessä ei ole päästy alkua pitemmälle kadonneiden ja murhattujen kohtalon selvittämisessä. Syyskuun 11. päivänä 1973 kenraali Augusto Pinochet kaappasi vallan sosialistiselta presidentiltä Salvador Allendelta ja alkoi vainota oppositiota häikäilemättömästi. Vain parin sadan vainoissa kadonneen jäännökset on sittemmin löydetty.

Sotilashallituksen suojeluksessa

toimineet armeija ja poliisi pidättivät ja

kiduttivat niiden puolueiden jäseniä ja

kannattajia, jotka olivat tukeneet Allenden

demokraattisesti valittua vasemmistohallitusta.

Pääkaupungin Santiagon jalkapallostadionista

tehtiin väliaikaisesti keskitysleiri.

Jotkut vainotut onnistuivat pakenemaan

ulkomaille. Monet muistavat vielä, kuinka

Suomeenkin saapui pimeänä joulukuun päivänä

1973 noin sadan chileläisen joukko, joka oli

ensimmäinen maamme vastaanottama poliittisten

pakolaisten ryhmä. Seuraavina vuosina Suomeen

saapui vielä toista sataa chileläistä

pakolaista.

Sotilaskaappausta

seuranneina vuosina tuhansia ihmisiä murhattiin

tai katosi. 1978 Pinochet säädätti lain, jolla

myönnettiin yleinen armahdus

ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneille. Vainon

jatkuessa uusia armahduslakeja säädettiin vielä

1983 ja 1986.

Sotilasvallan päätyttyä

1990 kristillisdemokraattisen presidentin

Patricio Aylwinin siirtymäkauden hallitus

asetti komission tutkimaan diktatuurin aikaisia

ihmisoikeusrikkomuksia. Seuraavana vuonna

työnsä päättänyt komissio ilmoitti, että

vuosina 1973-1990 runsaat 2 000 ihmistä

murhattiin ja 1 500 katosi jäljettömiin.

Viime vuosikymmenen alusta näihin päiviin

vain parin sadan kadonneen ruumiit on löydetty.

Tämän vuoden toukokuussa maan

pohjoisosassa Pisaguassa paljastui hauta, josta

kaivettiin esiin kaksi ruumista. Samalta

paikalta oli löydetty 20 kadonneen ruumiit

1990.

"Sotilaiden olisi myönnettävä

menneisyyden virheet ja pyydettävä anteeksi",

sanoi sosialistien kansanedustaja Juan Pablo

Letelier toukokuisen löydön yhteydessä.

Pinochetin salainen poliisi murhautti

Washingtonissa vuonna 1996 Letelierin isän

Orlando Leterierin, joka oli entinen

ulkoministeri.

"Näiden herrojen

(sosialistien) olisi ensin itse pyydettävä

anteeksi", kenraali Pinochet vastasi.

Entinen diktaattori ei ole luopunut

propagandastaan, jonka mukaan Allenden

sosialistihallitus oli 1973 viemässä maata

perikatoon. Laajat piirit Chilessä nielevät

tänäkin päivänä tämän selityksen

sotilaskaappauksen oikeutukselle "kansakunnan

pelastajana".

Kidutuksiin ja murhiin

syyllistyneitä sotilashenkilöitä ei ole saatu

tuomiolle, koska Chilessä ei ole riittävää

poliittista tahtoa diktatuurin aikana tehtyjen

ihmisoikeusrikosten selvittämiseksi. Pinochetin

vaikutusvalta ja armeijalle myötämielinen

oikeisto ovat torpedoineet kaikki yritykset.

Jotkut oikeistovoimat kannattavat kadonneiden

kohtalon selvittämistä, mutta vastustavat

sotilaiden viemistä oikeuteen.

82-

vuotias Pinochet oli armeijan ylipäällikkö

tämän vuoden maaliskuuhun saakka, minkä jälkeen

hänestä monien puolueiden vastustuksesta

huolimatta tuli elinikäinen senaattori – hänen

itsensä vuonna 1981 julistaman perustuslain

turvin. Pinochetin vaikutusvaltaa ja henkistä

otetta Chilen yhteiskunnasta kuvaa se, että

vasta hänen "armollisella suostumuksellaan"

hiljattain päätettiin, että syyskuun 11:tä

vietetään tänä vuonna viimeistä kertaa

sotilaskaappauksen muistopäivänä. Se korvataan

ensi vuonna kansallisen yhtenäisyyden päivällä.

Pinochetin mukaan 1970-luvulla ihmisiä

katosi, koska maassa käytiin "kumouksellista

sotaa" ja monet uhrit olivat omien tovereidensa

hautaamia vasemmistosissejä.

Aylwinin

johtaman siirtymäkauden aikana vuosina 1990-

1994 keskustavasemmistolaisen hallituksen

esittämät muutokset sotilaita koskevaan

armahduslakiin kaatuivat senaatin

oikeistolaisen enemmistön vastustukseen.

Eduardo Frein johtaman nykyisen

keskustavasemmistolaisen hallituksen aikana

tehdyt yritykset muuttaa tilannetta ovat nekin

kilpistyneet oikeiston ja armeijan

vastarintaan.

Kommunistijohtaja Gladys

Marin muistutti hiljattain, että "Chile toimii

edelleen samojen lakien ja instituutioiden

alaisena kuin diktatuurin aikanakin" ja että

"nykyisen hallituksen ja armeijan välillä on

läheisiä yhteyksiä".

Ihmisoikeusrikosten selvittämistä ajavien

juristien kanta on nykytilanteessa, että jos

uhria tai hänen jäännöksiään ei ole löydetty,

kyseessä on ihmisryöstö eikä armahduslakia

voida soveltaa sellaiseen tapaukseen. Juristien

tulkinnan mukaan ketään ei voida myöskään

armahtaa ennen kuin hänet on todettu

syylliseksi ja tuomittu. Tuomarit ovat noin

kahdessasadassa tapauksessa noudattaneet tätä

tulkintaa eikä jutuissa ole tehty päätöstä.

Suurin osa katoamisista tai murhista

nostetuista oikeusjutuista on kuitenkin

noudatellut samaa umpikujaan päättyvää kaavaa.

Kun siviilituomioistuimet ovat todenneet

sotilaiden tai poliisien sekaantuneen

tapaukseen, sotilastuomioistuimet ovat

puuttuneet jutun käsittelyyn ja oikeussaleissa

on käyty loputtomia juridisia väittelyitä.

Yleensä juttu on sitten siirtynyt

sotilastuomioistuimeen, joka on hetimiten

soveltanut armahduslakia.

Pinochetin

vankka asema ei ole horjunut siitä, että

vireillä on häntä vastaan viime vuonna

Espanjassa nostettu oikeusjuttu eräiden

espanjalaisten kadottua tai tultua murhatuiksi

Chilessä.

Joidenkin kadonneiden

chileläisten omaiset ja Chilen kommunistinen

puolue ovat nostaneet tänä vuonna seitsemän

oikeusjuttua entistä diktaattoria vastaan.

Pinochetin itsensä suostumusta

tarvittaisiin siihen, että pää saataisiin auki

diktatuurin aikaisten rikosten selvittämiseksi.

Monet piirit Chilessä luulivatkin jo parempien

aikojen koittaneen, kun Pinochet elokuussa sopi

senaatin puhemiehen kanssa vallankaappauksen

muistopäivän lakkauttamisesta.

Mutta

sisäministeri Raul Troncoso katkaisi siivet

poliittisen ratkaisun toiveilta ilmoittaessaan

hiljattain, ettei hallituksella ole vireillä

mitään uusia lakiehdotuksia ihmisoikeusrikosten

suhteen.

Kristillisdemokraattinen

senaattori Edgardo Boeninger arveli, että

poliittiset olosuhteet olisivat otollisemmat

vasta vuonna 2000, kun maassa olisi ensin

pidetty presidentinvaalit joulukuussa 1999.

(Inter Press Service)

Uncategorized

Gustavo Gonzalez