Mtwara, Tansania, 23.09.98 (IPS) – Seppä Musa Hamisi Nanhyeu tansanialaisesta Mniman kylästä pystyi ennen valmistamaan viisi pikkuruista kuokanterää yhden työpäivän aikana. Työasento oli vaivalloinen, sillä Nanhyeu istui maassa kumartuneena kuopassa olevan ahjon ylle.
Nyt Nanhyeu takoo selkä suorana seisaallaan kylänsä uudessa pajassa ja ehtii valmistaa kymmenen kuokanterää päivässä. "Työ sujuu paljon helpommin kuin ennen", hän hymyilee.
Nanhyeu on oppinut valmistamaan myös entistä kookkaampia kuokanteriä ja monia muita työkaluja, kuten vasaroita, pihtejä, talttoja ja naskaleita. Hän on yksi 12 kyläsepästä, jotka osallistuivat elo-syyskuussa viiden viikon jatkokoulutukseen Mnimassa.
Seppäkurssi on osa Suomen ja Tansanian välistä kehitysyhteistyötä, joka tunnetaan nimilyhenteellä Rips (Rural Integrated Project Support eli monialainen maaseudun kehittämisohjema). Rips on kouluttanut kouluttajat, jotka Chilalan kansankorkeakoulu lähettää nyt kyliin kurssittamaan seppiä.
Kylään saavuttuaan kouluttajat kutsuvat kaikki sepäntöitä tekevät koolle. Nämä ovat yleensä maanviljelijöitä, jotka harjoittavat työkalujen huoltoa ja tekoa osa-aikaisesti. Heidät opastetaan ensin rakentamaan kylään uusi paja, jossa työnteko sujuu seisaaltaan.
Useimmat kyläsepät ovat kärsineet jatkuvasta raaka- ainepulasta, jota Rips helpottaa toimittamalla heille romurautaa. Sepät maksavat raudasta puolet valmistamiensa työkalujen hinnasta, ja tuotto käytetään uusien kurssien järjestämiseen.
Kun perinteisessä kehitysyhteistyössä toteutettiin projekteja, Rips on esimerkki uudesta ajattelusta, jossa avun tehtävänä on toteuttamisen sijasta luoda edellytyksiä kehitykselle.
"Kehityksen yksinkertaisin määritelmä on 'hyvä muutos'. Hyvän muutoksen edistäminen on ehkä selkein selitys sille, mitä Rips yrittää tehdä", sanoo projektipäällikkö Tor Lundström. Hän on vetänyt Ripsiä vuodesta 1994, jolloin ohjelman toinen vaihe käynnistettiin uudelta pohjalta. Rips I edusti perinteisempää "ylhäältä alas" tai "avaimet käteen" -kehitysapua.
Lundström korostaa, että Rips ei siis toteuta ainuttakaan hanketta, mutta sen sijaan se on ollut luomassa edellytyksiä yli 80 projektille seppäkoulutuksesta kalankasvatukseen ja kymmenille yksittäisille toiminnoille Etelä-Tansaniassa sijaitsevissa Lindin ja Mtwaran lääneissä. Ripsin toimialueella asuu noin kaksi miljoonaa ihmistä, ja se kuuluu Tansanian heikoimmin kehittyneisiin seutuihin.
Tansanian ja sen kehitysavun antajien pitkäaikainen kokemus sisältää monia surullisia esimerkkejä siitä, että kehitystä ei voi suunnitella eikä toteuttaa ulkoa päin.
Nykyisen kehitysajattelun mukaan aiempaa myönteisempiä ja kestävämpiä tuloksia saadaan aikaan aktiivisella yhteistyöllä, johon osallistuvat sekä kyläyhteisöt että virkamiehet. Kehitysavun antajan roolina on toimia muutoksen katalysaattorina.
Ripsin perustavoiteena on kohentaa ihmisten elinehtoja kestävällä tavalla. Siihen pyritään vahvistamalla maaseudun olemassaolevia rakenteita, niin yhteiskunnallisia kuin epävirallisiakin.
"Rips voidaan nähdä johtamistaidon konsulttina, joka auttaa maaseutuyhteisöjä käyttämään omia voimavarojaan entistä tehokkaammin", Lundström pohtii.
Hän korostaa sitä, että kehityksen voimavaroista 99 prosenttia on paikallisia. Vaikka Rips käyttää Lindissä ja Mtwarassa noin 14 miljoonaa markkaa vuodessa, se ei Tansanian valtion avun kanssakaan ylitä yhden prosentin osuutta alueen kokonaistaloudesta.
Rips hyödyntää osallistavia menetelmiä auttaessaan asukkaita suunnittelemaan ja toteuttamaan kehityshankkeitaan. Lundströmin mukaan osallistumisesta on tullut myös tavoite sinänsä: liikettä kohti yhteiskunnan demokratisoitumista.
"Rips on valmentanut virkamiehiä ja kyläyhteisöjen johtohenkilöitä jo yli sadassa koulutustapahtumassa", kertoo Ripsin osallistavan koulutuksen asiantuntija, intialainen John Devavaram.
Devavaram odottaa innolla seuraavaa haastettaan: koulutuksen vetämistä Tansanian pääkaupungissa Dar es Salaamissa kaikkien ministeriöiden kansliapäälliköille. Devavaramin mukaan Tansanian kehitystä on selvästi jarruttanut se, että maan keskusjohdossa on oltu tietämättömiä uusista toimintatavoista, joita esimerkiksi Lindin ja Mtwaran virkamiehet ovat Ripsin avulla omaksuneet.
Osallistava prosessi auttaa yhteisöä, kuten vaikkapa yhden kylän tai kulmakunnan asukkaita, analysoimaan tilannettaan ja asettamaan kehitystavoitteitaan tärkeysjärjestykseen. Rips ilmestyy taas kuvaan siinä vaiheessa, kun yhteisö on päättänyt rakentaa vaikkapa uuden kaivon tai koulun ja suunnitellut myös hankkeen rahoituksen.
Yleensä Rips tarjoutuu rahoittamaan puolet hankkeesta asukkaiden vastatessa toisesta puolesta antamalla rakennustarvikkeita, tekemällä työtä ja keräämällä rahaa.
Puolet-puolet-periaatetta on toteutettu menestyksekkäästi esimerkiksi kyläkoulujen rakennus- ja kohennusurakoissa. Aina se ei kuitenkaan onnistu.
"Valtion ja avun antajien aiempi politiikka on orjuuttanut ihmiset ja tehnyt heistä lahjoitusten passiivisia vastaanottajia. Nyt yksi kehityksen avainkysymyksiä on saada yhteisöt luopumaan ajatuksesta, jonka mukaan ulkopuoliset ovat vastuussa heidän kehityksestään", Mtwaran läänin maatalousneuvoja O.S. Magehema tunnusti Ripsin onnistumista kesällä arvioineelle kansainväliselle ryhmälle.
Ripsin päällikkö Lundström näkee asian näin: "Ei pidä kysyä, montako koulua on rakennettu vaan mitä voimavaroja rakennusprosessi on kehittänyt yhteisössä."
Monien koulutukseen liittyvien hankkeiden ohella Rips tukee ponnistuksia viidellä muulla alueella, jotka ovat paikallishallinto, luonnonvarat ja maatalous, terveys ja vesi, kuljetus ja markkinat sekä säästäminen ja luotonanto.
Ripsin tarjoamia palveluja taas ovat hallinto, osallistava koulutus, hankkeiden seuranta ja arviointi sekä tiedonvälitys, joka hyödyntää videota ja paikallisradiota kehitystarkoituksiin.
Ripsiä rahoittaa Suomen ulkoministeriö, mutta hankkeen toteutuksesta vastaa yksityinen konsulttiyhtiö Finnagro. Sen palveluksessa on Tansaniassa ihmisiä yhdeksästä eri maasta.
Ripsin toinen vaihe päättyy keväällä 1999 eikä kolmannen vaiheen tulosta ole vielä varmuutta. Miten tällainen epävarmuus käy yksiin kestävän kehityksen periaatteen kanssa?
"Ripsin hallintoa ei ole tarkoitettu kestäväksi, kuten ei ulkoministeriön tukeakaan. Tarkoituksemme on luoda niin vähän riippuvuutta kuin mahdollista", Lundström sanoo.
"Kestävä kehitys lähtee sisältä päin. Luovuus maksimoidaan juurruttamalla ihmisiin itseluottamusta, omanarvontuntoa, poliittista ja yhteiskunnallista tietoisuutta sekä vastuun- ja omistamisen tunnetta", hän jatkaa.
Mniman kylässä seppä Nanhyeuun näyttää tarttuneen ripaus Rips-henkeä kurssin aikana. Uusien työkalujen ohella hän on saanut selvästi lisää luovuutta ja itseluottamusta.
"Uusien taitojeni avulla voin ryhtyä kehittelemään monenlaisia tarvekaluja. Lisäksi voin opettaa muille, miten tehdään entistä parempia työkaluja", Nanhyeu sanoo. Hän on vakuuttunut myös siitä, että vaikka Ripsin tuki lakkaisi, kyläläiset keksivät keinot romuraudan löytämiseksi. (Inter Press Service) kuvateksit: 1) Tansanialainen kyläseppä Musa Hamisi Nanhyeu esittelee kurssilla tekemiään uusia työkaluja. Hänen vieressään suomalaisen Rips-ohjelman seppäkoulutuksen paikallinen vetäjä Selemani Kitambi. 2) Suomalaista Rips-kehitysyhteistyöohjelmaa johtaa Tansanian Mtwarassa Tor Lundström (kesk.) lähimpinä avustajinaan tansanialainen John Wembah-Rashid ja brittiläinen Julie Adkins.
