Belgrad, 20.01.99 (IPS) – Jugoslavian liittotasavallaksi kutsuttu tynkävaltio on saanut "nauttia" jo kymmenen vuoden ajan kiistellyn johtajansa presidentti Slobodan Milosevicin vallasta. Tuona aikana valtakunta on hajonnut ja olot siellä kurjistuneet, mutta silti Milosevic on yhä tiukasti ohjaksissa.
Milosevicia voi luonnehtia 1980-luvun rappeutuneen kommunismin sivutuotteeksi. Sittemmin hänestä on tullut yksi länsimaiden arkkivihollisista yhdessä Irakin Saddam Husseinin ja Libyan Muammar Gaddafin kanssa.
Jugoslavia on Milosevicin valtakaudella muuttunut verrattain vauraasta valtiosta yhdeksi Euroopan surkeimmista kolkista.
Toisin kuin muissa Euroopan entisissä sosialistimaissa Jugoslaviassa muutoksen sankareina eivät ole olleet maan asukkaat. He ovat saaneet tyytyä sivurooliin näytelmässä, jota on ohjattu muualta, vallan keskuksista maan sisä- ja ulkopuolelta.
"Muihin Itä-Euroopan maihin verrattava muutos on täällä vielä tapahtumatta. Meidän kymmenen viime vuoden aikana kokemaamme kehitystä voi luonnehtia vain umpikujaksi", sanotaan tuoreessa tutkimuksessa. Sen laatineet 14 yhteiskuntatieteilijää työskentelevät Belgradin riippumattomassa Politiikan tutkimuskeskuksessa (CPS).
Tutkimus on ensimmäinen laatuaan sen jälkeen, kun Milosevic kymmenen vuotta sitten valittiin Serbian presidentiksi silloisessa Jugoslavian sosialistisessa liittotasavallassa, joka tietämättään oli hajoamisen ja sodan partaalla.
Tutkijat sanovat yrittäneensä selvittää niiden muutosten luonnetta, joita on tapahtunut sitten vuoden 1991, jolloin Slovenia julistautui itsenäiseksi Jugoslaviasta. Kroatia seurasi pian perässä, sota puhkesi Bosniassa ja länsimaat turvautuivat talouspakotteisiin.
Ryhmä syyttää Milosevicia sekä Kroatian johtajaa Franjo Tudjmania ja Slovenian Milan Kucania Jugoslavian hajoamisesta.
Selvityksen mukaan nykyisen tynkä-Jugoslavian raskaat taloudelliset, sosiaaliset ja poliittiset ongelmat juontuvat sen naapurustossa 1991-95 käydyistä sodista, kansainvälisistä pakotteista ja niitä seuranneesta vallan keskittymisestä yhden miehen lähipiirille.
Tärkeimmiksi sosiaalisiksi ongelmiksi kirjataan kansakunnan yleinen köyhyys, työttömyys, elintason jatkuva heikkeneminen, väestön ikääntyminen sekä rikollisuuden kasvu.
Tutkijoiden mukaan "ei ole merkkejä siitä, että nykyisellä johdolla olisi sosiaalipolitiikkaa tai aikomusta tarttua ongelmiin tuntuvalla tavalla".
Hallitseva sosialistipuolue kuitenkin kokee pärjänneensä hyvin. "Me olemme onnistuneet mahdottomassa: pysymään hengissä pakotteiden vuodet ja pitämään maan toimivana", selittää parlamentin puhemies Dragan Tomic.
Länsimaat tukivat Milosevicia näkyvästi tämän uran alkutaipaleelle 1980-luvulla. Tuolloin häntä pidettiin kansallismielisenä uudistajana, joka kykenee haastamaan Jugoslaviaa vuodesta 1945 hallinneen kommunistipuolueen.
Pian Milosevic kuitenkin muuttui lännen silmissä konnaksi, kun valtakunnan hajoaminen alkoi ja hän takertui vanhoihin rakenteisiin.
"Milosevic ei ole sen enempää kommunisti kuin serbinationalistikaan. Hän osaa vain äärimmäisen taitavasti hyödyntää noita aatteita kansaa kosiskellessaan. Hänellä ei ole koskaan ollut selvää poliittista kantaa tai näkemystä. Ainoastaan valta on hänelle sairaalloinen pakkomielle", sanoo Nebojsa Covic, joka oli aikoinaan yksi Milosevicin lähimmistä avustajista.
Civic erosi sosialistipuolueesta kaksi vuotta sitten ja perusti Muutoksen liiton, joka on kerännyt kannattajia nuorison ja sivistyneistön keskuudesta.
Milosevicista tuli Serbian presidentti 1989, kun Jugoslavia oli vielä yksipuoluevaltio. Maailman hämmästykseksi hän uudisti valintansa vuoden 1990 monipuoluevaaleissa, ja vielä uudelleen 1993.
Kansainvälisesti häntä on pidetty koko ajan tynkä-Jugoslavian varsinaisena johtajana, mutta tosiasiassa hänet valittiin liittovaltion presidentiksi vasta kesällä 1997. Valtio muodostuu nykyisin 9,5 miljoonan asukkaan Serbiasta ja 650 000 asukkaan Montenegrosta. Milosevicin valinnan suoritti liittovaltion parlamentti, jossa sosialisteilla on enemmistö.
Sosiologi Marina Blagojevic CPS:stä arvioi, että 1990-luvun taantuva poliittinen kehitys on traumatisoinut jugoslaaveja pahasti.
"Tilastojen mukaan yli 350 000 iältään 25-40-vuotiasta ihmistä on lähtenyt maasta 1991-95. Monet heistä ovat korkeasti koulutettuja, ja joukossa on 1 500 huippuasiantuntijaa", hän sanoo.
Tutkimukseen ei saatu tietoja albaanienemmistöisestä Kosovon maakunnasta, mutta asiantuntijoiden mukaan ne olisivat maalanneet Jugoslavian tilanteesta vain entistä synkemmän kuvaan.
Maan kansantuotteen lasketaan pienentyneen 50 prosenttia 1990-96, jolloin henkeä kohden laskettu vuotuinen kansantuote ylti tuskin 7 800 markkaan.
Luvut sijoittavat Jugoslavian Euroopan köyhimpien maiden joukkoon. Sitä heikommiksi jäävät vain Bosnia-Hertsegovina, Albania, Moldova ja Romania.
Tutkijat koettivat selvittää, miksi monet jugoslaavit yhä äänestävät Milosevicia, vaikka elinolot ovat ankeat ja hänestä luopuminen voisi avata lännen apuhanat.
Tutkija Berislav Sefer selittää Milosevicin kannatusta tämän tiedotuskampanjoiden luomalla ilmapiirillä. Kansa on "varsin tarkoituksellisesti" saatu uskomaan, että "ilman valtion apua, asiat olisivat vielä huonommin, ja ihmisiä voisi jopa kuolla köyhyyteen".
"Sellainen mieliala syntyy yhteiskunnallisten katastrofien oloissa, pitkien sotien aikana ja niiden jälkeen sekä valtioiden ja perinteisten arvojärjestelmien hajotessa", sanoo psykologi Zoran Vidojevic.
"Olemme nähneet tällaista mielialaa entisen Neuvostoliiton tasavalloissa ja entisessa Jugoslaviassa. Vaikka ihmiset voisivat äänestää demokraattista vaihtoehtoa, heillä on taipumus valita diktaattori", hän kiteyttää. (Inter Press Service)
