Tokio, 27.01.99 (IPS) – Tadayoshi Sasaki ja hänen vanhempansa viettävät yleensä uuden vuoden lomapäivät isovanhempien luona, mutta tänä vuonna perhetraditiosta luovuttiin.
Syynä on se, että 18-vuotias Tadayoshi haluaa aloittaa huhtikuussa opinnot yhdessä Tokion parhaista yliopistoista. Siksi hän vietti lomansa päntäten tammikuun lopun pääsykokeisiin. Hän sai päätökselleen vanhempiensa täyden tuen.
Vaikeudet varjostavat nyt Japanin kerran niin mahtavaa taloutta, ja suuret yritykset irtisanovat tuhansittain työntekijöitään. Monet vanhemmat takertuvat silti käsitykseen, että valmistuminen huippuyliopistosta voi yhä varjella nuorta huonolta onnelta ja turvata hänelle hyvän elämänuran.
Niinpä vanhemmat vakuuttavat, että arvostetun koulun päästötodistuksella on entistä enemmän merkitystä nyt, kun maan talous on ahtaalla.
Arvostelijat huomauttavat kuitenkin, että monille voi yksikertaisesti olla liian raskasta tunnustaa, että vuosien pänttäys ja vanhempien lastensa koulutukseen sijoittamat miljoonat jenit voivat mennä hukkaan.
Japanissa tie huipulle alkaa jo lastentarhassa. Kunnianhimoiset äidit vievät pienokaisensa juku-nimellä tunnettuihin erityiskouluihin, joissa nämä opetetaan istumaan hiljaa ja vastaamaan kysymyksiin oikein.
"Kilpailu on raakaa, joten vanhemmat haluavat lasten aloittavan varhain. Kun aloittaa arvostetun koulun yhteydessä toimivassa esikoulussa, lapsen ei tarvitse päntätä liikaa myöhemmin", esikoulun matematiikanopettaja Yoshinori Fukushima selittää.
On mielipidekysymys, mikä on liikaa pänttäämistä. Japanilaiset koululaiset tekevät sitä normaalin koulun ohella käytävissä jukuissa hirmuiset määrät.
"Monessa jukussa opiskellaan joka päivä. Koeaikoina oppilaat ehtivät nukkua tuskin viiden tunnin yöunia selvittääkseen tavallisen koulun kokeet ja jukun lisäopinnot.
Juku ei ole halpaa lystiä. Esimerkiksi Tadayoshin käymän valmennuskoulun pääsymaksu on yli 30 000 markkaa. Koska hän on ollut lisätunneilla pikkupojasta asti, hänet vanhempansa ovat sijoittaneet opetukseen pienen omaisuuden.
Ponnistusten tarkoituksena on ensin varmistaa pääsy hyvään yksityiseen lukioon ja sen jälkeen yliopistoon.
Järjestelmä on saanut osakseen paljon arvostelua, mutta Fukushiman mukaan se on pysynyt muuttumattomana, koska jukut tuntuvat olevan ainoa keino, joka varmistaa oppilaille pääsyn parhaisiin yliopistoihin.
Huipputason opinahjoihin pääsystä kilpaillaan ankarasti. Japanin opetusministeriön mukaan maan yksityisiin ja valtiollisiin yliopistoihin pyrki viime vuonna 3,88 miljoonaa nuorta. Heistä hyväksyttiin 1,2 miljoonaa.
"Monet valittavat, että systeemi on lapsille raskas. Mutta sitä ei voi kiistää, että arvostettuun yliopistoon pääsy turvaa hyvän elämän, jota kaikki vanhemmat haluavat lapsilleen", huomauttaa Fukushima.
Vaikka Japanin talouden alamäki koettelee jokaista, elintasokuilu hyvän työpaikkansa säilyttäneiden ja muiden välillä on yhä hyvin näkyvä.
Tadayoshin äiti Yumiko selittää: "Suuressa yrityksessä palkat ovat vähintään 30 prosenttia paremmat kuin saman yrityksen pienessä tytäryhtiössä. Suuryritykset antavat myös pieniä enemmän palkallisia vapaapäiviä ja muita etuja, jotka kohentavat elämän laatua."
Siksi Sasakit eivät luovu poikansa vuoksi pelkästään perhetraditioista. Lisäksi suuressa vakuutusyhtiössä johtotehtävissä toimiva isä ajaa poikansa joka ilta opintojen jumalan pyhäkköön.
Kuten sadattuhannet muutkin opiskelijat Tadayoshi ostaa siellä uhrilahjoilla erikoisrukouksia, joiden on määrä auttaa häntä pääsykokeissa.
Tadayoshin äiti kertoo käyttävänsä kaiken vapaa-aikansa tarjoilemalla pojalleen virvoitusjuomia tai kuumaa teetä. Usein hän valmistaa lämpimän välipalan kahdelta yöllä, kun poika istuu yhä lukemassa.
"Tämä aika ei ole tärkeätä vain pojalleni vaan koko perheelle. Äitinä velvollisuuteni on huolehtia siitä, että hän menestyy elämässä", Yumiko sanoo.
Tadayoshi kertoo, että hän haluaa opiskella Keio-yliopistoon ja mennä myöhemmin työhön johonkin suuryritykseen saavuttaakseen saman kuin isänsä: vakaan ja yhteiskunnan kunnioittaman aseman.
"Vanhemmillani on suuria toiveita minun suhteeni, enkä halua tuottaa heille pettymystä. Uskon myös, että hyvä yliopisto varmistaa minulle turvallisen tulevaisuuden", pohtii hoikka ja pehmeästi puhuva Tadayoshi. Hän ilmoittaa harrastuksekseen musiikin kuuntelun.
Talouslama ja sen myötä 4,3 prosentin ennätyslukemaan noussut työttömyys on saanut jotkut vanhemmat miettimään, millaisiin uhrauksiin lasten vuoksi kannattaa ryhtyä.
Mari Hando suunnittelee lähettävänsä poikansa Ranskaan kokkikouluun. "Mitä hyödyttää opiskella ankarasti ja kuluttaa valtavat rahasummat, jos työpaikat voivat yksinkertaisesti kadota", hän aprikoi.
Myös Japanin viranomaiset suunnittelevat koulutuksen uudistusta, mutta eri syistä kuin Hando. Viranomaiset ovat huolestuneet nuorisoväkivallan kasvusta ja siitä, että yhä useammat keskeyttävät lukion stressin vuoksi.
Jotkut peruskoulut ovat jo aloittaneet uudentyyppisen opetuksen, jossa kehitetään yksilöllisyyttä sallimalla oppilaiden aiempaa laajempi osallistuminen ja keskitytään entistä vähemmän koetuloksiin.
Chiba-yliopiston professori ja hallituksen taloudellinen neuvonantaja Hiroshi Kato johtaa akateemista uudistajien ryhmää, joka perää "koulutuksen vapauttamista" ja rohkaisee luovuutta. Siitä huolimatta Kato muistuttaa, että Japanin koulutusjärjestelmä on tehnyt mahdolliseksi maan sodanjälkeisen nopean talouskasvun.
Mainichi-lehden pääkirjoitus muistutti äskettäin: "Se että keskitymme rakentamaan entistä terävämpiä opiskelijoita ja parempia yrityksiä ei tuota onnellisempia lapsia". (Inter Press Service)
