Syed Malkapur, Intia, 27.01.99 (IPS) – Hyvin öljytty letti heiluu tomerasti selässä, kun kirkassilmäinen Bagya kirjoittaa nimensä taululle eteläintialaisella telugun kielellä. Bagya osaa myös yksikertaisia laskuja, vaikka hän käy koulua vasta kolmatta kuukautta.
Bagya on jo 12-vuotias, mutta tämä on hänen ensimmäinen koulunsa.
"Olen perheen vanhin lapsi, tiedäthän. Piti huolehtia veljistä ja siskoista ja käydä lisäksi töissä puuvillapellolla", Bagya selittää.
Tämän intialaisessa Andhra Pradeshin osavaltiossa sijaitsevan Pargin kylän kaltaisissa paikoissa lasten, ja varsinkin tyttöjen, koulunkäynti on ollut vähän niin ja näin. Köyhät maanviljelijäperheet laittavat lapsensa mieluummin töihin kuin kouluun.
Mutta vuoden 1991 jälkeen noin 75 Ranga Reddyn piirikunnan kylää on vapautunut lapsityövoiman käytöstä. Se on paljolti M. Venkatarangaiyan säätiön (MVF) ansiota.
Bagya kertoo, että lähes viikoittain hänen kotonaan käyneet MVF:n vapaaehtoiset saivat lopulta vanhemmat päästämään hänet kouluun Pargiin.
Sisäoppilaitoksena toimiva Pargin koulu opettaa vain tyttöjä, eikä se edes ole virallinen koulu. MVF pyörittää sitä Bagyan kaltaisia lapsia varten, jotka eivät ole koskaan ennen opiskelleet. Heille järjestetään kolmen kuukauden tehokursseja, jotka toimivat "siltana" oikeaan kouluun menolle.
MVF seuraa tyytyväisenä kampanjansa edistymistä. Vapaaehtoiset kulkevat ovelta ovelle puhumassa vanhemmille lasten koulunkäynnin tärkeydestä. He järjestävät myös kyläkokouksia ja levittävät julisteita.
Viime vuoteen mennessä järjestö oli saanut yli 80 000 lasta koulunpenkille. He tulevat 500 kylästä ja ovat 5-14-vuotiaita tyttöjä ja poikia.
"Bagya on nopea oppimaan", kertoo Rani, joka opettaa hänelle äidinkieltä ja yhteiskuntaoppia. "Minun luokallani on 10-12- vuotiaita, jotka ovat innokkaita oppimaan. Näyttää siltä, että he haluavat kuroa kiinni kaiken sen, mitä he ovat menneinä vuosina menettäneet."
Luokan 15 tytöstä nostaa kätensä miltei jokainen kysyttäessä, kuinka moni on ollut lapsityöläinen – sana on heille entuudestaan tuttu. Bagyan parhaana ystävänään esittelemä Binamma kertoo ansainneensa sata rupiaa (noin 12,50 markkaa) viikossa puuvillan poimimisen aikaan.
Ranga Reddyn alueen vahva musta maa sopii oivallisesti puuvillan viljelyyn. Seudun suurtilalliset pestaavat puuvillapelloilleen pienviljelijöitä, joiden lapsille on myös ollut tapana tarjota työtä.
MVF:n edustajat kertovat, että maaseudun lapset, ja etenkin tytöt, ovat puuvillankasvattajien suosimaa työvoimaa. Heitä käytetään varsinkin käsin tehtävässä kasvien ristipölytyksessä sadonkorjuuaikaan.
Monet tytöt tunnustavat tehneensä työtä jopa yöllä puuvillan lajittelussa. "Puuvilla kerätään katoksiin, ja meidän tehtävämme on lajitella se. Isäntä toi suojaan videot ja näytti elokuvia pitääkseen meidät tyytyväisinä", Binamma kertoo.
MVF ja muut seudulla toimivat kansalaisjärjestöt saavat tukea YK:n lastenrahastolta Unicefilta ja kehitysrahastolta UNDP:ltä. Järjestöt toivovat, että työpaikat menisivät nyt aikuisille, kun lapset on saatu kouluun.
MVF:n sihteeri ja Hyderabadin yliopiston valtio-opin professori Shanta Sinha kertoo, että koko yhteisö painostaa nyt työnantajia luopumaan lapsityövoiman käytöstä.
"On ollut lukuisia tapauksia, joissa työnantajat… ovat ryhtyneet tukemaan entisten lapsityöläistensä koulunkäyntiä", hän kertoo Unicefin vuosiraportissa 1999.
MVF on pestannut jo lukemaan oppineita nuoria uusien koululaisten avuksi ja toimimaan linkkinä työn ja koulun maailmojen välissä. Lisäksi heidän tehtävänään on levittää yhteisössä sanomaa: "Yhdenkään lapsen ei kuulu mennä työhön, kaikkien lasten pitää mennä kouluun".
Noin 150 kilometrin päässä Hyderabadin kaupungista sijaitsevan Pargin koulun kaikki opettajat ovat nuoria ja vasta yliopistosta valmistuneita. Rani vastaa torjuvasti kysymykseen, kaipaako hän kaupunkilaiselämää. "Tämän työn suoma tyydytys riittää korvaamaan sen."
Nuoret opettajat valmennetaan käsittelemään ensi kertaa kouluun tulevia lapsityöläisiä ja paneutumaan heidän erityisongelmiinsa.
"He näyttävät lapsilta, mutta 12-vuotiaana he ovat jo nuoria aikuisia. Meille nuorille opettajille on aikamoinen haaste selvitä lapsityöläisistä muodostuvan luokan kanssa", Rani myöntää.
Toisin kuin monet muut lapsityöläisiä tukevat ohjelmat MVF ei tarjoa taloudellista kannustusta tai korvausta menetetyistä tuloista sen enempää lapsille kuin näiden perheillekään. Se ei kuitenkaan näytä muodostuneen ongelmaksi.
Koska "siltakoulu" on ilmainen, Bagya kertoo äitinsä päästäneen hänet sinne helposti. "Hän on itse asiassa hyvin iloinen siitä, että olen täällä… Minut lähetettiin töihin, koska vanhemmat luulivat, ettei mikään koulu ottaisi minua."
Sinhan mukaan MVF on tullut samaan johtopäätökseen: "Monessa tapauksessa lapset on laitettu työhön siksi, että he eivät olleet koulussa, eikä päinvastoin." (Inter Press Service)
