Nairobi, 27.01.99 (IPS) – Vaikka oikeus koulutukseen kirjattiin jo 50 vuotta sitten yleismaailmalliseen ihmisoikeuksien julistukseen, Afrikassa on yhä miljoonia lapsia, jotka eivät voi toteuttaa tätä oikeuttaan.
YK:n lastenrahaston Unicefin raportti kertoo, että Afrikan koulutusolot ovat kohentuneet huomattavasti vuoden 1960 tilanteesta, jolloin kouluun pääsi vain joka neljäs lapsi. Silti köyhyys, kehno koulutuspolitiikka ja väkivaltaisuudet estävät yhä monien lasten pääsyn opintielle.
Saharan eteläpuolisessa Afrikassa kuusi maata – Zimbabwe, Malawi, Kap Verde, Etelä-Afrikka, Mauritius ja Botswana – on saanut 90 prosenttia lapsista aloittamaan peruskoulun. Muut alueen maat ovat niistä jäljessä sekä koulunsa aloittavien määrässä että opetuksen tasossa, ilmenee Unicefin raportista, joka on otsikoitu Maailman lasten tila 1999.
Sen mukaan koulunsa aloittavien osuus on Afrikassa yhä keskimäärin 60 prosenttia ikäluokasta. Kun heistäkin kolmannes keskeyttää opintonsa ennen viidettä luokkaa, voidaan laskea, että Afrikassa on yli 40 miljoonaa lasta koulutuksen ulkopuolella.
Opetuksen taso on raportin mukaan kehnoin Tshadissa, Komoreilla, Kongossa ja Gabonissa, joissa noin kolmannes peruskoululaisista jää luokalleen vuosittain.
Kenialainen kasvatustieteilijä Sara Ruto syyttää opetuksen kurjasta tilasta useimmissa Afrikan maissa sitä, että kansainvälisiä sopimuksia ei ole niissä kunnolla toteutettu.
"Vaikka kansainvälisten sopimusten tarkoituksena on näyttää suuntaa maan politiikalle, ne täytyy myös 'kotiuttaa' maan kansalliseen politiikkaan", sanoo Ruto, joka työskentelee Kenian naisten kasvatustieteen tutkimuslaitoksessa (Werk).
Hän muistuttaa, että kansainväliset luottolaitokset eli Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) laativat 1980-luvulla kehitysmaille talouden rakennesopeutusohjelmat, jotka heikensivät valtion tukea sosiaalipalveluille ja koulutukselle. Se koetteli etenkin vähävaraisia kansalaisia.
"Koulumenoja siirrettiin vanhempien harteille 'kustannusten jakamisen' hengessä. Ne vanhemmat, joilla ei ollut varaa tähän järjestelyyn, katosivat yksinkertaisesti näyttämöltä", hän selittää.
Afrikan maiden hallitukset valittavat, että rahat, joilla oli tarkoitus tukea koulutusta, jouduttiin käyttämään ulkomaisten velkojen hoitoon.
Unicefin mukaan esimerkiksi Tansania käyttää liki kuusi kertaa enemmän rahaa velanmaksuun kuin koulutukseen.
Saharan eteläpuolisten Afrikan maiden yhteenlasketut ulkomaiset velat ovat 227 miljardia dollaria (yli 1 135 miljardia markkaa), joka muodostaa 11 prosenttia kaikista kehitysmaiden veloista. Jokaista alueen asukasta kohden Afrikalla on velkaa 379 dollaria (liki 2 000 markkaa).
Lasten koulunkäyntimahdollisuudet ovat entisestään heikentyneet väkivallan repimissä maissa, kuten Sudanissa ja Algeriassa. YK:n lasten oikeuksien komitea huomautti äskettäisessä raportissaan, että Algeriaa vuodesta 1992 ravistelut väkivalta on estänyt monien lasten oikeuksien, kuten koulutuksen, toteutumisen.
Eteläisessä Sudanissa sota on jatkunut vuodesta 1983, ja toistuvat ilmaiskut kouluihin ja koteihin ovat lopettaneet opetuksen tyystin.
Somaliassa ei ole ollut edes keskushallitusta sitten Mohamed Siad Barren kukistumisen 1991, joten maasta puuttuvat myös johtavat kouluviranomaiset. Miltei koko 14-18-vuotiaiden ikäryhmän arvioidaan olevan koulutuksen ulkopuolella.
Avustustyöntekijöiden mukaan yksityisten ylläpitämissä ala- asteen kouluissa Somaliassa opiskelee noin 153 000 lasta eli viidennes ikäluokasta.
"Kolme neljästä alakoulusta ei tarjoa mahdollisuutta saavuttaa sellaista minimitasoa, jolla lapsi saisi olennaiset perustiedot ja -taidot. Opitun arviointi- ja arvostelujärjestelmä puuttuu kokonaan. Edes opettajien peruspalkkoja ei kyetä maksamaan", kertoo Lynn Geldof Unicefin Somalian-toimistosta.
Afrikan koululaisista surkein tilanne on tytöillä, jotka on perinteisesti tavattu jättää vähälle koulutukselle.
Unicefin mukaan sukupuolten välinen kuilu koulutuksessa on vuosien mittaan hiukan kaventunut, mutta yhä Afrikan pojista käy koulua 61 prosenttia ja tytöistä vain 57 prosenttia.
"Monilta tytöiltä evätään koulunkäyntimahdollisuudet, koska heidän velvollisuudekseen katsotaan kotiaskareiden tekeminen. Perustava oikeus saada koulutusta pysyy heidän ulottumattomissaan, kunnes ankarat elämisen ehdot muuttuvat", arvioi Faiza Juma Mohammed Nairobissa toimivasta Tasa-arvo nyt -ryhmästä.
Hän yllyttää hallituksia rikkomaan köyhyyden kierteen ja keksimään keinoja, joilla perheen tarpeet voidaan hoitaa samalla, kun tytöt voivat nauttia oikeudestaan opetukseen.
"Hallituksen, Unicefin ja Unescon (YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö) haasteena on yhdessä paikallisten järjestöjen kanssa kehittää opetusohjelmia, jotka ottavat huomioon kodin tytöille asettamat velvoitteet", hän sanoo.
Unicef laskee, että voidakseen kouluttaa kaikki maanosan lapset Afrikka tarvitsee rauhaa, terveellisiä elinoloja ja 1,9 miljardia dollaria (liki 10 miljoonaa markka) lisää rahaa.
Takaiskuista huolimatta eräät maat ovat ottaneet selviä edistysaskeleita koulutuksen saralla.
Esimerkiksi Burkina Fasossa äidit eivät enää suostu hyväksymään lukutaidottomuutta maansa naisten vääjäämättömänä kohtalona, vaikka yli 15-vuotiaiden naisten lukutaitoprosentti on vain yhdeksän ja ikänsä puolesta ala-asteelle kuuluvista tytöistä käy koulua vain 24 prosenttia.
Kohentaakseen tyttöjen lukutaitoisuutta Burkinan naiset ovat perustaneet 23 vanhempien yhdistystä, jotka seuraavat tyttöjen kouluunmenoa ja menestystä siellä.
Uganda toteutti 1997 ilmaisen opetuksen neljälle lapselle perhettä kohti. Se on nostanut kouluakäyvien lasten määrän 2,6 miljoonasta 5,2 miljoonaan.
Keniassa naisjärjestöt ovat painostaneet hallitusta muuttamaan tyttöjä syrjivää politiikkaansa. Kahden viime vuoden aikana monet tytöt ovatkin hyötyneet saamastaan uudesta mahdollisuudesta koulunkäyntiin, kun hallitus kumosi osan laista, joka edellytti raskaana olevien tyttöjen erottamista koulusta. (Inter Press Service)
