Delhi, 03.02.99 (IPS) – Australialaisen lähetyssaarnaajan ja tämän kahden pojan polttaminen elävältä Intian Orissan osavaltion maaseudulla on kammottava pohjanoteeraus ilmiöistä, joita maan hallituksen uskontoviritteinen oikeistopolitiikka tuottaa.
Tapauksesta voisi tulla Intian politiikan vedenjakaja. Se olisi mahdollista varsinkin, jos maan tärkein oppositiovoima, kongressipuolue, nousisi aktiivisesti vastustamaan vähemmistöjen vainoa. Vainon alkuunpanijoina ovat Intiaa hallitseva Bharatiya Janata -puolue (BJP) ja sen muut äärikansalliset ja kiihkohindulaiset liittolaiset.
Australialainen lähetyssaarnaaja Graham Stewart Staines ja hänen kaksi lastaan surmattiin 23. tammikuuta. Sen tekivät militantin Bajrang Dal -järjestön jäsenet. Järjestöä tukee hallitsevan puolueen sisarorganisaatio Vishwa Hindu Parishad (VHP) eli maailman hindulainen neuvosto.
Intian oikeistolaiset hinduliikkeet ovat viime kuukausina ahdistelleet ja nöyryyttäneet kristittyjä eri puolilla Intiaa. Viime vuonna kirjattiin 108 kristittyihin kohdistunutta fyysistä hyökkäystä. Niistä 58 tapahtui BJP:n hallitsemassa Gujaratin osavaltiossa.
Ahdistelu on saanut monia muotoja: ruumiita on kaivettu haudoista, raamattuja on poltettu, ihmisiltä on estetty pääsy kyläkaivoille, kirkon ylläpitämiin kouluihin on hyökätty, kappeleita on tärvelty ja nunnia raiskattu.
VHP:n ja BJP:n johtajat selittävät, että väkivalta on ilmausta isänmaallisten hindunuorten vihasta kristittyjä lähetyssaarnaajia kohtaan. Vihan syyksi esitetään se, että lähetyssaarnaajat käännyttävät väkisin hinduja, varsinkin alhaisten kastien jäseniä ja kastittomia. Valtio ei ole pannut vainoihin syyllistyneitä vastuuseen teoistaan.
Useimmat poliittiset puolueet, vasemmisto eritoten, ja lukuisat tunnetut kansalaiset ovat tuominneet väkivallanteot jyrkästi. Maan eliitiltä tuntuu kuitenkin löytyvän hiljaista sympatiaa VHP:n kampanjalle käännytystä vastaan.
Sympatia perustuu joukolle olettamuksia: että käännyttäminen on kiihtynyt ja paljolti lähetystoiminnan ansiosta, että käännytys usein tapahtuu pakottamalla ja että se on Intian perustuslain vastaista.
Kaikki olettamukset ovat kyseenalaisia. Kristittyjen osuus Intian väestöstä kutistui 2,6 prosentista 2,3 prosenttiin aikavälillä 1981-1991. Lisäksi Intiassa toimivien 120 000 lähetyssaarnaajan valtaenemmistö on intialaisia. Useimmat heistä ovat lähtöisin Keralan ja Tamil Nadun osavaltioista, joihin kristinuskon katsotaan saapuneen vuonna 52 Kristuksen syntymän jälkeen.
Kristinuskolla on Intiassa vanhemmat juuret kuin Euroopassa. Se on myös vanhempaa kuin hindulaisuuden nykymuoto, jonka varsinaisena syntyaikana pidetään 700-800-lukua.
Väite pakolla käännyttämisestä sisältää pöyhkeää holhoavuutta, koska siitä eivät puhu käännytetyt itse vaan ihmiset, jotka ovat valinneet itsensä huolehtimaan toisten asioista. He ovat ylimpiin kasteihin kuuluvia etuoikeutettuja hinduja, jotka tuntevat pakottavaa tarvetta pelastaa köyhät ja tietämättömät alkuperäisheimojen jäsenet lähetyssaarnaajien häijyiltä hankkeilta.
Mitä lakiin tulee, Intian perustuslaki takaa vapauden harjoittaa ja julistaa uskontoa. Lisäksi se antaa vähemmistöille oikeuden ylläpitää kouluja.
Kristittyjen vastaista kampanjaa ovat voidelleet kastilaitokseen uskovien hindujen ennakkoluulot ja uskonkiihko. Lisäksi se on saanut vahvistusta BJP:n johtajilta ja hallituksen toimettomuudelta syyllisten etsinnässä.
Pääministeri Atal Bihari Vajpayee peräsi 10. tammikuuta "kansallista keskustelua" käännyttämisestä aivan kuin asiaa ei olisi jo ratkaistu maan perustuslaissa.
Sisäministeri Lal Kishan Advani on syyttänyt katolista kirkkoa ulkomaisten lahjoitusten ottamisesta uskonnon levittämistä varten. Lahjoitukset eivät tosin ole laittomia ja sisäministeriö valvoo niitä tarkasti.
Tosiasiassa hindujen poliittiset ja uskonnolliset ryhmät saavat todennäköisesti paljon enemmän rahaa ulkomailta kuin kristityt. Yhdysvaltain VHP myöntää lähettäneensä vuosina 1993- 1997 Intiaan 1,25 miljardia dollaria (yli 6 miljardia markkaa).
BJP:n ja VHP:n kristittyjen vastaista kampanjaa puoltaa myös ylimpien kastien hindueliitin tyytymättömyys siihen, että lähetyssaarnaajien työ opetuksen, terveydenhuollon ja ihmisoikeuksien parissa on parantanut köyhien kristittyjen asemaa ja yhteiskunnallista tietoisuutta. He ovat alkaneet esittää ikäviä kysymyksiä yhteiskunnan hierarkian oikeutuksesta.
On turha väittää, että hindulaisuus nykyisin harjoitetussa muodossaan on suvaitsevaista muita uskontoja kohtaan. Myös sisäisesti se on mitä suvaitsemattomin uskonto kasteineen, hierarkioineen ja miesten ylivaltoineen.
Tosin hindulaisuus ei tässä suhteessa eroa muista uskonnoista. Useimmilla uskonnoilla on kahtalainen tai moninainen luonne. Väitteillä hindulaisuuden erityisestä suvaitsevaisuudesta on ontto kaiku, vaikka hindulaisuus ei ole yhteen kirjaan nojaava uskonto. Se on monijumalinen ja sallii lukemattomia lahkoja ja palvonnan muotoja.
Stainesin perheen barbaarinen murha on aiheuttanut voimakkaan vastareaktion. Kongressipuolue näyttää kuitenkin arkailevan eikä käytä tilaisuutta hyväkseen ottaakseen mittaa äärihindulaisuudesta.
Kongressipuolue antoi äskettäin julkilausuman, jonka mukaan "Hindulaisuus on yhteiskunnan maallisuuden tehokkain turvaaja Intiassa". Kongressipuolueen puheenjohtaja Sonia Gandhi on ottanut tavakseen siteerata hindujen pyhiä kirjoituksia ja ylistää uskonnon moniarvoisia ja suvaitsevaisia perinteitä. Hän on myös suunnitellut vierailuja hindujen pyhiinvaelluskohteisiin.
Kongressipuolueen toimet lähettävät hämmentäviä poliittisia viestejä. Ne eivät ole omiaan vakuuttamaan Intian uskonnollisia vähemmistöjä – joihin kuuluu 18 prosenttia kansasta – tai entisiin kastittomiin ja alkuperäiskansoihin luettavia 23 prosenttia siitä, että uskonto ja valtio pysyvät irrallaan, jos kongressipuolue saa määrätä.
Kongressi on väärässä rinnastaessaan suvaitsevaisuuden maallisuuteen, koska jälkimmäisessä on kyse uskonnon ja politiikan erottamisesta toisistaan. Esimoderni suvaitsevaisuuden käsite taas viittaa passiiviseen rinnakkaineloon ja välinpitämättömyyteen muita uskontoja kohtaan.
Nykyaikainen suvaitsevaisuuden käsite perustuu moniarvoisuuteen. Se viittaa aktiiviseen yhteiseloon toisten kanssa ja näiden kunnioittamiseen, koska heillä on samat oikeudet kuin itsellä. Käsite ei juonnu uskonnosta vaan maallisen ajattelun opeista, joihin kuuluvat yleismaailmalliset ihmisoikeudet ja kansalaisten tasa-arvo uskonnosta riippumatta.
Kongressipuolue puolusti maallista suvaitsevaisuutta pitkän aikaa. Sittemmin, jossakin 1980-luvun alun ja nykyhetken välillä se liukui pehmeämpiin asenteisiin kiihkohindulaisuutta ja BJP:tä kohtaan. Kiihkoilu yltyi 1992 hyökkäykseksi keskiaikaista Babrin islamilaista moskeijaa vastaan.
Sen jälkeen kongressi näytti palaavaan takaisin maalliseen suuntautumiseensa, mutta sen nykyinen epävarmuus heijastelee uutta takaiskua. Ellei kongressipuolue korjaa kurssiaan, intialainen maallisuus uhkaa jäädä hindufundamentalismin jalkoihin.
Kongressipuolue tuntuu ajattelevan vain lyhyen tähtäimen etua pitäen tavoitteenaan BJP:hen pettyneiden ylimpien kastien hindujen kannatuksen voittamista. Se voi vaarantaa sekä maan uskonnollisten vähemmistöjen että hindujen etuoikeudettoman enemmistön hyvinvoinnin. (Inter Press Service) * Praful Bidwai on Intiassa hyvin tunnettu toimittaja ja kolumnisti.
