Washington, 28.03.00 (IPS) – Muuttamalla köyhille maille myöntämiensä lainojen ehtoja Maailmanpankki pystyy vaikuttamaan tuntuvasti maailman metsien tulevaan tilaan, väittää tuore selvitys. Siihen on poimittu esimerkkejä Indonesian, Papua- Uuden-Guinean, Kamerunin ja Kenian metsäpolitiikasta.
Maailmanpankkia on arvosteltu vuosikaudet sekä ulkoa että sisältä siitä, että se ei kanna riittävästi huolta maailman metsistä, vaan jopa edistää niiden tuhoutumista lainapolitiikallaan.
Pankki on viime vuodet edellyttänyt köyhiltä mailta niin sanottua talouden rakennesopeutusta. Se merkitsee julkisen talouden tiukkaa vyönkiristystä. Tavoitteena on lisätä vientituloja ja parantaa maan velanmaksukykyä.
Yhdysvaltalainen World Resources Institute (WRI) vaatii nyt raportissaan, että Maailmanpankki käyttää vaikutusvaltaansa metsien pelastamiseksi.
Nykyisin yritykset uudistaa köyhien maiden metsäpolitiikkaa mitätöityvät usein korruptoituneen virkamieskunnan ja sitä voitelevan metsäteollisuuden kähminnöissä, WRI huomauttaa.
"Sopivissa olosuhteissa metsäasioiden sisällyttäminen Maailmanpankin lainaehtoihin voisi kallistaa vaakaa uudistusten hyväksi. Häviölle jäisivät ne, jotka ovat hyötyneet kestävää kehitystä estävistä hakkuista", WRI järkeilee.
Laitos joutuu kuitenkin myöntämään, että sen kaipaamat "oikeat olosuhteet" – joka on myös raportin otsikkona – toteutuvat harvoin. Niihin kuuluu vahva tuki uudelle linjalle Maailmanpankin sisällä ja halu nostaa metsäasiat pöydälle lainehdoista neuvoteltaessa.
Juuri ennen WRI:n raporttia julkistettiin Maailmanpankin oma arvio vuosikymmenen ajan toteutetusta metsäpolitiikasta. Sen mukaan pankin sijoitukset metsähankkeisiin ovat vaikuttaneet "mitättömän vähän" metsätuhojen hillintään kehitysmaissa.
Indonesia kuuluu tuoreimpiin esimerkkeihin maista, joissa Maailmanpankki on koettanut vaikuttaa metsäpolitiikkaan rakennesopeutuslainojensa avulla. Usein pankki toimii yhdessä Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kanssa
Aasiaa koetellut talouskriisi iski Indonesiaan 1997, ja samaan aikaan miljoonia hehtaareja saarivaltion metsiä katosi savuna ilmaan laajojen – usein tahallaan sytytettyjen – metsäpalojen seurauksena.
WRI:n mukaan Maailmanpankki saattoi finanssikriisin vuoksi puuttua Indonesian metsäpolitiikkaan ja määräsi maan hajottamaan alaa hallinneet monopoliyhtiöt. Niitä johti Indonesian silloisen presidentin Suharton hyvä kaveri Bob Hassan.
"Mikä olisi ollut Suharton hallitukselle parempi tapa viestittää vakavasta uudistushalustaan kuin hallitsevan perheen ja sen ystävien taloudellisten etujen leikkaaminen?" WRI kysyy.
Maailmanpankin uudet lainaehdot edellyttivät, että Indonesia julkistaa metsäalueiden ajan tasalla olevat kartat. Lisäksi sen piti aloittaa kaikki osapuolet käsittävä neuvottelukierros, jossa säädökset ja uudistusehdotukset käydään julkisesti läpi.
Joulukuussa 1998 pankki arvioi, että Indonesia hidasteli metsäpolitiikkansa uudistamisessa, ja siksi maalle luvatun 400 miljoonan dollarin (lähes 2,5 miljardin markan) lainan antoa lykättiin.
Kun Indonesia sitten tammikuussa 1999 julkisti uudet metsänhoitoa koskevat säädökset, pankki vapautti jäädyttämänsä lainan.
WRI:n mukaan Maailmanpankki on onnistunut kiristämään lainaehdoillaan myös Papua-Uuden-Guinean metsätaloutta entistä kestävämmälle pohjalle. Pankin uudistusmieliset liittoutuivat Papuan hallituksen samanhenkisten kanssa. Yhdessä he ovat onnistuneet torjumaan vaikutusvaltaisen metsäteollisuuden yritykset jatkaa metsien hävittämistä, WRI kertoo.
Raportin laatijoihin kuuluva Frances Seymour pitää Papuaa esimerkkinä siitä, että pankin tukea ei tarvitse rajata vain niihin hallituksiin, jotka ovat jo sataprosenttisesti sitoutuneet uuteen politiikkaan.
Seymourin mukaan pankki jättäisi silloin tukea vaille kyseisen maan metsäpolitiikan uudistamista ajavat tahot. Pankki voisi sen sijaan vahvistaa niiden asemaa kiinnittämällä huomiota maan metsänhoidon huonoon tilaan.
WRI korostaa, että uuden linjan onnistunut toteuttaminen edellyttää suuria muutoksia myös Maailmanpankin tapoihin toimia.
Afrikkalainen Kamerun esitetään esimerkkinä pankin nykyisen linjan horjuvuudesta. Pankki kytki 1989 Kamerunin rakennesopeutuslainan ehtoihin maan metsäpolitiikan uudistamisen.
Neuvottelut huipentuivat 1994 Kamerunissa säädettyyn metsälakiin, joka rajoitti hallituksen liikkumavaraa sen myöntäessä hakkuulupia ja määrätessä puun hinnat.
Laki sisälsi myös ensi kertaa keskisessä Afrikassa pykälän, joka oikeutti paikalliset asukkaat saamaan taloudellista hyötyä yhteismetsiensä hakkuista.
WRI:n mukaan Kamerunin hallitus lipesi sitoumuksistaan useaan otteeseen saatuaan Maailmanpankilta ristiriitaisia viestejä ratkaisevissa tilanteissa.
Pankki ajoi itsensä hankalaan välikäteen 1997, kun Kamerunin myöntämät metsänkaatoluvat tarkastettiin ja osa havaittiin uuden metsälain vastaisiksi.
"Maailmanpankin olisi oman uskottavuutensa säilyttääkseen pitänyt panna hallitus tilille väärinkäytöksistä. Toisaalta pankki ei halunnut vaarantaa maan talouden uudistamisesta parhaillaan käytyjä neuvotteluja", WRI raportoi.
Pankin epäröinti ratkaisevalla hetkellä saattoi estää poliittisen kriisin Kamerunissa, mutta samalla se menetti oivan tilaisuuden osoittaa olevansa tosissaan uuden metsäpolitiikkansa kanssa, raportissa arvioidaan.
"Joka kerta kun hallituksen annetaan rikkoa lakia, heikennetään todellisen muutoksen mahdollisuuksia", WRI kiteyttää.
Vastaavaan ongelmaan törmättiin Keniassa, jolle Maailmanpankin henkilökunta ehdotti ympäristöpolitiikan uudistamiseen tähtäävää sopeutuslainaa. Samalla koetettiin saada kansalaisyhteiskunnan edustajia mukaan keskustelemaan rakennesopeutuksesta.
WRI:n mukaan hanke kaatui siihen, ettei se saanut riittävän vahvaa tukea Kenian johdolta eikä pankin sisältä. Ajatus ympäristön huomioon ottavasta rakennesopeutuksesta ei kuitenkaan kuollut.
"Onnistuakseen uuden linjan toteuttamisessa Maailmanpankin tulee etsiä aktiivisesti paikallisia uudistuksen tukijoita ja laajentaa rakennesopeutuslainojen tavoitteet koskemaan ympäristöä, ihmisten tasa-arvoa ja hyvää hallintoa", sanoo raportin toinen kirjoittaja Navroz Dubash.
Hän tähdentää, että uusi linjaa tarvitsee lisäksi jatkuvaa tukea pankin sisältä. "Se vaatii muutoksia niin pankin politiikassa, henkilöstössä kuin budjetoinnissakin." (Inter Press Service)
