Santiago, 19.06.00 (IPS) – Chilen hallitus, kansalaisyhteiskunnan edustajat ja armeija allekirjoittivat kesäkuussa historiallisen ihmisoikeussopimuksen, joka voi auttaa selvittämään diktatuurin vuosina kadonneiden 1 200 ihmisen kohtaloa.
Pidätettyjen ja kadonneiden omaisten järjestöä (AFDD) edustava Viviana Diaz pelkää kuitenkin, että "katoamisten" toimeenpanijat pääsevät kuin koira veräjästä. Diktatuurin aik ana säädettiin näet armahduslaki, joka on yhä voimassa.
Uusi ihmisoikeussopimus antaa Chilen asevoimille kuusi kuukautta aikaa – ja mahdollisuuden saman mittaiseen jatkoon – tuoda julki tiedot diktatuurin vuosina pidätettyjen ja kadonneiden poliittisten vankien jäännösten sijainnista.
Chilen armeija syrjäytti syyskuussa 1973 sosialistisen presidentin Salvador Allenden vallasta. Kaappausta johtaneen kenraalin Augusto Pinochetin valtakausi kesti vuoteen 1990.
Neuvottelut ihmisoikeussopimuksesta alkoivat viime vuoden elokuussa Chilen silloisen presidentin Eduardo Frein johdolla. Ihmisoikeuspaneeliin valittiin 24 jäsentä, joukossa ihmisoikeuksiin erikoistuneita lakimiehiä, karabineeri-poliisin ja armeijan eri aselajien upseereja sekä uskonnollisten, akateemisten ja kulttuuripiirien edustajia.
Neuvottelujen avainryhmiksi muodostuivat yhtäältä ihmisoikeusjuristit ja toisaalta armeijan upseerit, jotka kävivät yhdeksän kuukauden ajan "kuurojen vuoropuhelua". Lakimiehet vaativat tietoja kadonneiden kohtalosta, ja upseerit kiistivät, että heillä olisi sellaista tietoa.
Umpikuja avautui lopulta, kun juristi Pamela Pereira ehdotti kuuden kuukauden määräaikaa tiedon luovuttamiselle. Pereiran oma isä katosi jouduttuaan Pinochetin turvallisuusjoukkojen käsiin.
Pereiran ehdotuksesta saatiin aikaan sopimus, jota jotkut tarkkailijat pitävät yhtenä tärkeimmistä saavutuksista Chilen kymmenen vuotta jatkuneessa demokratisoitumisen prosessissa.
Sopimus kielii muutoksesta asevoimien asenteissa. Sotilaat tunnustavat nyt ensi kertaa, että "valtiolliset elimet ja edustajat toteuttivat sotilashallinnon aikana vakavia ja systemaattisia ihmisoikeuksien loukkauksia, joihin kuuluivat ihmisten katoamiset, murhat ja kidutus."
Jo vuonna 1991 Chilessä julkistettu Rettigin raportti paljasti, että turvallisuusjoukot panivat diktatuurin vuosina toimeen 3 190 poliittista murhaa ja "katoamista". Niistä 1 200 on yhä selvittämättä.
Pinochet luopui asevoimien komentajan tehtävästä vasta 1998. Koko hänen valtakautensa ajan asevoimat kiisti järjestelmällisesti kaikki ihmisoikeusrikkomukset. Armeijan väitteen mukaan mitään väkisin toimeenpantuja katoamisia ei tapahtunut. Sen sijaan sattui kuolemaan johtaneita yhteenottoja "kapinallisten" kanssa, ja nämä hautasivat omat kuolleensa.
Pinochet pidätettiin lokakuussa 1998 Lontoossa, jossa hän joutui olemaan kotiarestissa tämän vuoden maaliskuun alkuun asti. Se teki mahdolliseksi ihmisoikeuspaneelin perustamisen Chilessä, sillä Pinochetia asevoimien komentajana seurannut kenraali Ricardo Izurieta osoittautui edeltäjäänsä sovinnollisemmaksi.
Tilanne oli käynyt armeijan kannalta huolestuttavaksi jo kesäkuussa 1998, jolloin Chilen uudistettu korkein oikeus alkoi vahvistaa alioikeuksien langettamia katoamisia koskevia tuomioita. Katoamiset todettiin sieppauksiksi, jotka jatkuvat yhä ja kestävät siihen asti, kun uhrit löytyvät elävinä tai kuolleina.
Noin 50 – pääasiassa eläkkeellä olevaa – upseeria on tuomitt u sillä perusteella syyllisiksi ihmisoikeuksien loukkaamiseen.
Ihmisoikeussopimuksen läpimeno vaarantui vielä viime metreillä, kun Santiagon vetoomusoikeus päätti 5. kesäkuuta poistaa Pinochetilta juridisen koskemattomuuden, jota tämä on nauttinut elinikäisen senaattorin asemansa nojalla.
Näin Pinochetkin joutuu ilmeisesti oikeuteen vastaamaan syytteisiin, jotka liittyvät 19 ihmisen katoamiseen 1973. Kyseessä oli kuoleman karavaaniksi kutsuttu armeijan erikoisoperaatio.
Pinochetin puolustus on vedonnut päätöksestä korkeimpaan oikeuteen, joka aiemmin siirsi katoamisia ja ihmisoikeusrikkomuksia koskevat jutut sotilastuomioistuimille. Nämä puolestaan sovelsivat vuoden 1978 armahduslakia ja vapauttivat syylliset.
Chilen nykyinen presidentti Ricardo Lagos vakuutti ihmisoikeussopimuksen allekirjoitustilaisuudessa, että tulossa ei ole lakia, joka julistaisi kaikki ihmisoikeustapaukset loppuun käsittelyiksi. Valtio ei myöskään aio puuttua millään lailla oikeuslaitoksen toimintaan.
"Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että kun aika koitt aa, (kadonneiden) täsmälliset kuolinajat ilmoitetaan. Ja kun se tapahtuu, oikeuslaitos tekee osuutensa lakia noudattaen", Lagos sanoi.
Kadonneiden omaisia edustava Diaz näkee ongelman piilevän juuri siinä: kun saadaan selville katoamisten toimeenpanijat, tapaukset määritellään murhiksi, ja armahduslaki otetaan käyttö ön.
"Ei riitä, että totuus tulee julki, jos syylliset jätetään rankaisematta. Sillä tavalla ei voida rakentaa kansallista sovintoa", Diaz sanoo.
Hänen paheksumansa armahduslaki kattaa vuosina 1973-1978 tehdyt ihmisoikeusrikokset. Jokseenkin kaikki uhrit katosivat juuri noina vuosina.
Ihmisoikeuspaneelin sopimus tarjoaa eläkkeellä tai aktiivipalveluksessa oleville armeijan edustajille lisäksi mahdollisuuden antaa tietoa katoamisista luottamuksellisesti ja lain turvaamina.
Tähän tarkoitukseen Chilen keskustan ja vasemmiston hallitus aikoo antaa lakiesityksen, jolla "ammattisalaisuuden" käsite ulotetaan sotilashenkilöihin. Tietoja katoamisista antavat sotilaat varjeltuvat siten sotarikoslain pykälältä, jonka mukaan asevoimissa on rangaistavaa salata ylemmiltään tietoja rikoksista.
Kadonneiden omaiset ja muut sopimuksen arvostelijat katsovat, että sopimus laillistaa Chilen diktatuurin käyttämät valtioterrorismin muodot salliessaan armahduslain soveltamisen katoamisista vastuullisiin. (Inter Press Service) .
