Bryssel, 19.06.00 (IPS) – Puhtaan veden on kuuluttava ihmis en perusoikeuksiin, ja sen on oltava jokaisen ulottuvilla. Siksi vedestä ei saa tehdä kauppatavaraa, vaan se pitää alistaa käyttäjiensä valvontaan. Näin vaati maailman köyhimpien maiden "P7-huippukokous".
Brysselissä kesäkuun alkupuolella pidettyyn kokoukseen osallistui poliitikkoja, tutkijoita, avustustyöntekijöitä ja ympäristöaktiiveja. Sen järjestelyistä vastasivat Euroopan parlamentin vihreät.
Jos vedestä tehdään markkinamekanismien säätelemä kauppatavara öljyn tapaan, seurauksena on entistä pahempia ympäristötuhoja, tuhlaavia ja tehottomia viljelymenetelmiä, vesivarojen kiihtyvä hupeneminen sekä kasvava konfliktien riski, kokous arvioi.
Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan kaikkiaan 1,7 miljardia ihmistä on vailla puhdasta juomavettä, ja puolet maapallon 6 miljardista asukkaasta elää ilman viemäriä ja juoksevaa vettä.
Ruotsissa toimivan kansainvälisen vesi-instituutin edustaja Malin Falkenmark muistutti, että maatalous käyttää 50-100 kertaa enemmän vettä kuin kotitaloudet. Veden tarve jatkaa kasvuaan, kun nopeasti lisääntyvälle väestölle on tuotettava yhä enemmän ruokaa.
Hänen mukaansa poliitikkojen on pikaisesti ryhdyttävä ratkomaan hankalia ristiriitoja, joita koituu tarpeesta ruokkia väestöä ja toisaalta säilyttää vesiekosysteemejä.
P7:n kunniapuheenjohtaja, intialainen tutkija ja aktiivi Vandana Shiva huomautti, että kuivuudet ja nälänhädät eivät a ina johdu luonnonkatastrofeista ja väestönkasvusta. Useimmiten ne ovat seurausta Maailmanpankin politiikasta, jolla rahoitetaan valtavia vesimääriä vaativaa raha- eli vientikasvien viljelyä.
Pohjois-Intiassa kuivuuden koettelemilla alueilla pohjavesi oli 20 vuotta sitten noin 6,5 metrin syvyydessä. Nyt kaivot on porattava 650 metrin syvyyteen, jotta saadaan vettä puuvillan kaltaisten janoisten kasvien keinokasteluun, kertoi Shiva, joka johtaa intialaista tieteen, tekniikan ja ekologian tutkimussäätiötä.
Shivan mielestä vesihuollon yksityistämiseen tähtäävät Maailmanpankin hankkeet ovat "veden järjestäytynyttä ryöstämist ä köyhiltä."
"Sillä hetkellä, kun markkinat pääsevät määräävä än asemaan, rikkaan uima-allas saa etusijan köyhän juomaveteen verrattuna", hän kiteytti.
Senegalia P7:ssä edustanut Mamadou Diouf kertoi, että vesilaitosten yksityistäminen Länsi-Afrikan maissa "on siirtänyt monopolin valtiolta yksityisille ja kansalliset luonnonvarat ranskalaisten suuryritysten omaisuudeksi."
P7-kokous tuomitsi johtopäätökset, jotka tehtiin maaliskuussa ministeritasolla Haagissa järjestetyssä Maailman vesifoorumissa. Siellä vesi määriteltiin taloudelliseksi hyödykkeeksi, eikä ihmisoikeudeksi.
Rio de Janeirossa 1992 pidetty YK:n ympäristöhuippukokous oli samoilla linjoilla P7:n kanssa julistaessaan, että kaikilla ihmisillä on oikeus saada riittävästi kunnollista juomavettä.
P7 ilmaisi asian näin: "Kaikilla elävillä olennoilla on oikeus veteen, koska vesi on osa ihmiskunnan yhteistä perintöä."
Vesihuollon yksityistämisen sijasta kokous kehotti jättämää n sen julkiseen valvontaan. "Parhaiten vesivaroista huolehtivat kansalaiset ja paikalliset yhteisöt."
Veden epädemokraattinen hallinta on monen konfliktin perustana, kokouksessa muistutettiin.
Palestiinan vesihuoltoa edustava Fadia Daibes Murad kertoi, että vesi on yksi tärkeimmistä syistä Israelin ja palestiinalaisten vihanpitoon. Hänen mukaansa Israel käyttää suurimman osan alueen vesivaroista rahakasvien tuotantoon.
"Alueelle ei saada rauhaa ilman vesiongelmien ratkaisemista", Murad vakuutti.
Action Aid Ethiopiaa edustava Imeru Tamerat puhui asian myönteisestä puolesta: "Vesivarat ovat antaneet kipinän yhteistyöhön useammin kuin konfliktiin."
Hänen mukaansa Niilin altaan kymmenen valtiota ovat lisänneet yhteistyötään yhteisten pelisääntöjen löytämiseksi. Tamer at myönsi kuitenkin, että Niilin vesistöön kohdistuu valtavia paineita, sillä alueen väestö kasvaa voimakkaasti, ja Egypti käyttää mu iden mielestä liian suuren osan vedestä.
"Vesi ei tunne valtioiden rajoja. Siksi pitää kyseenalaistaa jopa ajatus veden kansallisesta omistamisesta", hän heitti.
P7 vaati "vesidemokratiaa" ja ehdotti parlamenttien välisten elinten perustamista hoitamaan laajoja kertymäaltaita. Yleisten sääntöjen laatijaksi esitettiin maailman vesiparlamenttia.
Kokous päätti myös aloittaa kampanjan kaikkien oikeudesta veteen ja raportoida siitä Rion ympäristökokouksen kymmenvuotisistunnossa 2002.
Europarlamentin vihreät lupasivat puolestaan laatia raportin maailmanlaajuisesta vesipolitiikasta ja esittää sen kollegoilleen Strasbourgissa. (Inter Press Service) .
