Mostar/Doboj, 29.05.01 (IPS) – Oglicin nelihenkinen bosniakkiperhe on ollut pakomatkalla vuodesta 1993. Kaksi viime vuotta perhe on asunut ikkunallisessa tavarakontissa Blagaj'n kylässä lähellä Mostarin kaupunkia. Pian painajainen on ohi, sill ä Oglicit voivat palata kotiinsa Stolaciin heti, kun lasten koulu päättyy tältä keväältä.
Bosnia-Hertsegovinan katkeran ja
verisen sodan päättäneestä Daytonin rauhasta
tulee syksyllä kuluneeksi viisi vuotta, mutta
monet sodan evakkoon ajamat asukkaat alkavat
vasta nyt hakeutua takaisin kotiseudulleen.
Paluuseen liittyy yhä tukuttain ongelmia,
vaaroja ja varsinkin traumoja.
"Odotan
innokkaasti kotiin pääsyä. Vaikka naapurit ovat
kroaatteja, uskon, että voimme nyt elää yhdessä
ilman vaikeuksia" , sanoo muslimiperheen äiti
Zijadela Oglic (35) puhjeten varovaiseen
hymyyn. Jotakin alueen tilanteesta kielii
kuitenkin se, että Stolacissa on eri koulut
kroaatti- ja muslimilapsille.
Pakolaisleirinä toimivassa Blagaj'n
konttikylässä asuu yhä 8 0 ihmistä, kaikki
Bosnian muslimeja eli bosniakkeja. Moni muukin
on Oglicien tavoin paossa 40 kilometrin päässä
sijaitsevasta Stolacista, jonka kroaatit
valtasivat sodan aikana. Kaikille ei kotiin
paluu vieläkään häämötä.
"Sekä kotini
että mieheni perustama pieni ravintola ovat nyt
vieraiden hallussa. Daytonin rauhansopimuksen
jälkeen yritimme mennä kotiin, mutta valtaajat
uhkasivat henkeämme", kertoo keski- ikäinen
opettaja Majda Redzic toivottomuutta äänessään.
Oman lukunsa muodostavat ne, jotka
lähtivät pakoon vuokra- asunnosta, sillä heillä
ei ole kotia, jota voisi vaatia takaisin.
Heihin kuuluu kuusihenkinen Dedicin perhe,
jonka tytär Aida (22) vastaa yhteisten asioiden
hoidosta konttikylässä.
"Olemme kaikki
työttömiä, vain isäni saa välillä tilapäistöitä
rakennuksilta. Siksi meillä ei ole varaa edes
uutee n vuokra-asuntoon", Aida varsin sujuvalla
englannilla.
Hän opiskeli talven ajan
englantia kursseilla, joita paikallisen Ideja-
järjestön perustama naisten keskus pitää
läheisessä Capljinassa suomalaisen Marttaliiton
tuella. Martat tunnetaan myös konttikylässä,
jonne järjestö kustantaa sähkö n.
Suomen
Pakolaisapu puolestaan tukee Idejan Mostariin
perustamaa neuvontakeskusta, jonka
sosiaalityöntekijä ja lainopillinen avustaja
vierailevat säännöllisesti peltojen keskelle
pystytetyssä konttikylässä.
Ennen
vuosina 1992-1995 käytyä sisällissotaa
Bosniassa oli noin 4,5 miljoonaa asukasta. Liki
puolet heistä joutui sodan vuoksi jättämään
kotinsa ja pakenemaan ulkomaille tai evakkoon
omassa maassaan. Asiantuntijoiden arvion mukaan
palaamatta on yhä noin 1,2 miljoonaa.
Paluumuuton esteet ovat moninaiset. Yksi
niistä on puute työpaikoista: viranomaisten
mukaan Bosnian työttömyysaste on noin 40
prosenttia.
Taloudellisia esteitä on
muitakin: kaikilla ei ole rahaa raunioiksi
runneltujen talojensa korjaamiseen. Ulkomaiset
avunantajat ovat luvanneet Bosnian
jälleenrakennukseen kaikkiaan 5,3 miljardia
dollaria (liki 35 miljardia markkaa), mutta
rahaa ei sittenkään liikene jokaiselle kotinsa
menettäneelle.
"Kaksi vuotta sitten
paluumuuttajien auttamiseen oli käytettävissä
enemmän rahaa kuin nykyisin, vaikka nyt
tulijoita o n aiempaa enemmän", kertoo
italialainen Ignazio Matteini, joka johtaa YK:n
pakolaisjärjestön UNHCR:n työtä Mostarin
seudulla.
Hänen mukaansa asuntojen
valtaamisen aiheuttama pattitilanne alkaa
paikoitellen purkautua, sillä osa valtaajista
on häädetty, ja talojen oikeat omistajat
pääsevät kunnostamaan niitä.
"Ensin
tulevat suvun vanhimmat, jotka alkavat
kunnostaa taloa ja viljellä maata. Nuorempaa
väkeä seuraa perässä, kun esimerki ksi lasten
koulunkäynti saadaan järjestymään. Vaikeinta
ihmisten on edelleen palata alueille, joilla he
kuuluvat etniseen vähemmistöön", Matteini
selittää.
Hän korostaa, että
rakennusmateriaalien ja muun aineellisen tuen
antamisen ohella nyt on edistettävä sitä, että
ihmiset pystyvät elämään kotiseudullaan. "On
luotava tukiryhmiä ja elinkeinoja."
Paluumuuton suurimmat esteet löytynevät
kuitenkin psykologiselta puolelta. Sodan aikana
toimeen pantu etninen puhdistus muutti
väestösuhteita niin tehokkaasti, että moni ei
enää tunne ensimmäistäkään naapuria vanhalla
kotiseudullaan.
Ennen sotaa Bosnia-
Hertsegovina oli Jugoslavian osavaltio, jolle
oli tyypillistä "monietnisyys". Bosniakit
(joita alettiin sodan aikana kutsua
muslimeiksi), kroaatit ja serbit elivät täällä
vuosikymmeniä sopuisasti keskenään.
Sosialismin romahtamista seuranneissa
"Jugoslavian perintösodissa" naapurimaat
Kroatia ja Serbia pyrkivät valtaamaan omiensa
asuttamia alueita Bosniasta itselleen.
Yhdysvaltain johdolla solmittu Daytonin
rauhansopimus takasi Bosnian itsenäisyyden,
mutta jakoi sen sisäisesti kahtia.
Alueesta 51 prosenttia annettiin Bosnian
federaatiolle, jonka muodostivat bosniakit ja
kroaatit. Tilannetta ei helpottanut se, että
nämä olivat ehtineet sodan aikana myös
toistensa kimppuun. Bosnian loppuosa jäi
serbien perustamalle Republika Srpskalle eli
serbitasavallalle.
Daytonin sopimus
takasi kaikille bosnialaisille vapaan oikeuden
palata kotiseudulleen, mutta etniset
puhdistukset ovat estäneet sen tehokkaasti.
Ponnekkaimmin etnistä puhdistusta
harrastivat Serbiasta tulleet
"puolisotilaalliset joukot", joista kuuluisin
lienee pahamaineinen Arkanin tiikerit.
Puhdistuksia pantiin toimeen siten, että
pyssymiehet hyökkäsivät esimerkiksi muslimien
asuttamaan kylään tai kaupunginosaan ja
pakottivat asukkaat lähtemään. Sen jälkeen
suurin osa taloista hajotettiin asukkaiden
paluun estämiseksi, ja ehjiin taloihin muutti
serbejä. Nämä saattoivat olla sotapakolaisia
seudulta, jolla serbit olivat vähemmistönä.
Talojen valtaamisesta on syntynyt hankala
kierre, joka estää tehokkaasti kotiinpaluuta.
Ihmisillä on lailliset perusteet vaatia vanhaa
kotiaan omakseen, mutta asunnon valtaajia ei
ole lupa häätää ennen kuin heille on löydetty
uusi koti.
Bosnian serbitasavallan
puolella palaajien avuksi ovat tulleet
rauhanturvaajat eli Naton johtamat Sfor-joukot.
Niissä palvelee myös 120 suomalaista, jotka on
sijoitettu Doboj'n kaupunkiin.
Doboj'n
Carsijan alueelta häädettiin 1992 kaikki
bosniakit. Kaikkiaan 2 500 talosta 700
tuhottiin, ja jäljelle jääneisiin taloihin
muutti tuhansia serbejä.
Vasta tänä
keväänä ensimmäiset muslimit ovat Sfor-joukko
jen selustatuen ja UNHCR:n viikottain tarjoaman
bussikuljetuksen turvin rohjenneet palata
siivoamaan talojensa raunioita, kapteeni Timo
Tuuri kertoo. Hän auttaa Carsijan paluumuuttoa
Sforin tehtävissä.
Toukokuun lopulla
betonimyllyt pyörivät jo monella pihalla, ja
miehet paiskivat töitä paahtavassa auringossa.
Carsijan ensimmäisiin palaajiin kuuluu
kätilö Zenja Jukovic, joka miehensä ja kahden
lapsensa kanssa vuokrasi asunnon naapuritalon
vallanneelta serbiltä voidakseen
jälleenrakentaa oman kotinsa.
Jukovic
kertoo tyytyväisenä, miten serbinaapurit
auttoivat heitä raunioiden siivouksessa. Häntä
myös ilahduttaa, että perh een viisivuotias
poika leikkii täyttä päätä serbilasten kanssa.
"Rinnakkaiselo ei ole ongelma
tavallisille ihmisille, mutta viranomaisilla on
vaikeuksia päästä yhteisymmärrykseen", Jukovic
vakuuttaa. Hänen mukaansa paluumuuttoa
pitkitetään monin paikoin juuri byrokraattien
luomilla koukeroilla, koska eri väestöryhmiä
edustavat poliitikot eivät halua
monietnisyyttä.
Ongelman kääntöpuoli
löytyy aivan läheltä talosta, jonka kolme
sukupolvea ja seitsemän henkeä käsittävä
Tripicin serbipe rhe on vallannut. Miniä
Aleksandra Tripic kertoo, että he ovat
pakolaisia nykyisin muslimien ja kroaattien
federaatioon kuuluvalta alueelta, jolta
muslimit ajoivat heidät pois.
Tripicit
vetoavat monien muiden serbien tavoin siihen,
että he eivät uskalla palata kotiseudulleen,
koska lähistöllä on kiihkomuslimeina pidettyjen
mujahedien leiri.
"Tämän talon omistava
bosniakki aikoo palata pian kotiin, mutta
meillä ei ole paikkaa, minne mennä", Tripic
tuskailee.
Sforin edustajat tietävät
islamistien leirin olemassaolosta, mutta eivät
näe sen muodostavan uhkaa serbeille. Kyse on
pikemminkin siitä, että serbit haluavat jäädä
serbitasavallan puolelle. Tässä myös Doboj'n
kaupunki aikoo heitä auttaa, sillä se on
varannut laajan maa-alan serbien tonteiksi,
vaikka tällainen etnisen puhdistuksen
sinetöiminen on vastoin Daytonin sopimusta.
(Inter Press Service) Toimittajamme kävi
Bosniassa ulkoministeriön järjestämällä
matkalla, ja UM tarjoaa juttuun maksutonta
kuvitusta. Kuvat ovat katsottavissa
internetissä sivulla
http://global.finland.fi/kuvat/bosnia ja niitä
voi tilata sähköpostilla osoitteesta marja-
leena.kultanenformin.fi .

