Washington, 28.05.01 (IPS) – Afrikkalaiset valtiot maksavat vuosittain miljoonia dollareita lobbareille, joiden on määrä edistää niiden asiaa Yhdysvalloissa. Avokätisimpiä ovat öljyntuottajamaat, mutta lobbaukseen panostavat myös ne, joilla on erityisen huonot välit Washingtoniin.
Yhdysvaltain laki antaa määräyksiä henkilöille, jotka sitoutuvat ulkomaisten tahojen lobbareiksi eli ajamaan näiden etua USA:ssa. Heidän on rekisteröidyttävä virallisesti ja annettava puolivuosittain raportti toimistaan. Raportit ovat julkista tietoa, ja niitä säilytetään pienessä toimistossa oikeusministeriössä.
Papereista ilmenee, että kysytyimpiä lobbareita ovat entiset valtion virkamiehet, varsinkin ulkoministeriön korkeissa asemissa palvelleet. Heihin kuuluu esimerkiksi Herman Cohen, joka toimi Afrikan asioiden apulaisulkoministerinä presidentti George Bush vanhemman hallituksessa. Hänen nykyinen liikekumppaninsa James Woods oli vastaavassa asemassa puolustusministeriössä.
Myös tiedusteluelimissä korkeilla paikoilla palvelleet kelpaavat lobbareiksi. Heitä edustaa Milton Bearden, joka erikoistui keskustiedustelupalvelu CIA:ssa islamilaisten maiden asioihin. Hän johti CIA:n toimintaa Pakistanissa siihen aikaan kun Washington tuki Afganistanin muslimikapinallisia.
Beardenin on vastikään pestannut lobbarikseen varakas sudanilainen liikemies, jolla kerrotaan olevan läheiset suhteet maansa hallitukseen.
Bearden sai 150 000 dollarin (dollari on noin seitsemän markkaa) lähtöpalkkion, ja luvassa on 50 000 dollaria kuussa lisää kahden vuoden ajan. Hänen on määrä auttaa välittämään Sudanin 18 vuotta jatkuneessa sisällissodassa, edistää Yhdysvaltain Sudanille asettamien talouspakotteiden purkamista ja parantaa maiden välisiä suhteita.
Käytäväpolitikoinniksikin kutsutusta lobbauksesta on viime vuosikymmeninä tullut Washingtonissa "maan tapa". Taustalla oli yksityisten yritysten ja kaupallisten tahojen halu vaikuttaa liittovaltion hallitukseen. Myös ulkomaiden hallitukset ovat turvautuneet Washingtonissa lobbareihin jo vuosikymmenten ajan, vaikka monella on kaupungissa hyvin varustettu lähetystökin.
Afrikan maat innostuivat lobbauksesta muita myöhemmin – lukuun ottamatta Etelä-Afrikan rotusortohallitusta, joka aloitti kauan sitten pääosin salaiset vaikutusyrityksensä.
Ensimmäisten afrikkalaisten joukossa lobbareihin turvautuivat angolalaiset. Sekä maan hallituksen että kapinallisten edustajat ostivat itselleen asiamiehiä Washingtonista 1980-luvulla.
Arkistot kertovat, että afrikkalaisista avokätisimpiä lobbareiden liikekumppaneita ovat nykyisin öljyntuottajat.
Nigeriaa takavuosina johtaneet sotilashallitukset käyttivät paljon kalliita asiamiehiä Washingtonissa. Maan nykyjohto näyttää päätyneen yhden firman asiakkaaksi. Se on GoodWorks International, jota johtaa Jimmy Carterin hallituksen YK-lähettiläänä ja myöhemmin Atlantan pormestarina toiminut Andrew Young. Nykyisin hän toimii myös USA:n kirkkojen neuvoston puheenjohtajana.
GoodWorks on luvannut kohentaa Nigerian imagoa Yhdysvalloissa, mistä sille maksetaan sopimuksen mukaan korkeintaan 1,5 miljoonaa dollaria vuodessa.
Toinen afrikkalainen öljyvaltio, Gabon, on kokeillut puolta tusinaa konsulttifirmaa viime vuosina. Kulut ovat nousseet reippaasti yli miljoonan dollarin vuodessa.
Gabonilla on myös kolmivuotinen yhteistyösopimus Jacqueline Wilsonin kanssa, joka on erään yhdysvaltalaisen diplomaatin entinen vaimo. Wilson ilmoittaa raporteissaan saavansa kymmeniätuhansia dollareita erityisprojekteista ja raporteista. Hän tekee niitä Gabonin presidentin Omar Bongon tyttären Pascaline Mferri Bongon toimeksiannosta.
Öljymaihin kuuluu myös Angola, jonka palveluksessa on nykyisinkin seitsemän amerikkalaisfirmaa. Useat sopimukset on solmittu aivan viime kuukausina.
Muun muassa Cohen & Woods on tehnyt Angolan kanssa puolen miljoonan dollarin arvoisen vuosisopimuksen. Se edellyttää vaikuttamista Yhdysvaltain johtoon sekä toimintaa Maailmanpankissa, Kansainvälisessä valuuttarahastossa ja YK:ssa.
Cohen & Woods on saanut työtä myös Zimbabwelta, mikä paikannee firman viime vuosikymmenen lopulla menettämiä toimeksiantoja. Ne tulivat Liberiasta, Norsunluurannikolta ja Kongon demokraattisesta tasavallasta.
Cohen & Woods sitoutuu tavalliseen tapaan neuvomaan Zimbabwen hallitusta. Lisäksi sopimus edellyttää "reagointia Zimbabwen vastaiseen aineistoon kansainvälisissä tiedotusvälineissä" ja tarkoituksenmukaisen tiedon levittämistä Zimbabwen poliittisesta ja taloudellisesta kehityksestä.
Myös Etiopia on maksanut lobbareille isoja rahoja, erityisesti sen jälkeen, kun se ajautui sotaan Eritrean kanssa keväällä 1998. Pienemmillä rahasummilla peliin ovat lähteneet muun muassa Uganda, Päiväntasaajan Guinea, Swazimaa ja Mosambik. (Inter Press Service) .
