Hanoi, 25.07.00 (IPS) – Ikävystyneeltä näyttävä 18-vuotias Lan Anh seisoskelee aamuyöstä jalkakäytävällä Vietnamin pääkaupungissa Hanoissa. Aina silloin tällöin joku moottoripyörällä liikkuva nuorukainen pysähtyy kysymään hän eltä hintaa.
Lähistöllä pyöriskelee myös Lan Anhin ikätoverilta näy ttävä Hung, joka toimi tytön "suojelija-sutenöörinä". Pitäen koko aja n silmällä mahdollisia poliiseja hän kertoo, että taksa on 50-62 markkaa asiakkaalta.
Hung myöntää, että hinta on korkea ja kauppa käy huonosti.
Halvempiakin mahdollisuuksia on näet tarjolla. Viiden minuutin kävelymatkan päässä on hämärä kuja, jolla kouralli nen perinteisiin olkihattuihin pukeutuneita ikääntyneitä naisia ajelee edestakaisin raihnaisilla kiinalaista tekoa olevilla polkupyörillä. He ovat köyhiä maaltamuuttajia, jotka tarjoavat seksiä noin kympillä.
Kovaonniset naiset ovat toimineet samaan tapaan jo menneillä vuosikymmenillä, ennen Vietnamin talousuudistusta, joka on tuonut osalle väestöstä lievitystä köyhyyteen.
Kaupunkilaisten tulojen kasvu on kuitenkin lisännyt kaupallisen seksin tarjontaa valtavasti. Kaupungit pursuvat karaokebaareja, yökerhoja, hieromalaitoksia ja kampaamoja, joista monet tarjoavat myös seksipalveluja.
Niissä työskentelevät seksikaupan viehättävimmät naiset, jotka saattavat ansaita yli 500 markkaa illassa. Raha suojelee heitä myös pidätyksiltä, toisin kuin kaduilla itseään kauppaa via naisia.
"Ho Chi Minhin kaupungissa (entinen Saigon) katujen prostituoidut ovat alttiimpia pidätyksille ja myös hiv- tartunnalle", sanoo aids-valistaja Jamie Uhrig.
"Katunaisten taksat ovat alhaiset, he joutuvat ottamaan paljon asiakkaita, heillä on heikot neuvotteluasemat ja kiireessä he eivät yleensä voi vaatia kondomin käyttöä. He sortuvat helpo sti huumeisiin ja joutuvat velkakierteeseen", hän selittää.
Poliisin välttely on katunaisten suurimpia huolenaiheita. Hanoin keskustan prostituoidut valittavat, että he joutuvat maksamaan jatkuvasti korkeita "veroja" poliisille.
Ho Chi Minhin kaupungissa kaupallinen seksi on yleisempää ja näkyvämpää kuin Hanoissa, ja siellä poliisin tiedetään olev an mukana bisneksessä.
Eräs asiantuntija kertoo, että Ho Chi Minhissä uraansa aloitteleva katutyttö viedään poliisiasemalle, jossa hänelle annetaan pari tuntia aikaa haalia kokoon 40 markan "sakko".
Jos nainen ei pysty maksamaan, hänet lähetetään keskuspoliisiasemalle, jossa sakko hyppää yli 200 markkaan. Nainen joutuu lainamaan rahat, ja lainanantajasta tulee hänen suojelija- sutenöörinsä. Samalla kuvaan ilmestyy usein myös heroiini.
Vastaavia järjestelyjä sanotaan olevan muissakin kaupungeissa. Ja aina kun Vietnamin hallitus päättää koventaa otteitaan prostituutiota vastaan, katunaiset ovat ensimmäinen kohde.
"Hotelleissa ja baareissa työskentelevät tytöt ovat yleensä turvassa virkavallalta, koska omistajat pitävät poliisit tyytyväisinä", kertoo eräs terveydenhuollon työntekijä.
Kun nainen ei pysty maksamaan poliisin "sakkoja", hän joutuu usein uudelleenkoulutusleirille. Leirejä on ainakin 40 eri puolilla maata, sillä ne ovat hallituksen yritys ratkaista prostituution ongelma.
Leiriltäkin voi selvitä ulos rahalla jos pystyy maksamaan 4 300 – 8 600 markan lahjukset, asiantuntijat sanovat. Yökerhojen tytöille sellainen raha voi järjestyä, mutta ei katunaisille.
Leirillä naisia lääkitään ja valistetaan, osa saa myös ammatillista koulutusta. Valtio avustaa leiriläisiä vain 40 markalla kuukaudessa, joten moni tekee työtä elääkseen. Rahat eivät kuitenkaan riitä velkojen maksuun ja lasten tai muiden huollettavien avustamiseen.
Moni nainen joutuu leirin jälkeen palaamaan entiseen ammattiinsa. Virallisten tilastojen mukaan niin käy jopa 80 prosentille, mikä on saanut hallituksenkin epäilemään leirien tehokkuutta.
Syynä prostituutioon palaamiseen on useimmiten muun työn puute. Tilanne on saanut jotkut vietnamilaisetkin kannattamaan prostituution laillistamista, "koska kysyntä luo aina tarjontaa." (Inter Press Service) .
