Washington, 14.08.00 (IPS) – Kehitysmaiden tärkeimmät luotottajat Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF
Washingtonissa toimiva talouden ja politiikan tutkimuskeskus (Cepr) pöllyttää luottolaitosten väitettä, että niiden ajama kasvuhakuinen talouspolitiikka on aina eduksi maailman köyhille.
Ceprin selvityksen mukaan ongelman ydin ei ole siinä, hyödyttääkö kasvu köyhiä vai ei. Kasvu on näet 20 viime vuo den aikana hidastunut dramaattisesti. "Kysymys kuuluu, missä määrin se johtuu Maailmanpankin ja IMF:n politiikasta", Cepr tivaa.
Vuosina 1960-1980 bruttokansantuote kasvoi Latinalaisen Amerikan maissa keskimäärin 75 prosenttia, mutta 1980-1998 kasvu on jäänyt kuuteen prosenttiin. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa kansantuote kasvoi 36 prosenttia 1960-1980, mutta on sen jälkeen kutistunut 15 prosenttia.
"Nämä ovat missä tahansa vertailussa valtavia eroja ja merkitsevät, että kokonainen sukupolvi – satoja miljoonia ihmisiä – on menettänyt mahdollisuutensa kohentaa elintasoaan", huomautetaan Ceprin raportissa. Sen otsikkona on "Kasvu voi olla hyväksi köyhille, mutta onko IMF:n ja Maailmanpankin politiikka hyväksi kasvulle?"
Itä-Aasia on ainoa poikkeus kaavasta, sillä siellä talous kasvoi aiempaa voimakkaammin 1980-luvulta lähtien. Ceprin mukaan ilmiön selittää yksinomaan Kiinan kansantuotteen nelinkertaistuminen 20 viime vuoden aikana. Kiinassa asuu 83 prosenttia Itä-Aasian väestöstä.
"Maailmassa ei ole yhtään aluetta, jonka Maailmanpankki ja IMF voisivat väittää menestyneen niiden politiikan seurauksena", Ceprin johtaja ja raportin vastaava laatija Mark Weisbrot sanoo.
"Tarvitsemme lisätutkimuksia sen selvittämiseksi, missä määrin nämä laitokset ovat vastuussa talouden kasvun hidastumisesta. Siihen kehitysmaiden sadoilla miljoonilla köyhillä ei olisi varaa", hän jatkaa.
Cepr moittii luottolaitoksia siitä, että ne ovat viime vuosikymmenillä määränneet kaikille köyhille maille saman yksinkertaisen ja tiukan kuurin. Sen keskeiset lääkkeet ovat talouden avaaminen ulkomaiselle kaupalle ja investoinneille, äärimmäisen tiukka rahapolitiikka ja talouden rakennesopeutus.
Kahden viime vuosikymmenen aikana maailma koki myös sosialististen komentotalouksien romahtamisen Euroopassa ja Keski- Aasiassa. Sen seurauksena muotoutui poliittinen linja, joka tunnetaan nimellä Washingtonin konsensus. Ajatuksena oli vapauttaa "markkinoiden näkymätön käsi" kautta maailman ja saavuttaa sen seurauksena ennennäkemätön kukoistus.
Kaikenlaiset taloudellisen toiminnan rajoitukset sysättiin syrjään, jotta vapaat markkinat pääsisivät tahkoamaan vaurautta täydellä teholla. "Nopea markkinavetoinen kasvu on köyhyyden vastustamisessa mahtavin ase, mitä ihmiskunta on koskaan tuntenut", vakuutti Yhdysvaltain valtiovarainministeri Larry Summers.
IMF:n ja Maailmanpankin lääkkeet kiltisti nielleet kehitysmaat ovat kuitenkin jääneet paitsi nopeaa kasvua.
Maailmanpankin tilastojen mukaan rikkaissa maissa asuvilla 885 miljoonalla ihmisellä oli 1998 reaaliansioita keskimäärin 23 400 dollaria (noin 154 000 markkaa). Köyhissä maissa asuvat viisi miljardia ihmistä tienasivat puolestaan henkeä kohden laskettuna 2 100 dollaria (vajaat 14 000 markkaa).
Maailmanpankin kehitystutkimusryhmä antoi maaliskuussa raportin, jonka mukaan talouskasvu yleisesti ottaen hyödyttää köyhiä. "Jokaisen köyhistä huolta kantavan tulisi suosia kasvua edistävää politiikkaa, joka perustuu lakien kunnioittamiseen, budjettikuriin ja avoimuuteen kansainväliselle kaupalle."
Pankin mukaan yksityisomaisuuden suoja sekä talouden vakaus ja avoimuus luovat suoraan suotuisan ympäristön, jossa köyhät kotitaloudet voivat lisätä tuotantoaan ja tulojaan. Pankki vakuuttaa, että kasvun vaikutus vähävaraisten tuloihin on samanlainen niin köyhissä kuin rikkaissakin maissa.
"Avoimuus ulkomaankaupalle hyödyttää köyhiä samassa laajuudessa kuin se hyödyttää taloutta kokonaisuudessaan", vakuuttavat Maailmanpankin taloustieteilijät David Dollar ja Aart Kraay.
Ceprin mukaan miesten raportti olettaa itsestään selvästi, että pankin politiikka edistää talouskasvua. Silloin tutkittavaksi jää ainoastaan se, miten hyvin köyhät ovat pärjänneet näiss ä oloissa.
"Kokonaan keskustelun ulkopuolelle jätetään maailman kahden vaikutusvaltaisimman luottolaitoksen politiikan mielekkyys. Siksi IMF ja Maailmanpankki voivat määrätä samoja epäonnistuneita reseptejä yhä uudelleen ilman, että niiden pätevyys tai politiika n perusteet asetetaan kyseenalaisiksi", Cepr tähdentää.
Sen mukaan vaikutus ei olisi niin tuhoisa, jos laitokset keskittyisivät tutkimukseen. IMF ja Maailmanpankki ovat kuitenkin vastuussa lainanannosta maille, joissa asuu valtaosa maapallon väestöstä.
Rajatonta talouden avoimuutta kannattavien ekonomistien kannattaisi Ceprin mukaan edes pysähtyä miettimään, miksi talouskasvun hidastuminen kahden viime vuosikymmenen aikana sattuu yksiin ennennäkemättömän talouden globalisaation kanssa.
Sekä IMF että Maailmanpankki vakuuttavat valmiuttaan uudistua, mutta politiikkansa ydintä ne eivät ole aikeissa muuttaa.
IMF:n toimitusjohtaja Horst Köhler aikoo esittää visionsa laitoksen tulevaisuudesta syyskuun lopulla Prahassa pidettävässä vuosikokouksessa. Köhlerin uudistusesitysten uskotaan kuitenkin keskittyvän organisaation tehokkuuden parantamiseen.
"Markkinatalous ja demokratia ovat selvästi voitolla kautta maailman, ja IMF:ää oikeudenmukaisesti arvioitaessa täytyy tunnustaa, että se on ollut edistämässä tätä perustavaa kehit ystä maailmassa", Köhler katsoo. (Inter Press Service) .
