Sitakunda, Bangladesh, 25.09.00 (IPS) – Bangladeshin kaakkoisrannikolla sijaitsevasta Sitakundan kaupungista on viime vuosikymmeninä kasvanut yksi maailman suurimmista laivapurkamoista.
Noin 30 kilometrin mittaisella rannikkokaistaleella toimii 55 erillistä purkamispaikkaa, joissa hajotetaan yhteensä 70-80 suurta alusta vuodessa.
Paikka sijaitsee lähellä tärkeää Chittagongin satamakaupunkia, ja ihmisoikeusaktivistien mukaan se on yksi maailman pahimmista työvoiman riiston alueista. Ympäristöväki puolestaan muistuttaa, että laivapurkamot saastuttavat rannikkoa sen lisäksi, että työntekijöiden terveys on alati vaarassa.
Tuhannet työläiset, joista osa on vain 10-vuotiata, raatavat orjuutta lähenevissä oloissa auringonnoususta auringonlaskuun.
Monet ovat kuolleet tapaturmissa, ja monia muita odottaa sama kohtalo, sillä työsuojelu on olematonta. Koko alue on särkyneen lasin, teräsnaulojen, teräväreunaisten metallilevyjen ja muun romun peitossa.
Työläisten voi nähdä kantavan raskaita rautalevyjä hartioillaan. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan täällä loukkaantuu 18- 20 työläistä joka päivä, mutta työnantajat eivät ole järj estäneet minkäänlaista terveydenhoitoa.
Touko- ja kesäkuussa sattui kaksi räjähdystä öljytankkereissa, joita oltiin parhaillaan purkamassa. Virallisen ilmoituksen mukaan 18 ihmistä kuoli, mutta epävirallisen arvion mukaan uhreja oli vähintään 40.
Järjestöt epäilevät, että työnantajat piilottavat onnettomuuksissa kuolleiden ruumiita päästäkseen maksamasta korvauksia. Silloin harvoin kun korvausta on maksettu, summat ovat olleet 1 400 – 2 100 markkaa.
Viranomaisten mukaan alueella tapahtuneissa onnettomuuksissa on 21 viime vuoden aikana kuollut noin 400 ihmistä. Loukkaantumisia on sattunut noin 3 000, ja niistä on koitunut monelle vakavia ja pysyviä vammoja, kuten raajan menetys räjähdyksessä.
Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan loukkaantuneet työntekijät saavat yleensä lähtöpassit, eikä korvauksista ole puhettakaan. Useimmiten onnettomuuden aiheuttaa alukseen jääneen öljyn tai kaasun räjähdys.
Huomattava osa hajotettavista laivoista on vanhoja öljytankkereita ja räjähdys tapahtuu, kun työläiset ryhtyvät avaamaan niitä polttoleikkaamalla.
Jotkut työläiset kertoivat alueella vierailleille toimittajille, että he paiskivat töitä 10-12 tuntia joka päivä. Aikuisille maksetaan noin 14 markkaa päivässä ja lapsille vajaat 4 markkaa.
Bangladeshin ympäristöjuristien yhdistys on yrittänyt saada maan ympäristöministeriön ja muita viranomaisia vastuuseen siitä, että Sitakundassa ei noudateta alkeellisimpiakaan ympäristö- ja terveysnormeja. Myös ympäristöjärjestö Greenpeace syyttää Bangladeshin hallitusta laivanpurkajien terveyden vaarantamisesta.
Aktivistit vertaavat romutettavien laivojen tuontia Bangladeshiin ongelmajätteiden vientiin rikkaista maista kehitysmaihin.
Ympäristötutkija Yusuf Sharif Ahmed Khan moittii Bangladeshin hallitusta, että se ei rajoita sitä, millaisia laivanromuja maahan saa tuoda.
Intia, Pakistan ja Bangladesh nousivat 1990-luvulla maailman laivanpurkualan keskuksiksi. Bangladeshin laivapurkamot tuottavat vuodessa yli 3,5 miljardia markkaa, josta lohkeaa valtiolle vajaa viidennes.
"Hallituksen pitää ottaa käyttöön saastuttaja maksaa -peria ate ja varmistettava, että työnantajat pannaan vastuuseen työntekijöiden turvallisuudesta", Khan vaatii. (Inter Press Service) .
