Belgrad, 27.11.00 (IPS) – Jugoslavian uusi presidentti Vojislav Kostunica saa paljolti kiittää syyskuisesta vaalivoitostaan häntä äänestäneitä naisia. Nyt naiset odottavat häneltä vastapalveluksia.
Serbian naiset ovat erittäin tyytymättömiä nykyiseen asemaansa yhteiskunnassa. Naisjärjestöjen mukaan esimerkiksi Serbian aktiivipoliitikoista on nykyisin alle viisi prosenttia "kauniimman sukupuolen" edustajia.
"Mitään laillisia esteitä naisten osallistumiselle ei tietenkään ole. Kymmenen viime vuoden aikana maamme kehitys on kuitenkin kulkenut taaksepäin, ja sen seurauksena patriarkaalinen malli on palautettu ja naiset työnnetty syrjään", Naiset tiedonvälityksessä -ryhmän edustaja Ljiljana Jovanovic kertoo.
Ryhmä on vapaa kansalaisjärjestö, joka pyrkii saamaan naisten asioita nykyistä paremmin esille joukkotiedotuksessa.
Toisen maailmansodan jälkeen Jugoslavian naisille myönnettiin samat oikeudet kuin miehillekin. Sukupuolten tasa-arvoon pyrittiin niin palkkauksessa kuin koulutuksessa ja työhönotossakin. Naiset eivät enää olleet pelkästään kotiäitejä tai maatalon emäntiä, heistä tuli tehdastyöläisiä, insinöörejä, lakimiehiä, lääkäreitä ja yliopiston professoreita.
Viime vuosikymmenellä käydyt Jugoslavian perintösodat ja Serbiaan vuodesta 1992 kohdistetut tiukat kansainväliset talouspakotteet kuitenkin köyhdyttivät maan.
Serbian talouden romuttumisen uhreiksi joutuivat ensimmäiseksi naiset, joita irtisanottiin joukoittain. Monella heistä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin siirtyä harmaan talouden puolelle.
"Naiset omistivat koko energiansa ja tietämyksenä perheensä hengissä pitämiselle. Heidän loputon mielikuvituksensa kehitti erilaisia pieniä hankkeita, joiden avulla se onnistui", sanoo Rebeka Srbinovic Naisten poliittinen verkosto -järjestöstä, joka yrittää saada naiset taas kiinnostumaan yhteiskunnallisista asioista.
Srbinovicin mukaan monet naiset hoitivat pientä keittiöpuutarhaa tai ansaitsivat roposia ompelu- ja kudontatöillä. Jotkut pestautuivat kotiapulaisiksi uusrikkaisiin perheisiin, joita ilmaantui maan tuolloisen johtajan Slobodan Milosevicin lähipiiriin.
"Pikkuleivät koituivat pelastukseksemme", kertoo Milena Jovic, 39. Hän on Kroatiasta sotaa paennut serbi, joka keksi ryhtyä leipomaan ja myymään piparkakkuja perheensä elättämiseksi.
"Kun lähdimme pakoon 1991, meiltä jäi Kroatiaan koko omaisuus: uusi talo ja autokorjaamo. Mieheni oli puilla paljailla, ja lapset olivat pieniä. Minä olin kotiäitinä ja tajusin, että jotakin on keksittävä. Aloin leipoa pikkuleipiä. Nyt poikani haluaa perustaa makeiskaupan", hän jatkaa.
Srbinovic kertoo, että Serbian naisilla katsotaan olevan paljon vaikutusvaltaa miestensä ja poikiensa kautta. Heitä pidetään "varjohallitsijoina".
"Mutta me haluamme aivan päinvastaista: julkista valtaa", hän huomauttaa.
"Aika on kypsä poliittiselle elämälle, joka ei ole primitiivistä eikä sotaisaa. Se on jotakin täysin erilaista kuin mennyttä vuosikymmentä riivanneet sodat ja köyhyys."
Srbinovicin mukaan "naisten rakentava energia voi auttaa maan demokratisoimisessa keskittymällä tavalliseen elämään, perheiden vakauteen ja lukuisiin muihin asioihin, joiden on aika palata normaaleiksi."
Naisjärjestöjen päävaatimuksiin kuuluu naisten ottaminen takaisin työelämään heti kun taloudellinen tilanne kohenee. Serbian työttömyysaste on nykyisin 50 prosenttia, ja puolet työttömistä on naisia.
Joulun alla pidettävissä parlamenttivaaleissa naiset edellyttävät, että heidän edustajiaan on vähintään 30 prosenttia ehdokkaista.
Nykyisellään naiset ovat todellisia harvinaisuuksia Serbian poliittisessa elämässä, ja vielä harvinaisempia puolueiden johtopaikoilla. Yksi harvoista on Milosevicin vaimo Mira Markovic, joka johtaa uusmarxilaiseksi luonnehdittua Jugoslavian vasemmistopuoluetta (JUL).
"Markovic antoi huonon esimerkin. Kestää jonkin aikaa ennen kuin tavalliset ihmiset tajuavat, että politiikkaan osallistuvien naisten ei tarvitse olla hänen kaltaisiaan", Aleksandra Joksimovic Naisten poliittisesta verkostosta sanoo.
Markovicin puolue muodosti yhdessä Milosevicin sosialistipuolueen kanssa Jugoslavian edellisen hallituksen. Markovic itse oli yksi johdon vihatuimmista jäsenistä, sillä JUL hallitsi maan taloutta ja loi salakuljetuksella rikastuneiden uusrikkaiden pienen piirin, joka tuki hallitusta.
Lisäksi Markovic lähipiireineen oli vastuussa oppositioon kohdistuneista tukahduttamistoimista.
Esimerkiksi nuorison vastarintaliike Otpor oli Markovicin määritelmän mukaan "terroristiryhmä". Järjestöön kuului yli 30 000 jäsentä, joiden keski-ikä oli 23 vuotta.
Belgradilaisen sosiologin Janja Milenkovicin mukaan Otporin väittäminen terroristiryhmäksi kääntyi Milosevicia ja Markovicia vastaan. "Naisille oli liikaa väite, että heidän poikansa ja pojanpoikansa ovat terroristeja vain, koska he haluavat parempaa elämää."
"Siksi huomattava osa naisista käänsi selkänsä niille, jotka aiheuttivat kaiken kurjuuden ja mustamaalasivat heidän rakkaitaan. He äänestivät nuorten rinnalla oppositiota ja se riitti. Milosevic ja hänen hallituksensa saivat lähteä", hän tiivistää. (Inter Press Service) .
