Dakar, 20.11.00 (IPS) – "Koulutus on näiden lasten ainoa tulevaisuuden toivo. Siksi olen omistautunut opettamaan katulapsia ja muita huono-osaisia", selittää senegalilainen Awa Diaw, 26. Monet muutkin senegalilaiset ovat antautuneet opetustyöhön uudenlaisissa "kadunkulman harjoituskouluissa".
Diaw antaa tukiopetusta matematiikassa ja kielissä köyhien kotien lapsille, joilla on vaikeuksia pärjätä tavallisessa koulussa. Lisäksi hän pitää esikoulua 5-6-vuotiaille.
Seydou Nourou Tall, 28, on seitsemän viime vuoden ajan ohjannut esikouluikäisiä väkeä kuhisevassa Khadimou Rassoulin slummissa Senegalin pääkaupungissa Dakarissa.
Aluksi kadunvarsille syntyneitä opinahjoja kutsuttiin katukouluiksi, mutta Tallin koulun tavoin monet ovat löytäneet suojakseen vähintään peltihökkelin ja saaneet aiempaa hienomman nimen kadunkulman harjoituskoulu.
Ne syntyvät yhteisön tarpeista. Yleensä ryhmä naapureita päättää perustaa oman harjoituskoulun ja pyytää avuksi nuorisoryhmiä, asukasyhdistyksiä ja muita kansalaisjärjestöjä.
Uudet opinahjot poikkeavat perinteisistä myös kielenkäytöltään. Opettaja on täällä "ohjaaja" ja oppilas "oppija".
"Oppijoiden ei ole tarkoitus toimia tiedon passiivisina vastaanottajina. He ottavat täällä ensi askeleitaan elämässä", Oumar Tandian selittää. Hän hoitaa slummiasukkaiden asioita Enda Third-World -kansalaisjärjestössä.
"Pyrimme pysymään erossa kaikesta virallisesta ja varsinkin kaikesta joustamattomasta, sillä ohjaajan ja oppijoiden suhde on aivan erityislaatuinen", hän jatkaa.
Ohjaajat tulevat kaikilta yhteiskunnan aloilta. Joukossa on akateemisesti koulutettuja, yliopisto-opiskelijoita ja eläkeläisiä.
"Näille rutiköyhille alueille opettajiksi tulevat ovat yksinkertaisesti laupiaita samarialaisia, jotka haluavat auttaa toisia", Tandian selittää.
Lähellä Khadimou Rassoulin slummia sijaitsee Dakarin vilkkain ostoskatu Tolbiac Street. Sieltäkin löytyy katukoulun kyltti ja huone, jossa on kaksi penkkiä, palvelutiski, muutama kirjahylly sekä laatikoittain liituja.
Amadou Yacan Mbaye sai tilan vuokralle ystävältään kymmenen vuotta sitten. Hän pyörittää siellä kirjastoa ja koulua. Aiemmin hän oli merimies ja oivalsi maailmalla matkatessaan, että ilman koulutusta ei pääse pitkälle.
"Elämme yhteiskunnassa, jossa lukutaidottomuus on kasvussa, eikä hallitus kykene tyydyttämään lasten opinhaluja. Siksi ryhdyin tähän", Mbaye selittää.
Hän on pystyttänyt pihalle neljä liitutaulua, joilta voi yhä lukea edellispäivän matematiikan, arabian ja ranskan tehtäviä.
Päivisin Tolbic Street kuhisee elämää ja meteliä, mutta iltaisin vilske hiljenee ja opiskelijat saavat työrauhan.
Kymmeniä nuoria ja aikuisia istuu tähtien valossa neljän liitutaulun ympärillä. Joukossa on nuoria palvelustyttöjä, katukauppiaita, mekaanikkoja ja rakennustyöläisiä, joille Mbaye opettaa enimmäkseen matematiikkaa, ranskaa ja arabiaa. Koulumaksu on tuhat CFA-frangia (noin 12 markkaa) kuukaudessa.
Useimmat oppijat käyvät tunneilla ympäri vuoden. Toiset pystyvät opiskelemaan vain kausittain, sillä he viettävät osan vuodesta maatöissä kotikylissään Dakarin ulkopuolella.
Mbayen mukaan hänen kurssinsa ovat avanneet monille uusia ovia.
"Opittuaan lukemaan ja kirjoittamaan monet kotiapulaiset ovat päässeet töihin eurooppalaisiin perheisiin, joissa olot ovat paljon paremmat kuin senegalilaisten luona. Jotkut ovat jatkaneet opintojaan sihteeriopistossa, ja se on muuttanut heidän elämänsä kokonaan."
Habibatou Dieng on 17-vuotias tyttö, joka ei ole aiemmin käynyt koulua. Hän aikoo korvata menetyksen Mbayen kursseilla ja tähtää korkealle: "Minä haluaisin päästä muotialalle ja tulla yhdeksi maailman parhaista vaatesuunnittelijoista."
Tyttöjen kouluttaminen onkin yksi kadunvarsikoulujen päätavoitteista, koska nämä ovat jääneet poikia heikompaan asemaan virallisessa koululaitoksessa.
"Senegalilaiset pitävät kadunkulman kouluja suuressa arvossa, koska ne antavat ihmisille uuden mahdollisuuden päästä elämässä eteenpäin", sanoo Tandian.
Koulut saavat tukea useilta kansalaisjärjestöiltä, kuten Aid and Action, Plan International ja Enda Third-World. Yksistään Enda tukee 35 opinahjoa, jotka toimivat Dakarin köyhimmillä alueilla. Niissä työskentelee noin 200 ohjaajaa ja oppijoita on 8 614.
Endan toiminnanjohtaja Jacques Bugnicourt yllyttää muitakin järjestöjä ja paikallisviranomaisia kannustamaan uudenlaisia toimintamuotoja. "Alikehityksestä eroon pääseminen vaatii meitä käyttämään mielikuvitusta", hän tähdentää. (Inter Press Service) .
