YK, New York, 17.04.01 (IPS) – Yhdysvalloissa ja muissa suurissa teollisuusmaissa meneillään oleva talouden alamäki vaikuttaa vakavasti myös kehitysmaihin, varoittavat YK:n taloustieteilijät.
"Kysynnän väheneminen teollisuusmaissa heikentää tuntuvasti kehitysmaiden vientimahdollisuuksia lähimmän vuoden aikana. Maailman talouskasvu alenee tänä vuonna 2,4 prosenttiin viimevuotisesta 4 prosentista", New Yorkissa YK:n suojissa pääsiäisen alla kokoontuneet yli 60 maan taloustieteilijät ennustavat.
"Kehitysmaiden talous kasvoi keskimäärin 5,7 prosenttia vuonna 2000, mutta ennuste tälle vuodelle on 4,4 prosenttia", YK:n talousennusteista vastaava johtaja Jozef M. van Brabant sanoo.
Kysynnän heikkenemisen ohella taloustaantuma hiipii kehitysmaihin muitakin kanavia pitkin. Pääomavirrat kutistuvat ja perushyödykkeiden hinnat alenevat kysynnän vähetessä. Sekä paikalliset että kansainväliset sijoittajat ryhtyvät entistä varovaisemmiksi välttääkseen riskejä.
Hankalimmassa asemassa ovat maat, joita Aasian talouskriisi kuritti ankarimmin 1997 ja 1998. Niillä ei ole enää vahvaa vientiä tukemassa talouskasvua kotimaisen kysynnän elpymistä odotellessa.
"Thaimaan ja Malesian bruttokansantuote on jyrkässä laskussa, sillä ne ovat olleet suuresti riippuvaisia informaatio- ja teleteknologian viennistä Yhdysvaltoihin", Peter Pauly Toronton yliopiston taloustieteen laitokselta arvioi.
"Kysynnän äkkijyrkkä lasku on vahingoittanut vakavasti Malesian vientiä, josta 46 prosenttia on ollut informaatioteknologian kauppaa Yhdysvaltoihin ja Japaniin", van Brabant lisää. Myös Etelä-Korea ja Taiwan kärsivät samoista vaikeuksista.
"Viime ja edellisenä vuonna Aasian maat näyttivät toipuvan varsin hyvin, mutta nyt maa toisensa jälkeen kohtaa viennissään jonkinasteisia vaikeuksia, joiden syynä on kysynnän heikkeneminen Yhdysvalloissa", taloustieteen nobelisti Lawrence Klein selittää.
"Toivoimme, että näkisimme vahvistumista Japanin taloudessa, joka on tuotannolla mitattuna maailman toiseksi suurin. Valitettavasti apua ei tule siitä suunnasta Japanin pitkäkestoisen laman vuoksi", van Brabant jatkaa.
Latinalaiseen Amerikkaan liittyen Klein huomauttaa, että "Meksikon pääsy tavoittelemaansa seitsemän prosentin talouskasvuun 2001 edellyttää melko varmasti Yhdysvaltain elpymistä."
Saharan eteläpuolisessa Afrikassa menee niin ikään huonosti. Osasyynä on heikko tuotannollinen pohja, mutta eniten ahdinkoa pahentaa inhimillisen pääoman rapautuminen HI-viruksen ja aidsin seurauksena.
Afrikan talouskasvu vuonna 1999 oli 2,9 prosenttia, josta se nousi paljon aiempia ennusteita vähemmän eli hiukan yli 3 prosenttiin 2000. Tälle vuodelle odotetaan noin 4 prosentin kasvua, mutta asiantuntijoiden mukaan sekään ei riitä köyhyyden tuntuvaan helpottamiseen.
Viime aikoina taloudellista toimintaa ovat Afrikassa vaikeuttaneet myös poliittinen epävakaus ja sotilaalliset selkkaukset, kuten Etiopian ja Eritrean välinen sota sekä Kongon demokraattisen tasavallan sisällissota.
Asiantuntijat ennustavat tänä vuonna taloudellisia vastoinkäymisiä myös Etelä-Aasian köyhille maille, kuten Sri Lankalle, Bangladeshille, Nepalille ja Pakistanille. Heikkenevän viennin ohella ongelmia muhii maaseudulla, jossa viime vuoden huonot sadot tuntuvat tulojen vähenemisenä. Talouskasvun ennakoidaan heikkenevän 1-2 prosenttiyksikön verran.
Kleinin mukaan Kiinalla menee kuitenkin verrattain hyvin. "Se voi odottaa 7-8 prosentin kasvua 2001."
"Myös Intialla meni aiemmin erittäin hyvin, ja yhteen aikaan ajattelimme, että se voisi tähdätä seitsemän prosentin kasvuun", Klein jatkaa muistuttaen, että Kiinassa ja Intiassa asuu yli kolmannes maapallon kuudesta miljardista asukkaasta.
Afrikassa öljyä tuottavat maat, kuten Algeria, Angola, Libya, Nigeria ja Sudan, ovat pärjänneet naapureitaan paremmin "mustan kullan" korkean hinnan ansiosta.
Pauly on huolissaan siitä, että Yhdysvaltain taantuman pitkittyminen levittäisi vaikutuksensa koko maailmaan ja isku tuntuisi ensin köyhimmissä maissa. "Meidän täytyy valmistella Yhdysvaltain taloudelle pehmeää laskua", hän sanoo.
Se edellyttää hänen mukaansa välittömästi "päättäväisiä rahapoliittisia toimia Yhdysvalloissa ja Euroopassa sekä varsin perusteellista rakennemuutosta Japanissa."
Yhdysvaltain sisällissodan jälkeinen historia on osoittanut, että talouden kasvujaksot ovat paljon pitempiä kuin laskusuhdanteet. Se ei pätenyt 1930-luvun suuren laman aikana, mutta muulloin pitkiä nousuja on seurannut äkillinen lasku, josta on pian päästy elpymiseen.
YK:ssa kolmen päivän ajan tilannetta pohtineet taloustieteilijät ovat raportissaan toiveikkaita sen suhteen, että maailman talouden näkymät kohenevat jo kaudella 2002-2003.
"On hyvin epätodennäköistä, että Yhdysvaltain talous ei piristyisi. Laskusuhdanne ei kestä kauaa", Klein sanoo. Hän kollegoineen ennustaa, että maailman talous pääsee jo 2002 noin kolmen prosentin kasvuvauhtiin. (Inter Press Service) .
