Islamabad, 14.05.01 (IPS) – Iranin ulkopolitiikkaan on viime aikoina tullut uutta aktiivisuutta, joka pyrkii suhteiden lujittamiseen ja oman aseman vahvistamiseen aina Israelista Intiaan ulottuvalla alueella. Samalla Iran varautuu Yhdysvaltain painostuksen voimistumiseen.
Kahden viikon aikana huhtikuussa Iran isännöi Intian pääministerin Atal Behari Vajpayeen tärkeän vierailun, solmi turvallisuussopimuksen Saudi-Arabian kanssa ja järjesti palestiinalaisten kansannousua tukevan kansainvälisen kokouksen.
Kyse oli erillisistä tapahtumista, mutta ne kaikki liittyvät Iranin tavoitteeseen vahvistaa alueellista rooliaan. Sijaitseehan se strategisesti tärkeällä maailmankolkalla, jolla on käynnissä huomattavia muutoksia.
Iran toimii parhaillaan kehitysmaiden Ryhmä 77:n puheenjohtajana. Se haluaa myös olla avainvaikuttaja lähialueensa kysymyksissä. Niihin kuuluu monia polttavia aiheita, kuten Palestiinan tilanne, Persianlahden turvallisuus ja Afganistanin sisällissota.
Intian kanssa Irania yhdistää sama kanta Afganistaniin. Kumpikin vastustaa maata hallitsevaa Talebania ja antaa sekä rahallista että aineellista tukea tätä vastaan taistelevalle sissiryhmälle. Se käyttää nimeä Pohjoinen liittoutuma.
Intian ja Iranin suhde on nyt saanut käytännöllisiä muotoja ensi kerran sitten Iranissa 1979 tapahtuneen islamilaisen vallankumouksen. Iran on pyytänyt Intialta apua sotilaskoulutukseensa.
Intian Vajpayeen huhtikuinen Teheranin-vieralu vahvisti Iranin presidentin Muhammad Khatamin hellimää ajatusta "sivilisaatioiden välisestä vuoropuhelusta". Sekin liittyy osaltaan Iranin pyrkimyksiin torjua Yhdysvaltain suunnalta tulevaa painetta. Kuuban presidentin Fidel Castron toukokuinen käynti Teheranissa kuului samaan sarjaan.
Kenties tärkein tapahtuma sitten Iranin ja Irakin sodan päättymisen 1988 oli Iranin ja Saudi-Arabian turvallisuussopimuksen syntyminen huhtikuun puolivälissä. Se tähtää yhteiseen kamppailuun terrorismia vastaan.
Sopimus myös julistaa toisen maan turvallisuuden yhtä tärkeäksi kuin oman maan turvallisuuden. Se kielii suuresta muutoksesta sitten 1980-luvun, jolloin Iran ja Saudi-Arabia muodostivat alueen poliittisen kirjon kaksi ääripäätä.
Saudien kuningasperheen tärkeä jäsen, sisäministeri prinssi Naif, kävi Teheranissa allekirjoittamassa sopimuksen. Hän alleviivasi sopimusmaiden tavoitteiden yhdenmukaisuutta Irakiin, Afganistaniin ja Palestiinaan liittyvissä asioissa.
Naif vaati "arabien ja muslimien tehokasta ja yhtenäistä linjaa Israelin jyrkän politiikan lopettamiseksi". Khatami puolestaan toivoi, että "saudien ja Iranin yhteistyö turvallisuuden, politiikan ja talouden alalla toimii mallina kaikille maille."
Huhtikuun lopun Palestiina-konferenssi oli kymmenen vuoden aikana lajissaan toinen Iranin isännöimä. Ensimmäinen järjestettiin lokakuussa 1991 samaan aikaan Madridissa käytyjen Lähi-idän neuvottelujen kanssa. Tuolloin Yhdysvallat oli juuri esitellyt "uuden maailmanjärjestyksensä" lyötyään Irakin Persianlahden sodassa.
Tämänkeväisen Palestiina-kokouksen valmisteluvaiheessa Iranin ulkoministeri Kamal Kharrazi vieraili Libanonissa ja Syyriassa kertomassa maansa aikomuksista. Hänen mukaansa Iran "etsii laajaa arabi- ja islamilaisten maiden liittoa, joka ajaisi Israelin pois miehittämiltään arabialueilta samalla tavalla kuin Hizbollah hääti israelilaiset Libanonista viime vuonna."
Iran auttoi Hizbollahin (Allahin puolueen) perustamisessa 1982, jolloin sen vallankumouskaartilaisia oli Libanonissa torjumassa Israelin hyökkäystä. Hizbollahin iskujen vauhdittama Israelin joukkojen vetäytyminen Etelä-Libanonista toukokuussa 2000 oli ainoa arabien Israelista viime aikoina saavuttama sotilaallinen voitto. Iranin tuki oli sille ratkaisevan tärkeä.
Siksi Hizbollahin sissit toimivat roolimallina palestiinalaisten nykyisen intifadan osanottajille. Iran puolestaan pyrkii lujittamaan Hizbollahin suhteita palestiinalaisten sotilaallisiin järjestöihin, kuten Hamasiin. Aivan viime aikoina Lähi-idässä on ilmoittautunut myös Palestiinan Hizbollah -niminen järjestö.
Iranin kaavailut huolestuttavat syvästi Israelia ja sen tukijoita Yhdysvalloissa. Siksi ei ole sattumaa, että George W. Bushin hallitus on ottanut edeltäjäänsä jyrkemmän kannan Iraniin.
Esimerkiksi puhuessaan vapunpäivänä uudesta ohjuspuolustushankkeestaan, Bush perusteli sitä "roistovaltioilla", jotka voivat uhata Yhdysvaltoja ydinaseilla tai ohjuksilla. Noihin valtioihin kuuluvat muun muassa Pohjois- Korea, Iran ja Irak.
Yhdysvaltain ulkoministeriö julkisti huhtikuun lopussa raportin globaalista terrorismista. Se sanoo Iranin olevan "huomattava uhka ja terrorismia aktiivisimmin sponsoroiva valtio, joka tukee Lähi-idän rauhanprosessia vastustavaa terrorismia."
Presidentti Bush puhui toukokuun alussa yhdysvaltalaiselle juutalaisjärjestölle arvostellen neljää muslimivaltiota "uskonnollisesta syrjinnästä". Maat olivat Iran, Irak, Sudan ja Afganistan.
Yhdysvallat on äskettäin painostanut Turkkia kieltämään Syyriaan matkaavien iranilaiskoneiden ylilennot, koska se epäilee koneiden kuljettavan varusteita Hizbollahille.
USA:n lehtien mukaan liittovaltion poliisi FBI haluaa nostaa syytteen iranilaisia virkamiehiä vastaan. FBI pitää heitä osallisina Saudi-Arabiassa 1996 tapahtuneeseen terrori-iskuun, jossa kuoli 19 amerikkalaista. Saudi-Arabia ei ole syyttänyt Irania tapahtuneesta.
Lähialueellaan Iran pitää kuitenkin päävihollisenaan Afganistanin Talebania. Kanta lienee vain vahvistunut toukokuun alussa, kun Iranin konsulaattiin hyökättiin lähellä rajaa sijaitsevassa afganistanilaisessa Heratin kaupungissa.
Vastenmielisyys tai epäluottamus Yhdysvaltoja kohtaan näyttää toisaalta lähentävän Irania uudenlaiseen liittoutumaan, johon kuuluvat myös Venäjä, Kiina ja Pohjois-Korea. Yhdysvallat on julistanut Pohjois-Korean taloussaartoon, koska sen uskotaan myyneen tarkemmin määrittelemätöntä teknologiaa Iranille.
Iranissa pidetään 8. kesäkuuta presidentinvaalit, mutta niiden tulos tuskin vaikuttaa maan nykyiseen ulkopolitiikkaan. (Inter Press Service) .
