Islamabad, 22.04.02 (IPS) – Pakistanilainen rautakauppias Rana Asif ei aio äänestää huhtikuun lopussa pidettävässä kansanäänestyksessä. Häntä suututtaa se, että Pakistanin presidentiksi julistautunut kenraali Pervez Musharraf kampanjoi veronmaksajien rahoilla itselleen jatkoaikaa vallassa.
"Miksi sanoisin Musharrafille kyllä, kun liiketoimeni ovat sujuneet entistä kehnommin hänen kaudellaan?" Rana ihmettelee.
Nimettömänä esiintyvä valtion virkamies tuomitsee hänkin sen, että verovaroilla rahoitettua valtiokoneistoa käytetään jonkun poliittisten etujen ajamiseen.
Hän aikoo kuitenkin mennä äänestämään 30. huhtikuuta, sillä virkamiehen on toteltava Musharrafin hallitusta. Se otti vallan lokakuussa 1999.
Äänestäjien on vastattava kyllä tai ei kysymykseen, haluavatko he valita Musharrafin presidentiksi seuraaviksi viideksi vuodeksi. Valintaa kannattavat sanovat samalla kyllä myös vaalilippuun kirjatuille tavoitteille, joita ovat paikallisen hallintojärjestelmän jatkuminen, demokratian palauttaminen, uudistusten jatkuminen ja vakauttaminen sekä ääriliikkeiden ja lahkolaisuuden kitkeminen.
Listan viimeisenä on tahallisen hämärä lause Pakistanin pitämisestä maallisena valtiona. Epämääräisyydellä pyritään välttämään islamilaisten piirien vastalauseet.
Useimmat tuntuvat uskovan, että Musharraf voittaa äänestyksen. Suuri kysymys onkin se, kuinka moni ylipäätään äänestää.
Pakistanin aiemmatkin sotilasdiktaattorit – 1958 vallan anastanut Ayub Khan ja 1977 ohjakset ottanut Zia ul-Haq – ovat yrittäneet laillistaa asemansa samalla, kun he ovat säilyttäneet otteensa armeijasta.
Keskushallinnon ohella Musharraf on mobilisoinut kampanjaansa edistämään 200 000 alue- ja kylävaltuustojen jäsentä. Heidät valittiin viime vuonna ruohonjuuritason vaaleilla, jotka kuuluvat osana Musharrafin "todelliseen demokratiaan". Sen tavoitteeksi sanotaan vallan siirtäminen huipulta pohjalle.
Historia kuitenkin paljastaa, että sotilasjohtajien valtakausi on jäänyt lyhyeksi sen jälkeen, kun kansan siunaus on hankittu.
Kenraali K.M. Arif auttoi Zia ul-Haqia järjestämään kansanäänestyksen 1984 ja toimi tämän varamiehenä.
"Kansanäänestys, joka 'valitsi' Zian presidentiksi toimi bumerangin tavoin, koska kysymyksenasettelu oli laadittu ehdokkaan eduksi. Zia voitti äänestyksen, mutta koki moraalisen ja poliittisen tappion", Arif arvioi.
Zia kosiskeli tuolloin kansaa kysymällä äänestäjiltä, halusivatko he islamin aseman vahvistamista yhteiskunnassa. Musharraf yrittää nyt päinvastaista.
Zia väitti 1984, että 34 miljoonasta äänestäneestä 97,7 prosenttia tuki häntä. Nykyisin koulukirjatkin kertovat, että äänestyksessä tapahtui vilppiä ja osanottoa liioiteltiin.
Kansalaiset pitivät Zian äänestyksen jälkeen valittua Pakistanin parlamenttiakin osana "valvottua demokratiaa." Vielä 1990-luvulla kaksien vaalien äänestysaktiivisuus jäi alle 30 prosenttiin kansalaisten turhauduttua koko touhuun.
Rekisteröityjä äänestäjiä on nyt 70 miljoonaa. Musharrafin tärkein päämäärä on saada heistä riittävän monta liikkeelle osoittaakseen, että hänellä on kansan tuki.
Keinoja on käytössä laaja valikoima: äänioikeusikäraja on alennettu 21:stä 18:aan, ja äänestyspaikkoja perustettu 100 000 eri puolille maata.
Musharraf on osallistunut ahkerasti suuriin vaalitilaisuuksiin, joita maan tärkeimpien kaupunkien viranomaiset ovat järjestäneet. Musharrafin kampanjan avasi Lahoren tilaisuus, johon osallistui noin 50 000 ihmistä. Siellä Musharraf julisti aloittavansa uuden aikakauden Pakistanin politiikassa ja pyysi sille kansan tukea.
Oppositiopuolueet nurisevat siitä, että presidentti käyttää valtion koneistoa saadakseen ihmisiä tilaisuuksiinsa. Oppositio on myös ensi kertaa yhdistämässä voimiaan Musharrafia vastaan. Se syyttää kansanäänestystä perustuslain vastaiseksi.
Kansanäänestystä vastustavaan liittoutumaan kuuluu ainakin 27 puoluetta. Ne vaativat maaliskuusta 2000 voimassa olleen poliittisen toiminnan kiellon kumoamista.
Myös Pakistanin kaksi suurinta puoluetta ovat ilmoittaneet boikotoivansa kansanäänestystä. Ne ovat entisen pääministerin Benazir Bhutton johtama
Pakistanin kansanpuolue (PPP)ja Nawaz Sharifin Muslimiliito.
Puolueet kimmastuivat Musharrafin lausunnosta, jossa hän vannoi pitävänsä niiden johtajat ulkona lokakuulle kaavailemistaan parlamenttivaaleista. Hän sanoo kummankin syyllistyneen kavalluksiin pääministerikaudellaan. Heille ei anneta tätä mahdollisuutta niiden viiden miljardin dollarin kanssa, jotka sotilashallitus on saanut kerätyksi valuuttavarantoihin, Musharraf vakuuttaa.
Musharraf syytti Bhuttoa myös siitä, että tämä auttoi Taleban-liikkeen syntymistä Afganistaniin 1990-luvun puolivälissä.
PPP:n varapuheenjohtaja Amin Fahin on vastannut syytöksiin, että entisten pääministereiden tuomitseminen on oikeuslaitoksen tehtävä. Hän puolestaan tuomitsi kansanäänestyksen pelleilyksi.
"Erittäin politisoitunut hallinto pakottaa koko virkakoneiston aina peruskoulunopettajia myöten tekemään työtä hallituksen hyväksi perustuslainvastaisessa kansanäänestyksessä", Fahim suomii.
"Vallan siirtäminen ruohonjuuritasolle on muuttunut vitsiksi, kun valituilla edustajilla ei ole lainkaan valtaa, ja heidät on pakotettu työhön oikeuttamaan huipun vallankaappaus", hän jatkaa.
Poliitikot ihmettelevät myös sitä, mitä järkeä on pitää kansanäänestys puoli vuotta ennen vaaleja. He ounastelevat, että kunhan Musharraf on saanut kyllä-äänensä, puolueille ei annetakaan tilaisuutta käydä vaalikampanjaa ja kilpailla tulevan pääministerin paikasta.
(Inter Press service)
