Harare, 27.11.06 (IPS) – Zimbabwen Gokwessa asuva Precious Nyoni tarkastelee synkkänä kasvimaataan. Sokeriruoko ja muut hyötykasvit on tallottu maahan ja puoleksi syöty. Hänen ainoa tulonlähteensä tuhoutui yhdessä yössä.
"Norsuja on liikaa, ja minun mielestäni niiden määrää pitäisi vähentää. Hiljattain ne tuhosivat 50 hehtaaria kyläläisten maissisatoa. Se tarkoittaa, että tarvitsemme elintarvikeapua, vaikkei satoa ole vielä korjattu", Nyoni sanoo.
Eteläisen Afrikan maat ovat tilanteessa, jossa niiden on löydettävä uusia ratkaisuja norsumäärien hallintaan.
1970- ja 80-luvuilla salametsästys ja norsunluun kauppa verottivat elefanttien määrää. Uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien kauppaa säätelevä Cites-sopimus kielsi norsunluukaupan 1989, ja norsukannat alkoivat elpyä. Nyt maailman suurimmat maanisäkkäät ja ihmiset kilpailevat tietyillä alueilla elintilasta.
Afrikassa elää arviolta 600 000 norsua, ja Zimbabwessa vaeltelee niistä kuudennes.
Alueen valtiot uskovat, että norsunluun laillinen ja säännelty kauppa toisi huomattavia tuloja vaarantamatta elefanttien suojelua tai biologista monimuotoisuutta.
Suojelutoimiin kuuluisi norsukannan puolittaminen hallittavan kokoisiksi määriksi viemällä eläimiä niitä tarvitseviin maihin, minkä Cites sallii. Varsinkin Zimbabwe haluaisi myös lopettaa osan norsuistaan 17, mutta Cites kieltää sen.
Afrikan maat ovat eri mieltä elefanttien teurastamisesta. Kenia ja jotkut Länsi-Afrikan maat vastustavat laillisenkin norsunluukaupan sallimista, koska se voi tarjota suojaverhon salametsästykselle.
Namibia, Etelä-Afrikka ja Botswana kannattavat norsukannan karsimista. Ne haluaisivat myös myydä huomattavia norsunluuvarastojaan suojelutyön rahoittamiseksi.
Cites kielsi lokakuussa näitä maita myymästä 60 tonnin käsittelemättömän norsunluun varastojaan. Asia nousee uudelleen esille Citesin kokouksessa ensi kesäkuussa.
Citesin viime kokouksessa 2004 Kenia veti pois ehdotuksensa norsunluun kaupan kieltämisestä kuudeksi vuodeksi. Namibian ehdotus vuotuisesta kahden tonnin käsittelemättömän norsunluun kaupan sallimisesta torjuttiin.
Sen sijaan kauppa elefantin nahoilla ja jouhilla sallittiin, samoin kuin kaiverretun norsunluun ei-kaupallinen kauppa siinä tapauksessa, että myyjällä on esittää laillinen vientilupa.
Zimbabwen luonnonpuistojen operaatiojohtaja Tapera Chimuti sanoo, että maa ei aio pyytää seuraavassa Citesin kokouksessa lupaa myydä norsunluuta.
"Jos pyydämme lupaa myydä norsunluuta, koko maailma on meitä vastaan poliittisista syistä, vaikka meillä on likimain maanosan paras norsujen suojeluohjelma", Chimuti sanoo.
Zimbabwe aloitti 1982 Campfire-ohjelman jossa kunnat ja paikalliset asukkaat saatiin mukaan norsujen suojeluun jakamalla niille osa villieläinmatkailun tuloista. Näin myös salametsästys kääntyi laskuun.
Campfiren johtaja Charles Jonga laskee, että ohjelma tuo 15-19 miljoonan euron tulot vuosittain.
(Inter Press Service)
