Geneve, 27.11.06 (IPS) – Libanonin kristityn teollisuusministerin Pierre Gemayelin murha syvensi entisestään maan poliittista kriisiä.
Marraskuun kolmannella viikolla murhattu Gemayel oli viides Syyrian vastainen johtaja, joka on surmattu kahden viime vuoden aikana ja ensimmäinen tämän kohtalon kokenut pääministeri Fouad Sinioran hallituksen jäsen.
Libanon on jakautunut Syyriaa arvosteleviin kristittyihin ja sunnimuslimeihin ja syyrialaismielisiin shiiamuslimeihin. Myös kristityn leirin sisällä on kasvavaa eripuraa.
Niin kuin edellistenkin murhien kohdalla, syyttävät katseet kääntyvät Syyriaan, jonka salaisen palvelun epäillään toimivan edelleen Libanonissa.
Sisäministeri Ahmed Fatkat syytti Syyria avoimesti Gemayelin murhasta, ja kristittyjen puolueen johtaja Samir Geagea vaati syyrialaismielisen presidentin Emil Lahoudin eroa.
Pierre Gemayelin isä, Libanonin entinen presidentti Amin Gemayel ja druusijohtaja Walid Jumblatt vetosivat kristittyihin, jotta nämä pysyisivät rauhallisina, mutta levoton tunnelma jatkuu.
Vaikka YK:n turvallisuusneuvosto, Yhdysvallat, EU, Syyria ja Iran tuomitsivat murhan tuoreeltaan, sen pikainen selvittäminen ei ole todennäköistä. Libanonin politiikka on siihen liian monimutkaista.
Libanonin hallitus on ollut umpikujassa sen jälkeen, kun Syyrialle myönteisen shiialaisen Hizbollah-liikkeen ministerit lähtivät hallituksesta marraskuun alkupuolella.
Syyria on yleensä poliittisten puhdistusten "pääepäilty" Libanonissa, mutta motiiveja voi olla muillakin. Libanonin ajautuminen kaaokseen kääntäisi huomion pois vaikkapa Iranin ydinohjelmasta, Irakista tai Palestiinasta.
Hiljattain Irakin kanssa diplomaattisuhteet solminut Syyria voi itse asiassa kärsiä enemmän kuin hyötyä Gemayelin murhasta, vaikka tämä yrittikin asettaa Syyrian luotettavuuden kyseenalaiseksi sen vedettyä joukkonsa Libanonista huhtikuussa 2005.
Vaikka ulkopuoliset voimat ohjailevat pitkälti Libanonin poliittista elämää, sekasorto johtuu maan omien poliitikkojen teoista. Hizbollahin ulkopuolella johtajuus on heikkoa, eikä Fouad Sinioran hallitus ole kyennyt riisumaan aseista ryhmiä, joiden toiminta aiheutti Israelin hyökkäyksen viime kesänä.
Tämä on nostattanut sunni- ja shiiamuslimien odotuksia vallan ottamisesta omiin käsiin.
Kristityt ryhmät ovat menettäneet kykyä ja voimaa, jota ne osoittivat kristittyjen ja muslimien välisen sisällissodan aikana 1975-1990.
Katolisia maroniittikristittyjä edustavan "Gemayelin dynastian" politiikka on ollut hajottavaa ja häikäilemätöntä ajoin omankin uskontoryhmän sisällä. Lisäksi sitä on syytetty sokeudesta muiden uskonnollisten ryhmien pyrkimyksille.
Libanonilaisista on noin 60 prosenttia muslimeja ja 40 prosenttia kristittyjä.
Hallitseva blokki rakoilee murhien ja ministerien erojen vuoksi. Kristittyä oppositiota johtaa sisällissodassa kunnostautunut kenraali Michel Aoun, joka palasi maanpaosta heti Syyrian joukkojen poistuttua.
Kristitty syyrialaismielinen presidentti Emil Lahoud näyttää päättäneen horjuttaa hallituksen liittoa lännen, erityisesti Yhdysvaltojen kanssa.
Lahoud on ilmoittanut vastustavansa YK:n asettamaa kansainvälistä tuomioistuinta, jonka on määrä tutkia viime vuoden helmikuussa tapetun entisen pääministerin Rafik Haririn murhaa.
Libanonin hallitus ilmoitti marraskuun lopulla hyväksyvänsä tuomioistuimen, ja päätöksen pelätään kiristävän jännitystä lisää. Libanonin perustuslaki edellyttää sekä presidentin että pääministerin hyväksyntää tuomioistuimelle.
Haririn murhasta on syytettynä joukko Syyrian ja Libanonin tiedustelupalvelun upseereita ja presidentin henkivartiokaartin johtaja.
Sisällissodan vaara on varjostanut Libanonia siitä asti, kun Israelin hyökkäys viime kesänä osoitti hallituksen olevan heikosti maan johdossa.
Maltilliset kristityt ja muslimit vakuuttelevat, että maa pysyy yhtenäisenä, tapahtui mitä hyvänsä. Gemayelin murha uhkaa kuitenkin huteraa tasapainoa.
Libanonin kristittyjen ja muslimien aseellisen yhteenoton vaikutukset ulottuisivat Lähi-itään, mutta myös Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.
Turkki, jonka rauhanturvajoukot ovat jo Libanonissa, haluaa pysytellä kulttuurien välisten konfliktien ulkopuolella omien EU-jäsenyysneuvottelujensa vuoksi.
Sisällissota Libanonissa olisi tulenarka asia myös Ranskalle, jolla on suuri muslimiväestö ja Yhdysvalloille, joka on joutunut loukkuun Irakissa shiiojen ja sunnien taistellessa toisiaan vastaan.
(Inter Press Service)
