Oakland, Yhdysvallat, 08.05.06 (IPS) – Ihmisen elimillä tehdään yhä vilkkaasti laitonta kauppaa varsinkin köyhissä maissa, vaikka toimintaa on yritetty suitsia kielloilla. Ostajat, elinsiirtoturistit, tulevat yleensä vauraasta maailmasta.
Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä antropologisen lääketieteen professorina työskentelevä Nancy Scheper-Hughes oli mukana perustamassa Organs Watch -järjestöä, joka pyrkii jäljittämään laitonta elinkauppaa.
Järjestön syntyyn vaikuttivat 1980-luvun puolivälissä liikkeelle lähteneet huhut Brasilian slummeissa rehottavasta elinkaupasta.
Scheper-Hughes kirjoitti alan tuoreimmista kuulumisista tämän kevään Nacla Report on the Americas -julkaisussa.
Artikkelin mukaan elinryöstöjä tekivät takavuosina japanilaiset tai yhdysvaltalaiset “lääketieteelliset agentit”, jotka työskentelivät ulkomailla suurissa sairaaloissa. He saattoivat siepata ruumiin ja rosvota siltä haluamansa elimet, kuten silmät, munuaiset, sydämen ja maksan ja heittää loput jäteastiaan tai tienvarteen.
Ammattiväki kiisti tiedot jyrkästi, mutta Scheper-Hughes lähti vuonna 1997 jäljittämään huhuja. Hän kiersi 12 maassa ja vieraili yli 50 paikassa, jossa oli tapahtunut laittomia elin- tai kudoskauppoja.
Vaikka useat maat ovat kiristäneet alaa koskevia lakejaan, tilanne on yhä varsin epävakaa, Scheper-Hughes kertoo IPS:lle.
“Kiina valmistelee uutta elinsiirtoturismin kieltävää lakia. Elimistä ei enää makseta eikä ulkomaisia potilaita hoideta”, hän jatkaa epäillen kuitenkin, että tilanne voi synnyttää “elinkaupan varjotalouden”. Lain on määrä tulla voimaan heinäkuussa.
Myös Israel on säätänyt uuden lain estämään korvaukset, joita valtio on tähän asti maksanut potilaille ulkomailla hankituista laittomistakin elinsiirroista.
Scheper-Hughesin mukaan elinsiirtoturismi jatkaa kuitenkin kasvuaan, kun potilaat “äänestävät jaloillaan”.
Samalla esimerkiksi munuaisen luovuttaminen maksua vastaan näyttää muuttuvan vaivihkaa rutiiniksi ja kenties lailliseksikin niin, että aiemmin kansainvälisestä kaupasta voi tulla kotimaista, hän ennakoi.
Pahinta tutkijan mielestä on se, että aiemmin pöyristystä herättäneestä käytännöstä tulee vähitellen hyväksyttyä.
Osallistuessaan vuonna 2003 aihetta käsitelleeseen Maailman terveysjärjestön WHO:n paneeliin Scheper-Hughes kuuli yksityisen silmäpankin edustajan vakuuttavan, että kudospankkien kaupallistaminen kehitysmaissa on välttämätöntä.
Puhujan mukaan se toisi teollisuusmaihin lisää kaivattuja elimiä ja kudoksia, joita kehitysmailla ei ole varaa hyödyntää.
Organs Watchin mukaan maailmassa tehdään laajaa säätelemätöntä miljardibisnestä ihmisen kudoksilla. Ne on otettu ilman asianomaisen suostumusta tai huijaamalla aivokuolleen potilaan omaiset uskomaan, että luovutetut elimet menevät hyväntekeväisyyteen.
Nuo “lahjat” muuttuvat kuitenkin kauppatavaraksi, jonka arvo kasvaa joka portaassa. Jalostusta ja kauppaa hoitavat esimerkiksi yksityiset amerikkalaiset biotekniikkayritykset, jotka myyvät kalliit lopputuotteensa hammaslääkäreille, ortopedeille ja plastiikkakirurgeille.
Etelä-Afrikassa virallisista asiakirjoista kävi ilmi, että paikallispoliisin ruumishuoneella oli otettu köyhiltä mustilta vainajilta luvatta sydänläppiä, jotka oli toimitettu
“käsittelykuluja” vastaan Saksaan ja Itävaltaan.
Scheper-Hughes paljasti vuonna 2002 Etelä-Afrikassa operaation, jossa sadoittain väkivallan uhreina kuolleiden ihmisten akillesjänteitä oli myyty amerikkalaiselle liikemiehelle 200 dollarin kappalehintaan.
Jänteet kuljetettiin Yhdysvaltoihin Etelä-Korean kautta ja myytiin lääke- ja bioktekniikkayrityksille 1 200 dollarin hinnalla. Elinkauppa onkin yleensä hyvin tuottoisaa kaikille muille paitsi kudosten alkuperäisille omistajille.
Scheper-Hughesin laittomaksi elinsiirtoturismiksi kutsuma ilmiö juontuu siitä, että rikkaissa maissa vallitsee kasvava kuilu elinsiirrännäisten kysynnän ja laillisen tarjonnan välillä.
Elinluovutukset ovat lisääntyneet vain noin 33 prosenttia kymmenen viime vuoden aikana, kun uusia osia jonottavien potilaiden määrä on paisunut 263 prosenttia.
Scheper-Hughes ponnistelee yhteistyössä WHO:n kanssa elinsiirtoturismin mustien aukkojen tukkimiseksi muun muassa Kiinassa, Pakistanissa, Etelä-Afrikassa ja Brasiliassa.
(Inter Press Service)
