Lontoo, 15.10.07 (IPS) – Vain kymmenen senttiä jokaisesta Yhdysvaltain Irakiin upottamasta apudollarista hyödyttää maan kehitystä, paljastaa tuore tutkimus rikkaiden maiden kehitysavun tehokkuudesta.
Washingtonissa toimiva riippumaton tutkimus- ja vaikuttamislaitos Centre for Global Development (CGD) julkaisee vuosittain Kehityssitoutuneisuusindeksin, joka vertaa 21 rikkaan valtion politiikan sitoutumista kehityksen edistämiseen.
"Irakin apu ei toimi kunnolla, korruptio ja väärinkäytökset vähentävät siitä saatavaa hyötyä", indeksin kehittänyt tutkija David Roodman sanoo.
Hän arvelee, että Yhdysvaltain Irakiin antama noin seitsemän miljardin euron apu on maailmanhistorian suurin kahdenvälinen tukipotti. Mukaan on tosin laskettu myös velkojen mitätöinti, ja lisäksi USA sitoo ison osan avustaan kotimaisiin hankintoihin.
Euroopan unioni saa Roodmanilta kehuja sitä, että se ei sido apuaan ja antaa suuria kertasummia ripoteltujen projektien sijaan.
Tutkituista maista apuindeksin kärjessä on Hollanti, jota seuraavat Tanska, Norja, Ruotsi, Suomi, Uusi-Seelanti, Kanada ja Australia.
Indeksi vertaa valtioiden saavutuksia seitsemällä kehitysmaille tärkeällä alueella, jotka ovat ulkomaanapu, kauppa, investoinnit, maahanmuuttopolitiikka, ympäristö, turvallisuus ja teknologia.
Ympäristöasioissa Yhdysvallat jäi hännänhuipuksi. Suomi oli kolmanneksi paras Norjan ja Irlannin jälkeen.
Maahanmuuttomittaria johtavat Itävalta ja Sveitsi, jotka ottavat eniten siirtolaisia asukaslukuunsa verrattuna. Suomi jäi 15. sijalle, ja pohjimmaisena on Japani, jossa kehitysmaista tulleen ammattitaidottoman työvoiman määrä alkoi kutistua 1990-luvulla.
Roodmanin mukaan CGD:n indeksistä on tullut tärkeä mittatikku teollisuusmaille. Esimerkiksi Hollanti ja Suomi käyttävät sitä apunsa tehokkuuden virallisena mittarina, hän sanoo.
(Inter Press Service)
