Sarajevo, 27.07.09 (IPS) – Bosnia ja Hertsegovinassa on tapahtunut vain vähän etnisten ryhmien välistä liennytystä. Ainoa valopilkku ovat yksittäiset kansalaisyhteiskunnan aloitteet.
Maan muodostaa Bosnia ja Hertsegovinan federaatio ja Serbitasavalta. Valtiomuoto on perua vuosien 1992-95 verisestä sisällissodasta, johon osallistui serbejä, kroaatteja ja bosniakkeja ja jossa menehtyi yli 100 000 ihmistä.
Elettyään vuosikymmeniä harmonista yhteiseloa poliitikot ovat huomanneet etnisen kortin käyttömahdollisuudet. Etniset erimielisyydet ovat hallinneet valtiollista elämää sodan päättymisestä lähtien.
Vuonna 2003 tehty tutkimus osoitti, että 37 prosenttia bosniahertsegovinalaisista ei ole koskaan tai harvoin tekemisissä muiden etnisten ryhmien edustajien kanssa ja 75 prosenttia vastaajista ei luota muihin etnisiin ryhmiin.
Enemmistö maan asukkaista ei hyväksyisi perheenjäsenen avioliittoa johonkin muuhun etniseen ryhmään kuuluvan kanssa.
Poliittisia puolueita johtavat samat uskonnolliset, poliittiset ja intellektuellit johtajat, jotka olivat osallisina sisällissodassa. Puolueet tunnustavat tiukasti etnistä väriä, eivätkä kansalaiset äänestä muiden ryhmien puolueita.
"On vaikeaa elää maassa, jossa vallitsee monta historiaa ja totuutta. Jotakin kanssakäymistä on, mutta me olemme jaettu kansakunta, paljon enemmän kuin menneisyydessä", uskontojen välisen neuvoston koordinaattori Emir Kovacevic sanoo.
"Monet eivät näe tarvetta sovittelulle", Kovacevic lisää.
Kansalaisyhteiskunnan harvat aloitteet eivät saa kannatusta, ja järjestöjen toimijat vastaavat pikemminkin kansainvälisten avustusjärjestöjen kuin paikallisten tarpeisiin.
Kovacevic sanoo, että sovittelua ei ole aloitettu. Hallituksen pitäisi käynnistää prosessi ja muiden toimijoiden uskonnolliset mukaan lukien pitäisi seurata perässä.
Bosniakit ovat uskonnoltaan muslimeja, serbit ortodokseja ja kroaatit katolisia.
Menneisyydessä uskonnollinen suvaitsevaisuus oli todellisuutta, mutta nyt sitä pidetään naiivina ja idealistisena ja uskonnolliset johtajat usein hajottavat kansaa.
Valtio on perustuslain mukaan maallinen, mutta muslimien, ortodoksien ja katolisten yhteisöillä on voimakasta poliittista vaikutusvaltaa ja puolueet rahoittavat niitä.
Sotarikokset ovat kiistanalainen kysymys. Uskonnolliset johtajat eivät usein tuomitse sotarikollisia. Muiden tekemiä rikoksia pidetään esillä, mutta omista vaietaan.
Rohkaiseva poikkeus oli Serbitasavallan entinen presidentti Dragan Cavic, joka vuonna 2004 myönsi serbien tekemät sotarikokset Srebrenicassa.
Etniset jakolinjat tuntuvat kaikkialla valtiossa. Yleensä nimitykset valtion virkoihin tapahtuvat etniseltä pohjalta. Puoluerajojen yli ei ole liittoumia.
Etnisen jaon mukaan värittyneet tiedotusvälineet ovat poliitikkojen määräysvallassa ja lietsovat eripuraa.
Kansakunnan jakautuminen näkyy myös koulumaailmassa. Koulujen asioista vastaa 14 eri ministeriötä, ja koulujärjestelmä ylläpitää kansallisia myyttejä.
Sisällissodan päätyttyä useimmat serbit ja kroaatit halusivat eroon Bosniasta, mutta nyt ei kukaan enää ajattele niin.
Bosniakit kannattavat yhtenäistä valtiota, jossa on vahva keskushallitus. Serbit eivät samaistu Bosnia ja Hertsegovinaan vaan ajavat suurempaa itsehallintoa.
(Inter Press Service)
