Washington, 28.12.07 (IPS) – Vuosi 2007 suosi realisteja kamppailussa, jota he ovat käyneet haukkoja vastaan Yhdysvaltain hallinnossa presidentti George W. Bushin valtakaudella.
Haukkojen "liittoumaan" ovat kuuluneet aggressiiviset nationalistit, uuskonservatiivit ja kristityt sionistit, jotka saivat ilmaa siipiensä alle syksyn 2001 terrori-iskuista.
Voimasuhteissa tapahtuneeseen muutokseen vaikuttivat haukkojen politiikan epäonnistumiset Irakissa, muualla Lähi-idässä ja Pohjois-Koreassa.
Merkittävä osuus oli kuitenkin henkilövalinnoilla, kuten realistina tunnetun Robert Gatesin nousulla puolustusministeriksi haukkamaisen Donald Rumsfeldin tilalle vuoden 2006 lopulla.
Vuoden 2007 lopulle tultaessa hallituksen johtava haukka, varapresidentti Dick Cheney, oli eristetympi kuin koskaan, sillä Gates vaihtoi mieleisiään henkilöitä Pentagonin keskeisiin tehtäviin.
Yleisesikuntapäälliköiden puheenjohtajaksi nousi amiraali Michael Mullen ja asevoimien toimintaa Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa johtaa amiraali William Fallon.
Haukkojen suureksi pettymykseksi molemmat ovat asettuneet vastustamaan hyökkäystä Iraniin.
Pentagonin lisäksi Gates on vaivihkaa rohkaissut ulkoministeriön ja keskustiedustelupalvelu CIA:n väkeä torjumaan Valkoisen talon haukkojen painostusta.
Kansallisen tiedusteluviraston DNI:n nykyinen johtaja amiraali Mike McConnell on Gatesin hengenheimolaisia. Miehet ajoivat tiettävästi yhdessä läpi Iranin ydinohjelmaa koskevan tiedusteluraportin julkistamisen marraskuussa.
Raportin mukaan Iran oli luopunut ydinaseen kehittelystä vuonna 2003. Sen julkitulo on heikentänyt haukkojen toiveita hyökkäyksestä Iraniin Bushin valtakaudella.
Ennen Gatesia Bushin hallintoa koetti kammeta realismin linjoille Condoleezza Rice, joka korvasi ulkoministeri Colin Powellin vuoden 2005 alussa.
Cheneyn ja muiden uuskonservatiivien pettymykseksi Rice veti Yhdysvaltain Iranin-politiikkaa lähemmäs eurooppalaisten liittolaisten linjaa.
Tuolloin vielä voimissaan ollut Cheneyn-Rumsfeldin ryhmä onnistui kuitenkin eristämään Ricen, eikä Valkoinen talo piitannut kesällä 2006 hänen varoituksistaan, että Israelin ja Hizbollahin sota voi karata käsistä.
Ricen asema vahvistui Rumsfeldin vaihduttua Gatesiin. Haukkojen vastarinnasta huolimatta hän taivutti helmikuussa Bushin sopimukseen Pohjois-Korean ydinohjelmasta.
Myös Lähi-idässä tapahtui lyhyessä ajassa uusia avauksia, jotka perustuvat kongressin asettaman Irakin tutkimusryhmän (ISG) esityksiin. Gates oli ryhmän jäsen ministerinimitykseensä asti.
Ryhmä kehotti aloittamaan suorat neuvottelut Iranin kanssa Irakin vakauttamisesta ja tekemään uuden aloitteen Lähi-idän rauhasta, jotta Yhdysvaltain maine kohenisi arabien silmissä.
Haukat kampanjoivat aloitteita vastaan jo ennen niiden julkistamista, ja Bush oli niistä aluksi selvästi vaivaantunut. Neuvottelut Iranin kanssa kuitenkin alkoivat, ja niiden on määrä jatkua tammikuun alussa.
Myös Lähi-idän rauhankokous kutsuttiin koolle ja pidettiin Annapolisissa marraskuussa.
ISG ehdotti myös, että USA vetää taistelujoukkonsa Irakista kevääseen 2008 mennessä. Sen Bush torjui ja lähetti maassa vuoden 2007 alussa olleiden 140 000 sotilaan tueksi 30 000 lisää.
Gates näyttää kuitenkin taivuttavan tässäkin hallinnon pikku hiljaa puolelleen. Hän aikoo vähentää Irakin joukkoja 5 000:lla kuukaudessa niin, että jäljellä on verrattain pieni joukko, kun Yhdysvallat saa uuden presidentin tammikuussa 2009.
Gates on myös muistuttanut kesällä julkaistuun tiedusteluraporttiin nojaten, että al-Qaidan toiminta Pakistanissa kaipaa paljon nykyistä enemmän huomiota. Benazir Bhutton murha ja sen seuraukset vahvistanevat käsitystä.
Gates on pyrkinyt viime kuukausina myös liennyttämään Moskovan-suhteita, joita itäisen Euroopan ohjuspuolustushanke on kiristänyt.
Kiinan-suhteissa Gates on pitänyt matalaa profiilia toisin kuin Rumsfeld, joka ei salannut epäluottamustaan Pekingiä kohtaan.
Sekä Venäjän- että Kiinan-suhteita Gates on hoitanut läheisessä yhteistyössä Ricen ulkoministeriön kanssa.
Joulukuussa Gates järkytti haukkoja myöntämällä Washington Postin haastattelussa, että "me elämme nyt moninapaisessa maailmassa".
(Inter Press Service)
