Istanbul, 08.10.07 (IPS) – Euroopan unioni ja Turkki ovat puuhanneet yli 40 vuotta "avioliitoa", joka ei ehkä koskaan toteudu. Nyt välit ovat kuitenkin taas sovinnollisemmat alkuvuoden viileän kauden jälkeen.
Turkilla on uusi parlamentti, hallitus ja presidentti, jotka kaikki kannattavat EU-jäsenyyttä. Osa turkkilaisista kuitenkin epäilee, ettei 72-miljoonainen muslimienemmistöinen maa koskaan ylitä jäsenyyden kynnystä.
Lähentymisneuvottelut olivat jumissa kuukausia, osin Turkin mutkallisten vaalikuvioiden ja osin muun muassa Ranskan presidentinvaalien takia. Jälkimmäiset voitti Nicholas Sarkozy, joka asettui kampanjassaan vastustamaan Turkin täysjäsenyyttä EU:ssa.
Myös Saksa ja Itävalta hangoittelevat vastaan, mutta EU:n laajentumiskomissaari Olli Rehn on ilmoittanut, että neuvotteluja jatketaan.
Sarkozykin näyttää pehmentäneen kantaansa, mikä on saanut Ranskan äärioikeiston syyttämään häntä U-käännöksestä.
Jotkut ovat sitä mieltä, että Turkin jäsenyys olisi pitänyt toteuttaa jo aiemmin, ennen unionin paisumista 27 valtion yhteisöksi.
"Kello näyttää nyt varttia yli keskiyötä Turkin jäsenyydelle, ja viisareiden on tehtävä uusi hidas kierros", Turkin tapahtumia 30 vuotta seurannut yhdysvaltalainen Dennis Redmont arvioi.
"Ylilaajentunut Eurooppa ei kyennyt tarttumaan tilaisuuteen oikealla hetkellä, ja nyt tavallisilla turkkilaisilla ei ole sille aikaa. Talouskasvu pitää heidät liian kiireisinä", hän pohtii.
Turkkilaisten EU-innostus on laskussa, ja enemmistö heistä epäilee, ettei EU halua isoa muslimivaltiota riveihinsä. Riippumattoman kyselyn mukaan turkkilaisista 70 prosenttia kannatti jäsenyyttä vuonna 2003, mutta kolme vuotta myöhemmin enää 50 prosenttia.
"Asia on yksinkertainen. Jos he eivät halua meitä, mekään emme halua heitä. Me emme kerjää mukaanpääsyä tai tyydy toisen luokan jäsenyyteen", ravintolanjohtaja Mustafa Olcay sanoo.
Hänen mielestään hallitus tekee oikein torjuessaan Ranskan ja Saksan tarjoukset "erityiskumppanuudesta" täysjäsenyyden sijasta. Hän muistuttaa, että Turkki on jo EU:n liitännäisjäsen ja mukana sen tulliunionissa, joten seuraava askel voi olla vain jäsenyys.
Olcay tyrmää Sarkozyn uuden ehdotuksen Välimeren unionista, joka sitoisi Turkin löyhään kumppanuuteen EU:n kanssa. Sarkozy on aiemmin sanonut, että Turkki kuuluu Vähään-Aasiaan.
Monet islaminuskoiset turkkilaiset kuitenkin katsovat kuuluvansa Eurooppaan ja kannattavat maansa länsimaistamista, jonka tasavallan perustaja Mustafa Kemal Atatürk aloitti 1923.
Turkin ja EU:n lähentymisneuvotteluissa on toistaiseksi käsitelty vain neljä kaikkiaan 35 asiakohdasta. Ranska on torjunut viisi kohtaa, mukaan lukien yhteisvaluutta euroon siirtymisen, joka voisi johtaa Turkin täysjäsenyyteen.
Kahdeksan kohtaa, joihin kuuluu tavaroiden vapaa liikkuminen, on jumissa, koska Turkki kieltäytyy avaamasta satamiaan ja ilmatilaansa Kyproksen laivoille ja lentokoneille. Turkki ei ole tunnustanut Kyproksen valtiota, vaan ainoastaan saaren turkkilaisen osan.
Kypros on ollut kahtiajaettuna vuodesta 1974, jolloin Turkki miehitti saaren pohjoisen kolmanneksen vastalauseena yritykselle liittää saari Kreikkaan.
Turkki haluaa, että Kyproksen kiista ratkaistaan osapuolten kesken EU-neuvottelujen ulkopuolella.
Rehnin mukaan jäsenyysneuvottelut voitaisiin käynnistää teknisemmistä ja vähemmän ristiriitoja herättävistä asiakohdista, kuten terveydenhuollosta ja kuluttajansuojasta.
EU kuitenkin edellyttää, että Turkin on vahvistettava sananvapautta ja ihmisoikeuksia. Ne pitäisi liittää uuteen perustuslakiin, jonka on määrä korvata nykyinen, vuonna 1981 valtaan tulleen sotilasjuntan kaudella laadittu laki. Perustuslain uudistaminen käy kuitenkin verkkaan.
Jos EU:n ja Turkin liitto ikinä toteutuu, voidaan kysyä, mitä kumppaneilla on toisilleen annettavaa ja tarvitsevatko ne tosiaan.
Turkin jäsenyyttä kannattavat muistuttavat, että ikääntyvä EU tarvitsee työvoimaa. Turkin kanssa EU:sta tulisi vahva globaali voimatekijä, he jatkavat.
Samalla torjuttaisiin väittämää "sivilisaatioiden sodasta" ja uskonnon tai kulttuurin roolista EU-jäsenyyden esteenä.
Turkin jäsenyys voisi edelleen vähentää EU:ssa nyt asuvien 15 miljoonan muslimin vieraudentunnetta.
Turkin talous kasvaa kolme kertaa nopeammin kuin EU:n, joten se tarjoaa laajat markkinat ja toimii porttina Lähi-idän ja Keski-Aasian öljyvaltioihin.
Kulttuurierot voivat silti kumota edut.
"Ongelma on siinä, että me emme tunne eurooppalaisia kunnolla ja päin vastoin. Historia esittää meidät vihollisina", Olcay huomauttaa.
(Inter Press Service)
