Villavicencio, Kolumbia, 17.09.07 (IPS) – "Kun otin 14-vuotiaan pojan kotiini, tein sen Kolumbian ja rauhan vuoksi. Nämä lapset ansaitsevat toisen tilaisuuden ja mahdollisuuden elää ja kasvaa kunnon kansalaisina", sanoo 29-vuotias Maria, jolla on itsellään kolme lasta.
Marian perhe on yksi huolella valituista ja koulutetuista sijaisperheistä, joihin on vuodesta 2003 lähtien sijoitettu yli 2 000 Kolumbian sisällissotaan osallistunutta 8-17-vuotiasta lasta ja nuorta.
Hankkeen takana ovat Kolumbian perheinstituutti, Euroopan unioni, Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM ja eräät muut kansalaisjärjestöt.
Villavicencion kaupungissa uuden kodin on saanut satakunta lasta, joiden koulunkäyntiä ja harrastustoimintaa varten on perustettu erityinen tiukoin turvatoimin varustettu keskus.
Nuoret ovat aiemmin olleet mukana joko vasemmistolaisten sissiliikkeiden (Farc ja ENL) tai oikeiston puolisotilaallisten AUC-joukkojen toiminnassa.
Moni nuori on lähtenyt sotimaan ankeiden kotiolojen, kuten perheväkivallan ja köyhyyden, vuoksi. Usein heille on valjennut vasta myöhemmin, että saamansa ruoan ja vaatteiden vastapainoksi voi joutua uhraamaan henkensä tai tappamaan muita.
Sodasta pakenemaan onnistuneet nuoret eivät voi palata omien perheidensä pariin, koska heidät olisi helppo jäljittää sieltä.
"Nyt haluan opiskella, jotta voin auttaa ihmisiä korjaamaan aiheuttamiani tuhoja", yksi Villavicencion nuorista sanoo.
YK:n lastenrahasto Unicef arvioi vuonna 2003, että jopa 14 000 iältään 15-17-vuotiasta tyttöä ja poikaa oli mukana Kolumbian laittomien aseellisten ryhmien toiminnassa. Kolumbian sisäiset selkkaukset ovat jatkuneet neljä vuosikymmentä.
"Tiedämme, että työmme koskettaa vain jäävuoren huippua, mutta ongelmat pahenevat, ellei aloita jostakin", Villavicencion sijaisperhehanketta vetävä psykologi Rodolfo Tovar sanoo.
Nuoria sijoitetaan keskiluokkaisiin perheisiin, jotka saavat valtiolta koulutusta, tukea ja pientä taloudellista avustusta.
"Mahdollisuus elää perheympäristössä auttaa nuoria rakentamaan ja korjaamaan tunnesiteitä, jotka sodan väkivaltaisuus tuhosi", hankkeen työntekijä Jorge Grisales kertoo.
Hänen mukaansa pelkästään se, että leikki katoaa lasten elämästä sodassa, heikentää heidän mielikuvitustaan ja hidastaa kehitystä.
Keskus innostaa nuoria leikkeihin ja peleihin, joista jalkapallo on ehdoton suosikki. "Se vahvistaa lasten sietokykyä. He saavat lyöntejä ja potkuja mutta eivät iske takaisin, koska kyse on vain pelistä", urheilua opettava Luz Stella Rey selittää.
Teolindaksi esittäytyvä 52-vuotias leski ja seitsemän lapsen isoäiti tarjosi sijaiskodin Davidille, joka on 17-vuotias entinen sissi.
"Minulla oli neljä lasta, mutta ainoa poikani kuoli 33-vuotiaana. Tuntuu kuin olisin saanut hänet takaisin Davidin mukana. Tulimme alusta asti loistavasti toimeen, ja hän tuntuu omalta pojalta, vaikka kutsuukin minua tädiksi. Tämä rohkaisee minua auttamaan muitakin lapsia tulevaisuudessa", nainen kertoo.
Ohjelmaan kuuluu sijoitusperheen ja lapsen biologisen perheen tapaaminen sitten, kun kaikki ovat valmiita siihen.
"Tämä on hieno hanke, mutta siihen liittyy hyvin arkoja asioita. Emme halua vaarantaa nuorten paluuta normaaliin elämään, puhumattakaan heidän tai sijaisperheen jäsenten hengestä", Tovar sanoo.
(Inter Press Service)
