Kampala, 10.09.07 (IPS) – Ugandan kahvintuottajat kokevat kärsivänsä vääryyttä kauppasuhteissaan Eurooppaan, vaikka heidän kahvinsa kuuluu maailman laadukkaimpiin.
"Ugandalaiset kahvinkasvattajat ja -viejät saavat yhteensä kuusi prosenttia lopputuotteen hinnasta. Se paljastaa, millaisesta riistosta on kyse", Ugandan kahvintuotantoa kehittävän viraston johtaja Henry Ngabirano sanoo.
"Heikoimmassa asemassa ovat kahvipapujen kasvattajat, joiden saama korvaus on epäoikeudenmukaisen pieni",
hän tarkentaa.
Kahvi on Ugandan tärkein tuote ja vientiartikkeli, josta kertyy miltei puolet maan kansantuotteesta. Uganda on noussut robusta-kahvilaadun johtavaksi tuottajaksi Norsunluurannikon jouduttua sisällissodan kurimukseen.
Robustaa lisätään varsinkin espressoihin antamaan ryhtiä yleisemmin käytettyjen arabica-papujen pehmeämmälle aromille.
Ugandan kahvinviejien tulot olivat toukokuun tilaston mukaan noin 13 miljoonaa euroa, missä on 65 prosenttia kasvua edellisvuoden vastaavasta ajankohdasta.
Tulojen kasvu johtuu kahvin hinnan noususta ja vauraiden maiden kuluttajien siirtymisestä entistä parempiin laatuihin.
Laatukahvin kasvattaminen on Afrikalle luontaista useista syistä: maasto on sopivan ylänköistä, tilat ovat verrattain pieniä ja luonnonmukaiset viljelymenetelmät yleisiä.
Afrikkalaisten kahvipapujen kysyntä on nyt kaikkien aikojen suurin, Itä-Afrikan laatukahviyhdistyksen johtaja Philip Gitao kertoo. Hänen mukaansa niitä käytetään sekä perinteisten sekoitusten parantamiseen että sellaisenaan.
Uganda avasi 1990-luvulla talouttaan poistaen rajoitukset myös kahvialalta. Ugandan shillingistä tuli vaihdettava valuutta, ja hintasäännöstely lopetettiin.
Ngabiranon mukaan Ugandan hallitus uskoi kahvintuotannon edistävän köyhyyden vähentämistä, ja alalle virtasi uusia yrittäjiä. "Ugandalaiset havaitsivat kahvibisneksen mahdollisuudet."
Kahviviljelmän perustaminen ei kuitenkaan suju ongelmitta, sillä pankkilainoja ja valtion tukia ei ole tarjolla.
"Ugandan viljelijät eivät saa mistään tukea", maan keskiosissa kahvia kasvattava Ronald Buule valittaa.
Hänen mukaansa paikalliset viljelijät kyllä muodostavat yhdistyksiä neuvotellakseen paremman hinnan pavuistaan väliportaalta, mutta voitot eivät silti riitä takaamaan tuotannon vakaata jatkuvuutta.
"Viljelijät uurastavat ankarasti mutta rahaa tulee vähän", Buule sanoo. Hänen mukaansa moni joutuu hankkimaan lisätuloja kasvattamalla myös kaakaota, maniokkia, banaaneja, appelsiineja ja vaniljaa sekä tarhaamalla kanoja.
Ngabiranon mielestä on todella sääli, että ugandalaiset joutuvat tyytymään raakakahvin tuottamiseen ja muut korjaavat tuotot siitä valmistettujen kahvimerkkien myynnistä.
Hän siteeraa maansa presidenttiä Yoweri Musevenia, jonka mukaan Uganda pääsee kehittymään vasta sitten, kun se jalostaa raaka-aineensa lopputuotteeksi asti.
Maailman kahvikaupan vakiintuneet rakenteet ja muun muassa jalostettujen tuotteiden korkeat tulimaksut teollisuusmaissa estävät sen kuitenkin tehokkaasti.
Neuvottelujen alla olevat taloudelliset kumppanuussopimukset (EPA) kehitysmaiden ja Euroopan unionin kesken vain pahentavat tuottajien riistoa, Ngabirano sanoo.
EPA edellyttää, että mukana olevat 77 Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen maata avaavat markkinansa EU-maiden tuotteille ja päin vastoin. Ngabiranon mielestä asetelma on kehitysmaille täysin epäoikeudenmukainen.
Uganda aloitti luonnonmukaisen kahvintuotannon kymmenen vuotta sitten, ja nyt luomupapuja tuotetaan 2 000 tonnia vuodessa.
Luomusertifikaatin on Ngabiranon mukaan saanut jo 15 000 viljelijää, mutta todellisuudessa sen ansaitsisi paljon lukuisampi joukko, sillä monilla ei ole koskaan ollut varaa keinolannoitteisiin.
(Inter Press Service)
