Açailandia, Brasilia, 09.07.07 (IPS) – Carmen Bascaránin elävimmät muistot liittyvät hetkiin, jolloin hänen johtamansa avustuskeskuksen ovelle on ilmestynyt odottamatta joukko orjuudesta paenneita nälkäisiä ja kovia kokeneita työläisiä.
Açailandian elämän ja ihmisoikeuksien puolustuskeskus (CDVDH) toimii Brasilian Amazoniassa yli 500 kilometrin päässä Maranhãon osavaltion pääkaupungista São Luísista.
Açailandia on reilun sadantuhannen asukkaan kaupunki, josta kehittyi takavuosina orjatyövoiman värväyskeskus. "Kissoina" tunnetut värvärit etsivät rähjäisistä majataloista maalta tullutta väkeä työvoimaksi puuhiilen valmistukseen ja raivaamaan metsiä sokeriruokopelloiksi.
Seutu, joka kattaa osia Maranhãon, Parán ja Tocantinsin osavaltioista, oli aiemmin hyvin väkivaltaista. Varsinkin talonpoikien järjestöjen johtajia ja kannattajia sekä ihmisoikeusjuristeja ja lähetyssaarnaajia murhattiin sumeilematta.
Bascaránin mukaan väkivalta ja ihmisten orjuuttaminen ovat viime aikoina vähentyneet.
Valitukset koskevat nykyisin enemmän työntekijöiden oikeuksien polkemista kuin varsinaista orjuuttamista, keskuksessa työskentelevä Brígida Rocha, 22, kertoo.
Brasilian työministeriön mukaan viranomaiset ovat onnistuneet vuosina 1995-2007 vapauttamaan koko maassa liki 22 000 orjaa. Kolmannes uhreista löytyi Parán osavaltiosta, mutta valtaosa oli värvätty rutiköyhästä Maranhãosta. Luvuissa eivät olleet mukana 1 100 orjaa, jotka vapautettiin heinäkuun alussa sokeriruokoviljelmältä Amazoniassa Ulianopoliksen lähellä.
Köyhiä houkutellaan lupauksilla palkkatyöstä syrjäisillä tiloilla, mutta perillä odottaa velkavankeus. Työnantaja näet kirjaa saatavikseen kuljetuksen, majoituksen, työkalut ja ruoan, joista kaikesta peritään huippuhinnat.
"Yksi kookospähkinä maksoi 23 euroa, ja kanan tappamisesta karhuttiin tuplasti sen verran", Gildasio Meireles, 26, kertoo. Hän pääsi pakenemaan avustuskeskukseen tilalta, jossa häntä pidettiin viisi kuukautta metsänhakkuussa.
Keskus onnistui hankkimaan ravintolatyötä Meirelesille, jolla on nyt kolme tavoitetta ennen syrjäiselle kotiseudulle palaamista: auttaa 15 toveriaan pois metsätilalta, periä omistajalta alkuvuoden palkkansa ja kerätä kokoon rahat isänsä tarvitsemaa leikkausta varten.
Orjatyövoimaa käytetään Brasiliassa lähinnä valmistamaan puuhiiltä rauta- ja terästehtaille sekä kaatamaan metsiä peltojen tieltä. Peloilla viljellään usein sokeriruokoa biopolttoaineeksi kelpaavan etanolin raaka-aineeksi. Viranomaiset aloittivat toimet orjuuden kitkemiseksi 1995.
Bascaránin mukaan valtion tarkastajat ovat tehokkaita, mutta heitä ei riitä tutkimaan kaikkia epäilyjä.
Toisaalta isännät joutuvat harvoin vastuuseen teoistaan, vaikka orjuuttamisesta tulee lain mukaan 4-8 vuotta vankeutta. Vain yhdessä tapauksessa omistaja vangittiin, ja silloinkin vain viikoksi, hän kertoo.
Sairaanhoitajaksi koulutettu espanjalaissyntyinen Bascarán muutti Brasiliaan lastensa lähdettyä maailmalle.
Hän aloitti työt pastori-veljensä lähetysasemalla Açailandiassa ja perusti CDVDH:n 1996. Sen ensimmäinen menestyksekäs kampanja oli ilmaisten syntymätodistusten jakaminen ihmisille, joilta se puuttui.
Vuonna 2004 perustettiin Kansalaisten puuhiili-instituutti, joka tutkii toiminnan laillisuuta alan yrityksissä. Noin 1 800 tutkitusta yrityksestä yli 300 on todettu kelvottomiksi, koska ne rikkovat työelämän pelisääntöjä.
Lisäksi keskus on ehtinyt järjestää orjuutta käsitteleviä valtakunnallisia kokouksia ja sai kesäkuussa lopulta toimiluvan yhteisöradiolle kaupungin köyhimpiin kuuluvalla alueella. Luvasta kamppailtiin yhdeksän vuotta, ja viranomaiset keskeyttivät lähetykset neljästi. Nyt keskuksessa työskentelevä Rocha aloitti radion lastenohjelman juontajana 14-vuotiaana.
CDVDH on auttanut entisiä orjia perustamaan osuuskunnan, joka tarjoaa työtä muun muassa kierrätetyn puuhiilen ja lelujen valmistuksessa.
Viime vuosina keskus on laajentunut myös kulttuurin pariin kokoamalla tanssi-, teatteri- ja capoeira-ryhmät. Niihin osallistuu yli 600 nuorta, ja osasta on jo tullut pienempiensä ohjaajia eri puolille Açailandiaa.
Bascarán haaveilee seuraavaksi Açailandian kulttuurikeskuksen perustamisesta, muttei ole vielä saanut viranomaisia lämpenemään hankkeelle.
(Inter Press Service)
Juttuun liittyvät maksuttomat kuvat löytyvät netistä:
1) www.ipsnoticias.net/fotos/lisimagem_050.jpg
2) www.ipsnoticias.net/fotos/lisimagem_044.jpg
Kuvatekstit:
1) Carmen Bascaránin vuonna 1996 perustama Açailandian ihmisoikeuskeskus auttaa orjuudesta vapautettuja brasilialaisia uuden elämän alkuun. Kuva: Mario Osava/IPS.
2) Brígida Rocha aloitti 14-vuotiaana lastenohjelman juontamisen Açailandian ihmisoikeuskeskuksen yhteisöradiossa ja työskentelee nykyisin keskuksessa. Kuva: Mario Osava/IPS.
