Berkeley, Yhdysvallat, 13.11.06 (IPS) – Iran voisi osallistua Irakin rauhoittamiseen, jos Yhdysvallat huolisi sen mukaan alueen turvallisuusjärjestelyihin, Bostonin yliopistossa Persianlahden politiikkaa tutkiva professori Houchang E. Chehabi sanoo.
Iran ehdotti viimeksi keväällä Yhdysvalloille turvallisuuspoliittisia neuvotteluja, mutta sai sen sijaan passituksen YK:n rangaistavaksi ydinohjelmansa vuoksi.
Lisäksi Yhdysvallat keskittyy syyttämään Irania kapinan tukemisesta Irakissa, minkä Iran puolestaan kiistää.
Chehabi varoittaa, että jos Yhdysvallat ja Israel iskisivät Iranin ydinlaitoksia vastaan, Iran voisi sulkea Hormuzinsalmen, jossa kulkee viidennes maailman öljystä.
Teheran voisi myös lähettää itsemurhapommittajia Irakiin ja muihin alueen maihin ja toimittaa lisää aseita asiakkailleen Irakissa.
Iranin ja Irakin shiiamuslimit ovat 200 viime vuoden ajan hakeneet turvaa naapurista, jos heitä on vainottu omassa maassaan, Chehabi muistuttaa.
Jopa Iranin islamilaisen vallankumouksen isähahmo ajatollah Ruhollah Khomeini eli maanpaossa Irakissa 1965-1978, kun hänen kotimaataan hallitsi länsimielinen shaahi.
Iranin ja Irakin shiioilla ei kuitenkaan ole muodollisia suhteita, vaikka yksittäiset uskonnon opettajat ja opiskelijat liikkuvat rajan yli, jatkaa Chehabi, jolta on ilmestynyt useita Irania käsitteleviä kirjoja.
Hän on opettanut Bostonin yliopiston ohella Harvardissa, Oxfordissa ja Kalifornian yliopistossa.
Shiialaisuus on valtionuskontona Iranin islamilaisessa tasavallassa ja irakilaisista sitä tunnustaa noin 60 prosenttia. Irakissa shiiat ovat nyt hallituksessa enemmistönä, kun Saddam Husseinin valtakaudella maata hallitsi sunnivähemmistö.
Chehabin mukaan Iran ei vaikuta kovin vahvasti niihin Irakin nykyhallituksen jäseniin, jotka aikanaan elivät maanpaossa naapurimaassa.
"Ei ole mitenkään varmaa, että ne olivat heistä onnellisia aikoja, eikä siksi voida olettaa, että he ovat kiitollisuudenvelassa Iranin hallitukselle."
Chehabi ei usko, että Irakiin voisi syntyä naapurimaata muistuttava pappisvalta. "Heiltä puuttuu oma Khomeini", hän kuittaa.
Irakin shiiapapiston enemmistö ei myöskään hyväksy Khomeinin kehittämää uskonnollista valtiota. Sen toteuttaminen kaatuisi viimeistään siihen, että lähes puolet irakilaisista ei ole shiioja, Chehabi selittää.
Hän ennustaa kuitenkin, että maallistuminen kärsii takaiskuja Irakissa ja valtio korostaa lisääntyvästi islamin määräyksiä.
Suuntaus alkoi pian Saddamin kukistamisen jälkeen 2003, kun alkoholi kiellettiin julkisilla paikoilla, naisia alettiin painostaa hunnuttautumaan ja miesten ja naisten yhteiset kokoontumiset kiellettiin.
Shiilaisuuden vahvistuminen Irakissa ei Chehabin mukaan johda varsinaisen shiia-akselin syntyyn, mutta sillä on vaikutusta shiiojen asemaan ja itsetuntoon muissa arabimaissa:
Niin kauan kuin Iran – joka ei ole arabimaa – oli maailman ainoa shiiajohtoinen valtio, arabimaiden shiialaiset eivät voineet tukeutua siihen. Mutta jos Irak koetaan shiialaiseksi arabimaaksi, se voi tarjota selustatukea vaikkapa Bahrainin shiioille, jotka ovat väestössä enemmistönä, mutta sunnijohdon alistamia.
Yhdysvallat yrittää epätoivoisesti ratkoa Irakin ongelmia, mutta voiko se ylipäätään onnistua ilman Irania?
"Ei voi. En tosin usko sen onnistuvan, olipa Iran mukana tai ei. Irakilaisen yhteiskunnan hajoaminen on edennyt liian pitkälle", Chehabi sanoo.
Hänen mukaansa Iranin tärkein intressi Irakissa on varmistaa, ettei siellä pääse valtaan sille vihamielinen hallitus. Kapinointi ja epävakaus Irakissa hyödyttävät Irania, koska ne sitovat amerikkalaisia joukkoja, joita voitaisiin muuten käyttää Irania vastaan.
Chehabi näkee Irakin tulevaisuuden synkkänä: "Ulkomaisten joukkojen lähtöä seuraa täysimittainen sisällissota, ja jos niin käy, pakolaisvirta suuntautuu jälleen Iraniin", hän ennustaa.
(Inter Press Service)
