Havanna, 25.09.06 (IPS) – Havannalainen Alina Díaz, 45, tapaa vaeltaa iltaisin rantaan katselemaan merta, joka nielaisi hänen 21-vuotiaan opiskelijapoikansa kaksi vuotta sitten. Äiti ei vieläkään käsitä, mikä sai pojan yrittämään vaarallista merenylitystä.
"Hänellä oli kaikkea: mukava talo, tyttöystävä, rahaa ja isän auto, mutta hän halusi aina vain lisää. Joskus syytän meitä vanhempia, koska annoimme pojalle kaiken, mitä hän halusi. Hän alkoi haaveilla asioista, joita tässä maassa ei voi saada, pohtii äiti, joka asuu hyvällä alueella Havannan Vedadossa.
Gabriel Jiménezin perhe puolestaan elää hökkelikylässä Havannan läpi virtaavan joen partaalla vailla sähköä ja juoksevaa vettä, mutta hänen kolme poikaansa eivät suunnittele lähtöä Kuubasta.
Jäätyään leskeksi 37-vuotiaana Jiménez muutti poikineen kotikaupungistaan Havannaan.
"Täällä sitä ollaan. Asumme hökkelislummissa, mikä on äärimmäinen köyhyyden muoto tässä maassa. Kaksi pojistani on kuitenkin valmistunut yliopistosta ja kolmannesta tuli teknikko", Jiménez kertoo.
Hän toivoo perheelleen parempaa asuntoa, mutta vakuuttaa joka tapauksessa olevansa "vallankumouksellinen hautaan asti".
IPS lähetti 200 havannalaiselle kyselyn suhtautumisesta vuoden 1959 sosialistisen vallankumouksen saavutuksiin. Se paljasti asumisen olevan suuren tyytymättömyyden aihe.
Muita usein mainittuja epäkohtia ovat pienet palkat, korkeat hinnat, puutteet peruspalveluissa, kahden valuutan – peson ja vaihdettavan peson – järjestelmä sekä ulkomaanmatkailun rajoitukset.
Useimmat vastaajat olivat tyytyväisiä terveyspalveluihin ja ilmaiseen koulutukseen.
Ilonaiheina mainittiin myös työsuhdeturva ja eläke, naisten aseman paraneminen, rotujen tasa-arvon edistäminen sekä yleinen turvallisuus.
Eläkkeellä oleva lääkäri Marta Díaz, 62, oli 15-vuotias vallankumouksen aikaan ja kokee sen mullistaneen elämänsä. Hän tekee aktiivista vapaaehtoistyötä "vallankumouksen puolustuskomiteassa".
"Hoidan puhelinpäivystystä ja jaan poliorokotuksia, etsin verenluovuttajia ja autan lähikoulun opettajia laiminlyötyjen lasten tukemisessa", Díaz luettelee.
"Tiedän ettemme ole saavuttaneet kaikkea, mistä haaveilimme 1959, mutta kyllä oikeudenmukaisuutta on tullut paljon lisää entiseen verrattuna", hän jatkaa.
Díazin tyttärentytär opiskelee journalismia Havannan yliopistossa. Hänellä on nykymenoon monia parannusehdotuksia: internetissä liikkuminen ja ulkomaille matkustaminen vapaiksi ja mahdollisuus viettää lomat rantahotellissa.
"Sosiaaliset erot kasvaisivat näiden mahdollisuuksien myötä, mutta niitä on nyt jo", nuori nainen sanoo.
Kuubasta löytyy presidentti Fidel Castron politiikalle sekä tulisia kannattajia että vastustajia. Väliin jää suuri joukko, joka haluaisi uudistuksia nykyjärjestelmän puitteissa ja toinen, joka toivoo ainoastaan vakaita oloja ja sopeutuu niihin.
Viimeksi mainittuihin kuuluu kojua vanhan kaupungin kirjatorilla pitävä kauppias.
"Kauppa käy, ja tiedän miten systeemi toimii. Turistit tulevat luokseni, koska minulla on kirjoja, joita ei löydy valtion kirjakaupoista. Kilpailijani pystyn laskemaan yhden käden sormilla, joten miksi kaipaisin muutosta?" hän kysyy.
Eräs 32-vuotias historiantutkija sanoo, että ihmiset lähtevät Kuubasta kyllästyttyään odottamaan parannuksia, joita ei koskaan tule.
"Kulutamme elämämme syyttäen Yhdysvaltain kauppasaartoa, ja onhan silläkin vaikutusta, mutta useimmat ongelmat ovat omaa syytämme, seurausta väärästä ja tehottomasta politiikasta", hän pohtii.
Yhdysvaltain Miamissa kaksi vuotta asunut 27-vuotias mies palasi kotiin lomalle ja jäi.
"Siellä jouduin raatamaan todella kovasti. Täällä ei näe nälkää köyhänäkään. Perheelläni on iso talo, jota vuokraamme turisteille, ja saan osani tuloista. Minun täytyy vain huolehtia, että kaikki tarpeellinen on vieraiden saatavilla", mies kertoo.
Reilun 11 miljoonan asukkaan Kuubasta on lähtenyt Castron hallinnon aikana yli miljoona ihmistä, joista valtaosa asuu Miamissa.
(Inter Press Service)
