Beirut, 14.08.06 (IPS) – "Taloomme osuneet raketit tuhosivat sen kokonaan, ja monta ihmistä haavoittui", yhdeksänvuotias Issara kertoo. Kuulijoina ovat tytön neli- ja viisivuotiaat veljet sekä psykologi Ola Attaya, 31. Hän vetää sodan traumatisoimien lasten avustushanketta Beirutin Amerikkalaisella yliopistolla.
Issaran pikkuveljet ovat pysytelleet enimmäkseen hiljaa sen jälkeen, kun perhe pakeni kodistaan Israelin ja Libanonin rajan läheisyydessä.
"Kaikki lapset eivät pysty puhumaan kokemastaan. Uskomme sen auttavan, että suomme heille mahdollisuuden leikkiä ja tulla juttelemaan aina halutessaan", Attaya selittää.
Hänen vetämänsä hanke nojaa vapaaehtoistyöhön ja ulottuu useisiin pakolaiskeskuksiksi muuttuneisiin kouluihin Beirutissa. Ryhmän apua saavat sadat pommitusten järkyttämät lapset joka päivä.
Avustusryhmään kuuluu 40 henkeä, joiden joukossa on psykologeja ja opettajia sekä eri alojen taiteilijoita ja taideopiskelijoita.
"Traumojen varhainen ehkäisy on tärkeää, sillä ne muuttuvat vakavammiksi, ellei niitä käsitellä saman tien", Attaya sanoo.
Hänen mukaansa lapset oirehtivat monin tavoin. Jotkut takertuvat vanhempiinsa, toiset kärsivät unihäiriöistä, painajaisista, puhevaikeuksista, apatiasta tai ylivilkkaudesta sekä pää- tai vatsakivuista.
Useimpien vanhemmat ovat tulleet Beirutiin etelästä, missä lapset ovat nähneet pommituksia ja niiden uhreja. Lisäksi he ovat aistineet vanhempiensa kokemat kauhut.
"Lapset imevät sienen lailla vanhempiensa tuskat ja pelot. Siksi on tärkeää auttaa sekä vanhempia että lapsia", Attaya sanoo. Hänen mukaansa moni lapsi pystyy aluksi purkamaan kokemaansa
piirtämällä tai kirjoittamalla ja vasta asteittain puhumaan siitä.
(Inter Press Service)
