Mbabane, 18.04.06 (IPS) – Eteläisessä Afrikassa sijaitseva pieni Swazimaa oli joutua koekentäksi kristilliselle avustusoperaatiolle, jossa aids-orvot olisi asutettu omaan maailmaansa.
Yhdysvaltalaisen evankelikaalisen uskontokunnan pastori Bruce Wilkinson saapui vuonna 2004 Swazimaahan tehdäkseen lopun Afrikan nälästä. Hän sanoi saaneensa tehtävän Jumalalta. Hankkeen nimeksi tuli Dream for Africa (nykyisin Heart for Africa).
“Kun hän saapui ryhmineen, he eivät neuvotelleet swazien kanssa, vaan majoittuivat luksushotelleihin suunnittelemaan, mitä halusivat meidän tekevän hyväkseen”, swazimaalainen pastori Jabulani Dube kertoo.
Wilkinsonin ryhmä koostui pääasiassa keski-ikäisistä valkoisista vapaaehtoisista, jotka hajaantuivat maaseudulle ja ryhtyivät perustamaan vihannestarhoja talonomistajien lupaa kysymättä.
“Epäilenpä, ettei amerikkalaisiakaan ilahduttaisi, jos muukalaisia ilmaantuisi kaivamaan pihanurmikkoa ylös vedoten siihen, että heillä on pormestarin lupa istuttaa ruusupensaita”, Dube puntaroi.
“Tavoite oli epärealistinen. He sanoivat, että kotipuutarhojen ansiosta kukaan ei menisi vuoden päästä nälkäisenä nukkumaan, mutta palstat olivat aivan lian pieniä”, toisen uskonnollisen avustusjärjestön, World Visionin, tiedottaja Mandla Luphondvo sanoo.
Tapausta puitiin myös Swazimaan parlamentissa. Kansanedustajille tuli Dream for Africasta moninaisia valituksia, joista hurjimpien mukaan asukkaat pelkäsivät hi-viruksen tarttuneen puutarhaansa.
Viruspelko syntyi siitä, että vapaaehtoisilla oli puutarhakäsineet, eivätkä asukkaat olleet nähneet käsineitä muilla kuin aidsilta suojautuvilla
terveystyöntekijöillä.
Wilkinsonin unelma oli kuitenkin paljon kasvitarhoja kunnianhimoisempi. Hän halusi hallintaansa kaksi Swazimaan suurinta luonnonpuistoa – viisi prosenttia valtion pinta-alasta – perustaakseen “kylän” 60 000 aids-orvolle.
YK:n lastenrahastoa Unicefia Swazimaassa edustava Alan Brody tuomitsi hankkeen afrikkalaisen kulttuurin ja perhearvojen vastaisena.
Parlamentissa epäiltiin, että hanke olisi tuhonnut lasten identiteetin ja sulkenut heidät ulos yhteiskunnasta.
Wilkinson halusi perustaa alueelleen konferenssikeskuksen ja loistohotellin, joiden palvelukseen lapsia olisi koulutettu.
Swazimaan hallitus torjui lopulta Wilkinsonin suunnitelman viime vuoden lopulla. “Lähestymistapa oli liian radikaali meidän ymmärryksellemme”, yritys- ja työministeri Lufto Dlamini selitti.
Swazimaahan avustustehtäviin tulevia uskonnollisia järjestöjä on sen jälkeen kehotettu ottamaan huomioon paikallisen väestön näkemykset.
“Eikö se ole uuskolonialismia, että rikkaat ja vaikutusvaltaiset länsimaalaiset pakottavat meidät omaan tahtoonsa? Asiaa ei lievennä se, että pakottajat ovat uskonnollisia ryhmiä”, sanoo Thandi Dlamini, joka työskentelee World Visionin kylähankkeissa Siphofanenissa.
Järjestö sanoo pestaavansa paikallista väkeä ja lähtevänsä avustustyössään asukkaiden tarpeista. Pakolaisten auttajana aloittanut katolinen Caritas-järjestö on samoilla linjoilla.
Näiden järjestöjen toimintaan osallistuvat swazit korostavat sitä, että kaikessa avustustyössä on ensin saavutettava vastaanottajien luottamus ja keskinäinen kunnioitus.
Reilun miljoonaan asukkaan Swazimaan aikuisista kantaa hi-virusta 43 prosenttia. Aids-orpoja ennustetaan olevan 120 000 vuonna 2010.
(Inter Press Service)
