YK, New York, 15.08.05 (IPS) – Hälyttävät uutiset nälänhädästä ja ruokapulasta eri puolilla Afrikkaa eivät yllätä tutkijoita. Maanosan ravintotilanne on näet ainoana maailmassa vain heikentynyt viime vuosikymmeninä.
Tuore selvitys ruotii syitä Saharan eteläpuolisen Afrikan tilanteeseen ja etsii myös ratkaisuja sen kohentamiseksi. Tutkimuksen on tehnyt Washingtonissa toimiva International Food Policy Research Institute (Ifpri).
Aliravittujen osuus Saharan eteläpuolisen Afrikan väestöstä on pysynyt 1970-luvulta lähtien noin 33-35 prosentissa. Väestönkasvun vuoksi nälkäisten määrä on kuitenkin noussut rajusti: vuonna 1970 aliravittuja oli 88 miljoonaa ja vuosina 1999-2001 jo 200 miljoonaa.
Raportin mukaan Afrikan tilanne eroaa jyrkästi muista kehittyvistä alueista, kuten Etelä- ja Itä-Aasiasta, joissa aliravitsemusta on saatu tuntuvasti vähennettyä.
Afrikan maatalouden ongelmien taustalla on joukko perussyitä: huono poliittinen ja taloushallinto, maatalouden riittämätön rahoitus, vesivarojen kehno hoito sekä tutkimuksen ja kehityksen laiminlyöminen.
Lisäksi vaikuttavat ilmasto, maantiede, luonnonolosuhteet ja niukat vesivarat sekä sosiaalis-taloudelliset seikat, kuten aids, köyhyys ja naisten aseman heikkous.
Nälän ja köyhyyden vastaista taistelua vaikeuttaa Afrikassa myös suunnaton velkataakka. YK:n talous- ja sosiaalineuvoston pakistanilainen puheenjohtaja Munir Akram arvioi Afrikan velan kohoavan yli biljoonaan dollariin (yli 813 miljardiin euroon).
Rikkaiden länsimaiden hiljan myöntämä velkahelpotus armahtaa köyhimpien maiden veloista noin 40 miljardia dollaria (33 miljardia euroa).
Akramin mukaan se merkitsee tuntuvaa helpotusta 18:lle raskaasti velkaantuneelle valtiolle, mutta noin 30 muuta maata on yhä musertavan velkataakan alla.
Ifprin raportin laadintaa johtanut Mark W. Rosegrant arvioi, että 40 miljardin dollarin velkahelpotus voi tuoda kaivattua rahoitusta maatalouteen ja ruokaturvaan – edellyttäen, että raha käytetään viisaasti.
"Painotamme maataloustutkimusta, maaseudun tienrakennusta, keinokastelua, koulutusta, puhdasta vettä ja terveydenhuoltoa", hän selittää.
Rosegrant muistuttaa, että kehitysmaiden tuotteiden päästäminen teollisuusmaiden markkinoille ilman rajoittavia tulleja ja kiintiöitä hyödyttäisi Afrikkaa reilut neljä miljardia euroa vuodessa.
YK:n jäsenvaltiot kokoontuvat syyskuun puolivälissä huippukokoukseen tarkastelemaan Vuosituhannen kehitystavoitteiden (MDG) onnistumista.
Ifpri selvitti, miten tavoitteeksi asetettu nälän ja köyhyyden puolittaminen vuoteen 2015 mennessä voisi onnistua Afrikassa. Tuloksena on pitkä lista toimenpide-ehdotuksia:
– Maatalouspolitiikkaa sekä kauppa- ja tullimääräyksiä on uudistettava. Korkeat vientihinnat estävät Afrikan viljelijöiden pääsyn kansainvälisille markkinoille. Lisäksi rikkaiden maiden tukiaiset, suojatullit ja muut kaupan esteet haittaavat Afrikan ja muiden köyhien alueiden viljelijöitä.
– Tarvitaan investointeja maaseudun perusrakenteisiin, koulutukseen ja sosiaalisen pääomaan. Merkittävät lisäinvestoinnit voisivat kasvattaa ruoan tuotantoa ja kulutusta, vähentää aliravitsemusta ja parantaa ruokaturvaa.
– Viljakasvien, maan, veden ja muiden tuotantopanosten käsittelyä on parannettava. Tuotannon tuntuva kasvu on yksi avain ruokaturvan kohenemiseen. Samalla on turvattava maan ja luonnonvarojen kestävyys.
– Onnistuminen vaatii maataloustutkimuksen ja -neuvonnan voimakasta lisäämistä Afrikassa.
– Naisten aseman parantaminen edistää ravitsemusta ja ruokaturvaa, sillä naiset tuottavat 70-80 prosenttia perheen ruoasta Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
Nykyisin naisten hoitamat tilat tuottavat Afrikassa 20-40 prosenttia vähemmän kuin miesten. Koulutus, kokemuksen karttuminen ja tuki ovat kuitenkin auttaneet naisia kasvattamaan satojaan yli 20 prosenttia.
Ifprin selvitys viestii YK:n huippukokoukselle, että nykymenolla MDG:t jäävät Afrikassa saavuttamatta. Samalla se kertoo keinoista, joiden avulla tilanne olisi pelastettavissa.
(Inter Press Service)
