Muse, Burma, 20.06.05 (IPS) – "Teillä kaupunkilaisilla on paremmat mahdollisuudet nähdä villieläimiä kuin meillä, sillä teillä on eläintarhat, mutta meillä vain tyhjät metsät", sanoo burmalainen kyläpäällikkö Musessa lähellä Kiinan rajaa.
"Ohitin vähintään 40 suurilla tukeilla lastattua rekkaa matkalla Mandalaysta Museen", burmalainen toimittaja Min Kyaw Soe puolestaan kertoo.
Rajan takana sijaitseva Kiinan Yunnanin maakunta kielsi vuonna 1998 hakkuut omissa metsissään, joten puutavarayhtiöt siirtyivät Burman puolelle.
Eläinten salakuljetus rajan yli käy huomaamattomammin kuin puutavaran, mutta sitäkin on tehty massamitassa viime aikoihin asti.
Kiinan tiedeakatemian selvityksen mukaan rajan yli on tuotu 900:n eri eläinlajin edustajia, joiden joukkoon mahtuu tiikereitä, leopardeja, karhuja, kilpikonnia, käärmeitä ja liskoja.
Pelkästään vuosina 1996-1999 Ruilin rajakaupunkiin tuotiin Burmasta 500 tonnia käärmeitä, joista tehdään niin ruokaa kuin perinteisiä rohtojakin.
Burman Kachinin osavaltiossa työskentelevä opettaja Kyi Win muistuttaa, että kaiken takana on köyhyys. "Luonnon hyväksikäyttö on köyhille vain tapa selvitä hengissä. Pitäisikö heidän tuntea syyllisyyttä siitä?"
Kyar Yen kylässä asuva munkki selittää, että elämä on muuttunut syrjäseuduillakin niin, että kaikkeen tarvitaan rahaa. "Ennen ihmiset keräsivät metsästä vain polttopuuta. Nyt heiltä ei jää rauhaan mikään, millä voi ansaita rahaa."
Liikenne- ja tietoliikenneyhteyksien paraneminen rajaseudulla auttaa kysyntää ja tarjontaa kohtaamaan salakaupassakin.
Kun Burmassa kuullaan, että Kiinassa on kysyntää muurahaiskävyille, ihmiset lähtevät oitis pyydystämään niitä. Erikoinen nisäkäs onkin tiikerin lailla kadonnut kokonaan osista Burmaa. Tiikereitä Burmassa arvioidaan olevan jäljellä alle sata.
Erään burmalaisen salametsästäjän mukaan kuolleesta tiikeristä maksetaan noin 1 250 euroa.
"Myymisestä ei tarvitse kantaa huolta: heti kun tiikeri on tapettu, ostaja ilmaantuu rahoineen", kertoo lisu-kansaan kuuluva metsästäjä. Hän sanoo surmanneensa 20 tiikeriä.
Irrawaddyjoen suistossa elävä kauppias Myo Win vahvistaa, että Kiinassa kysytyt kasvi- ja eläinlajit häviävät nopeasti Burmasta.
"Ennen täällä oli runsaasti makeanveden kilpikonnia, mutta minun kymmenvuotias tyttäreni ei ole nähnyt ensimmäistäkään", hän sanoo.
Aiemmin eläinkauppaa käynyt Than Htay kertoo, miten lastit viedään rajan yli harvojen tuntemia metsäpolkuja pitkin tai lahjomalla poliisit ja vartijat.
"Eläimet ovat käyneet todella harvinaisiksi ja katoavat pian kokonaan, joten täytyy hankkia uusi työ", hän selittää salakaupasta luopumistaan.
Villieläinherkkuja tarjonneet ravintolat ovat kadonneet viranomaisten määräyksestä Kiinan Ruilinista. Wandingin raja-asemalla burmalaisia kielletään tuomasta nelijalkaisia eläimiä rajan yli.
Kiellon taustalla on Kiinassa pari vuotta sitten riehunut sars-keuhkokuume, jonka levittäjiksi epäiltiin sivettikissoja.
Maahantuontikielto ei koske lintuja ja käärmeitä, mutta burmalaisten kauppiaiden mukaan käärmeiden vienti Kiinaan tyrehtyi viime vuonna kysynnän lopahtamiseen. He toivovat vielä, että se olisi tilapäistä.
Kyse on myös arvoista, eikä luonnonsuojelu oli kaikilla etusijalla. "Miksi minun pitäisi hylätä perinteiset ihmishenkiä pelastavat keinot pelastaakseni jonkun eläimen hengen?" ihmettelee Wandingissa rohdoskauppaa pitävä kiinalainen.
(Inter Press Service)
