Durban, 16.05.05 (IPS) – "En tiedä, mikä minua vaivaa", sanoo 51-vuotias eteläafrikkalainen leskinainen Bonisiwe Maphumulo. Luultavasti hän valehtelee.
Maaseudulla KwaZulu-Natalin maakunnassa asuva Maphumulo kuvailee tautinsa oireita: pahoinvointia, ripulia, ruokahalu kadonnut, paino putoaa.
Hänen vanhin poikansa, joka aiemmin elätti itsensä vartioimalla ihmisten autoja Johannesburgissa, palasi kotiseudulleen pari vuotta sitten ja kuoli pian sen jälkeen.
Maphumulo kiistää tietävänsä syytä myöskään poikansa kuolemaan, mutta sekä kehoa että mieltä runnelleeseen tautiin eivät perinteiset rohdot tepsineet.
Vapaaehtoista kotiapua alueella antava Hlekani Madlala ei syytä Maphumuloa valehtelijaksi, mutta arvioi jälkeenpäin tämän tietävän, että perhettä koetteleva vitsaus on hi-virus.
Kun Maphumulo menettää tajuntansa, hänen lapsenlapsensa juoksevat naapuriin, joka hälyttää apua. Hätiin tulee Madlala tai joku muu vapaaehtoinen. Jos potilas on huonona, hänet toimitetaan sairaalaan ja pannaan tiputukseen.
Tämä on tapahtunut parin vuoden aikana ehkä 20 kertaa, arvioi Linda Zalisa, joka toimii tulkkina KwaZulu-Natalin yliopiston alaisessa talonpoikien tukiryhmässä.
Etelä-Afrikan valtio aloitti vuosi sitten pitkään odotetun ilmaisten antiretroviraalisten (ARV) yhdistelmälääkkeiden jakelun aids-potilaille.
YK:n tilastojen mukaan Etelä-Afrikassa on hiv-tartunnan kantajia eniten maailmassa: viisi miljoonaa eli 21,5 prosenttia aikuisväestöstä.
Aids-tilanne on pahin juuri KwaZulu-Natalissa. Siellä ARV-jakelun aloitti ensimmäisenä Skotlannin kirkon sairaala Tugela Ferryn kaupungissa.
Sairaala tekee aids-testit ja kehottaa sen jälkeen avustustyöntekijöitä pitämään silmällä hiv-positiivisten terveydentilaa. Tarkoituksena on estää näiden menehtyminen muihin infektiosairauksiin ennen kuin heidän immuunipuolustuksensa on heikennyt pisteeseen, jossa ARV-lääkitys voidaan aloittaa.
Skotlannin kirkon sairaalalla riittää henkilökuntaa huolehtimaan vain 500 aids-potillaan lääkinnästä. "Määrä on niin pieni, ettei sillä ole todellista vaikutusta yhteisön tilanteeseen", sairaalan ylilääkäri Tony Moll myöntää.
"Uskomme, että alueellamme on 25 000 viruksen kantajaa, joista neljäsosan pitäisi saada hoitoa", hän sanoo.
Jatkuvan lääkityksen turvaaminen nykyisillekin potilaille tuottaa kuitenkin vaikeuksia, sillä heidän pitäisi noutaa jatkokuurinsa sairaalasta.
Useimmat potilaat ovat työttömiä, eikä heillä on matkarahoja. Etelä-Afrikan aikuisista on eri arvioiden mukaan 25-50 prosenttia vailla työtä.
Tilanne on tukala: lääkärit voivat anoa invalidiavustusta huonokuntoisille aids-potilaille sairaalamatkoja varten, mutta kun potilaan kunto paranee ARV-hoidolla, hän menettää avustuksen.
(Inter Press Service)
