Lissabon, 05.04.04 (IPS) – Maailmanlaajuinen terrorismi on kauhistuttava ilmiö, jota vastaan on taisteltava suurimmalla mahdollisella päättäväisyydellä, rohkeudella ja voimalla. Sotilaallinen voima ei yksin riitä, taistelu vaatii myös älyä, tietoa ja viisautta.
Globaali terrorismi on syytä erottaa sellaisista 1970- ja 1980-luvulta perityvistä ryhmistä, kuten Pohjois-Irlannin IRA ja Espanjan ETA.
Globaali terrorismi on uusi ja monimutkainen ilmiö, joka syntyi islamilaisesta fanatismista. Sitä tarkasteltaessa on otettava huomioon muita tekijöitä, kuten se, että länsimaat ovat nöyryyttäneet perin pohjin kansoja, joiden parista terrorismia kumpuaa. Osaltaan vaikuttavat myös sosiaalis-taloudelliset elinolosuhteet.
Mikä on al-Qaida? Joukko hajallaan olevia terroristiryhmiä, jotka ovat verkostoituneet keskenään? Jos asia on näin, eikö Osama bin Ladenin kiinni ottaminen jäisi yhtä merkityksettömäksi kuin Saddam Husseinin pidätys?
Jotta taistelu al-Qaidaa vastaan olisi tehokasta, ilmiötä pitäisi ymmärtää nykyistä paremmin. Kansainvälisen terrorismin on havaittu olevan läheisesti kytköksissä "petomaiseen globalisaatioon" ja kasinotalouteen, jotka hallitsevat nykyisin maailmaa.
Asiaa on tutkittava, samoin kuin yhteyksiä, joita al-Qaidalla näyttää olevan rahamaailman hämäriin syövereihin, varsinkin merentakaiseen pankkitoimintaan, vero- ja rahoitusparatiiseihin, laittomaan asekauppaan – ydinaseet mukaan lukien – sekä huumekauppaan.
On tärkeätä kuunnella tarkasti islamilaisia teologeja, älykköjä ja politiikan tutkijoita, jotka pystyvät tarjoamaan perusteita hedelmälliselle vuoropuhelulle. Tämä on oikea tapa aloittaa neuvottelut – mutta voimaa peittelemättä. On tärkeätä muistaa, ettei neuvotteleminen tarkoita antautumista eikä varsinkaan vallasta luopumista.
Tämä oli taustaa sille, miksi arvostelen niin kärkevästi presidentti George W. Bushin hallituksen yksinapaista maailmankäsitystä ja sen valitsemaa kostolinjaa taistelussa terrorismia vastaan. Sen tulokset ovat olleet pöyristyttäviä:
1.Bushin hallitus tuhlasi vuoden 2001 syyskuun tapahtumien jälkeen saamansa pääoman. Tuolloin sillä oli miltei koko kansainvälisen yhteisön – islamilainen maailma mukaan lukien – yksimielinen tuki.
2.Se syrjäytti avoimesti YK:n opillaan ennalta ehkäisevästä sodasta ja yritti alistaa kansainvälisen oikeuden vahvemman oikeudelle.
3.Se antoi Israelin pääministerille Ariel Sharonille vapaat kädet murskata haave Palestiinan valtiosta. Näin tuhotaan mahdollisuudet saavuttaa rauha Israelin ja palestiinalaisten kesken, mikä puolestaan on koko Lähi-idän rauhan ja uuden tasapainon avain.
4.Se aloitti hyökkäyssodan Irakia vastaan toimien maailman asukkaiden enemmistön ilmaisemaa kantaa vastaan, mitätöiden asiantuntijoiden neuvot, levittäen väärää tietoa joukkotuhoaseista ja valehdellen amerikkalaisille ja koko maailmalle tunnetuin seurauksin. Ja mikä pahinta, se menetti moraalisen ja poliittisen uskottavuutensa.
5.Se loi Irakiin kaaoksen, joka vavisutti myös naapurimaita, kuten Irania, Syyria, Jordaniaa ja Turkkia. Se pahensi Afganistanin ennestään vakavaa tilannetta ja liittoutui Pakistanin diktaattorin, kenraali Pervez Musharrafin kanssa. Yhdysvaltain liittolaisinaan pitämät Pakistan ja Saudi-Arabia ajettiin äärimmäisen vaikeisiin tilanteisiin.
6.Se uhrasi ihmisoikeudet – joita se väittää puolustavansa – äärimmilleen viedyille turvallisuusvaatimuksille unohtaen, että demokratian ylivertaisuus juontuu laillisuudesta ja moraalista eikä raa'asta voimasta.
Nyt vaalien alla Bush haluaa taas lähentyä YK:ta ja Euroopan unionia, jonka hän onnistui jakamaan tehokkaasti. Hän on kehottanut YK:ta palaamaan Irakiin, mutta jättänyt määrittelemättä sen toiminnan puitteet.
Olen varma, että Bush ei pysty muuttamaan tuhoisaa strategiaansa ennen marraskuun vaaleja. Se taas vie kohti "uskonsotaa", joka merkitsisi nykyisen sivilisaation taantumista niin lännessä kuin koko maailmassakin.
Bushin strategiaan liittyen on aiheellista kysyä, onko usein toistettu väite, että demokratiat eivät neuvottele terroristien kanssa, totta. Historia on täynnä päinvastaisia esimerkkejä. Kaksi niistä on viime vuodelta, ja ne koskevat Bushia ja Britanniaa.
Libyan johtajaa Muammar Gaddafia on pidetty terroristina ja terrorismin rahoittajana, mutta se ei estänyt neuvotteluja, joissa hänestä kehkeytyi ystävä. Britannian pääministerin Tony Blairin hiljattainen Libyan-vierailu viimeisteli Gaddafin rehabilitoinnin.
Toinen tapaus olivat Yhdysvaltain Kiinan välityksellä käymät neuvottelut Pohjois-Korean kanssa. Bush liitti aiemmin Pohjois-Korean "pahan akseliin" sen ydinasehankkeiden vuoksi. Neuvottelujen tulokset ovat vielä auki.
Globaali terrorismi muodostaa vakavan uhan elämällemme 21. vuosisadalla. Jos nämä ajatukset valaisevat vähääkään tätä vitsausta, kannatti ottaa riski ja yhdistää kaksi sanaa, jotka on tapana pitää erossa toisistaan: terrorismi ja neuvottelu.
(Inter Press Service)
* Mario Soares toimi Portugalin presidenttinä 1986-1996.
(c) Copyright IPS. Kaikki oikeudet pidätetään.
