Washington, 12.05.03 (IPS) – Yhdysvaltain nykyisen ulkopolitiikan oppi-isäksi on löytynyt saksanjuutalainen filosofi, jonka näkemykset olivat elitistisiä, moraalisesti arveluttavia ja demokratian vastaisia.
Washingtonin poliittisissa piireissä on yhtäkkiä alettu puhua Leo Straussista, joka muutti Yhdysvaltoihin 1938 ja opetti useissa tärkeissä yliopistoissa ennen kuolemaansa 1973.
Sanomalehti New York Times ja viikkolehti New Yorker kertoivat toukokuun alussa, että monet presidentti George W. Bushin hallinnon uuskonservatiiviset avainhenkilöt pitävät itseään Straussin oppien kannattajina.
Tärkein "straussilainen" on apulaispuolustusministeri Paul Wolfowitz, josta moni käyttää nykyisin nimeä "Arabian Wolfowitz". Hän näet ajoi voimakkaasti Saddam Husseinin kaatamista ensiaskeleena koko arabialuetta koskevassa muutoksessa. Häntä pidetään myös terrorismin vastaisen sodan pääarkkitehtina.
Mutta mistä straussilaisuudessa oikein on kysymys? IPS pyysi vastausta Shadia Druryltä, joka työskentelee kanadalaisessa Calgaryn yliopistossa. Hän julkaisi 1999 kirjan Leo Strauss and the American Right (Leo Strauss ja amerikkalainen oikeisto).
"Strauss ei ollut liberaali eikä demokraatti. Hänen ajattelussaan on keskeistä, että vallanpitäjät saavat jatkuvasti pettää kansalaisia, koska nämä tarvitsevat vahvan johdon", Drury selittää.
Oman oppi-isänsä Platonin tavoin Strauss ajatteli, että "toiset on tarkoitettu johtamaan ja toiset johdettaviksi".
Platon edellytti kuitenkin johtajilta niin korkeaa moraalia, että he kykenevät vastustamaan vallan houkutuksia. Straussin mukaan johtajiksi sopivat ne, jotka tajuavat, ettei moraalisuutta ole olemassakaan, ja että on vain yksi luonnollinen oikeus, vahvemman oikeus hallita heikompaa, Drury selittää.
Yhdysvaltain johtaviin straussilaisiin luetaan myös Weekly Standard -lehden päätoimittaja William Kristol ja Gary Schmitt, joka johtaa kuusi vuotta sitten perustamaansa uuskonservatiivista järjestöä Project for the New American Century (Pnac). Siihen kuuluvat muun muassa varapresidentti Dick Cheney ja puolustusministeri Donald Rumsfeld.
Pnac on hahmotellut terrorismin vastaisen sodan strategiaa ja lähettänyt asiasta kirjeitä Bushille, joka tuntuu noudattaneen niitä kirjaimellisesti.
Myös Kristolin isä Irving on siteerannut Straussia ajattelunsa innoittajana. Häntä pidetään uuskonservatismin kummisetänä, joka istuu American Enterprise Instituten (AEI) hallituksessa. Laitoksen väkeen kuuluu joukko tunnettuja ulkopolitiikan haukkoja kärjessään entinen puolustuspoliittisen neuvoston puheenjohtaja Richard Perle.
New Yorkerin maineikas tutkiva journalisti Seymour Hersh paljastaa laajassa artikkelissaan straussilaiseksi myös Perlen työtoverin Abram Shulskyn. Tämä johti aiemmin Rumsfeldin alaista erikoistiedusteluyksikköä.
Hershin mukaan kyseinen yksikkö tulkitsi uudelleen todisteita terroristijärjestö al-Qaidan yhteyksistä Irakiin ja Irakin joukkotuhoaseista, jotta sodalle saataisiin perusteita.
Staussilainen on Hershin mukaan myös Rumsfeldin lähimpiin avustajiin kuuluva Stephen Cambone. Hän hoitaa uutta sotilastiedustelun alivaltiosihteerin virkaa.
Tutkija Drury kertoo, että Strauss piti uskontoa "liimana, joka pitää yhteiskuntaa koossa". Yhdysvalloissa Irving Kristol on muiden uuskonservatiivien tavoin tuominnut valtion ja kirkon erottamisen toisistaan tasavallan perustajien suurimmaksi virheeksi.
"Siinä katsannossa maallistunut yhteiskunta on pahin mahdollinen, sillä se johtaa yksilöllisyyden korostamiseen, liberalismiin ja relativismiin. Ne voivat rohkaista toisinajattelua, joka heikentää vaarallisesti yhteiskunnan kykyä torjua ulkopuolisia uhkia", Drury jatkaa.
Straussin opin mukaan poliittinen järjestelmä säilyttää vakautensa ja yhtenäisyytensä vain ulkopuolisen uhan vuoksi. Siksi uhka on keksittävä, ellei sitä ole.
Drury arvelee, että jos Strauss olisi elänyt vielä Neuvostoliiton romahtamisen aikaan, hän olisi huolestunut syvästi.
Straussilainen ajattelu lähtee jatkuvasta taistelusta, koska rauha johtaa sen mukaan rappioon. Siitä seuraa tarve aggressiiviseen ja sotaisaan ulkopolitiikkaan.
Druryn mielestä Straussin ajatus, jonka mukaan johtajilla on oikeus petkuttaa kansalaisia, näkyy myös Yhdysvaltain ulkopolitiikassa:
"Uuskonservatiiveilla ei oikeasti ole mitään käyttöä vapaudelle ja demokratialle, mutta he valloittavat maailmaa niiden nimissä."
(Inter Press Service)
