Amman, 27.01.03 (IPS) – "Saddam Husseinin kuvalla varustettu rannekello? Emme ole myyneet niitä enää vähään aikaan. Niitä ei tuoda enää Irakista, koska kysyntä on hiipunut", kertoo kysymyksestä huvittunut kellokauppias Baka'an palestiinalaisleirillä Jordanian pääkaupungin Ammanin ulkopuolella.
Hän empii kotvan ja jatkaa sitten: "Jopa ne harvat irakilaiset, joita täällä vielä käy, ovat saaneet kyllikseen Saddamista."
Baka'a, kuten muutkin palestiinalaisten pakolaisleirit Jordaniassa ja kautta Lähi-idän, kannatti kiihkeästi Irakia ja sen johtajaa vuoden 1991 Persianlahden sodan aikana. Ihmiset osoittivat mieltään Saddamin tueksi ja levittivät hänen kuvallaan varustettuja julisteita. Myös Saddam-kellot kävivät silloin kaupaksi.
Nyt leirin kapeilla kujilla ei näy julisteita eikä mielenosoittajia. Sekä palestiinalaisten virallinen että kansalaismielipide ovat kääntyneet Saddamia vastaan.
Arabimaailma on muutenkin pysynyt hiljaisena samaan aikaan, kun Yhdysvalloissa ja Euroopassa on järjestetty laajoja mielenosoituksia sotaa vastaan. Tarkkailijat luonnehtivat Lähi-idän mielialoja apaattisiksi.
Useimmat alueen hallitukset vastustavat hyökkäystä Irakiin, koska pelkäävät sen vaarantavan oman tulevaisuutensa, eivät yleisen mielipiteen pelossa.
Nimettömänä pysyttelevä kellokauppias kertoo osallistuneensa Saddamia tukeneisiin mielenosoituksiin 1991. "Silloin ajattelimme, että hän on vapauttaja, mutta luulo osoittautui vääräksi. Hänen hallituksensa on yhtä laiton kuin kaikki muutkin tällä alueella."
Lähi-idän tilanne on nyt miltei peilikuva vuodesta 1991. Silloin Jordania ja palestiinalaiset kannattivat Saddamia. Egypti ja Syyria taas kuuluivat Irakin vastaiseen liittoumaan ja lähettivät jopa joukkojaan sotaan.
Jordanian virallinen linja ei nytkään tue avoimesti sotaa, mutta se on paljon edelliskertaa neutraalimpi ja kulissien takaa pilkahtelee yhteistyötä Yhdysvaltain kanssa.
"Olemme oppineet läksymme", Jordanian entinen ulkoministeri Jawad Anani kuittaa. Maa sai 1990-luvulla niin diplomaattisesti kuin taloudellisestikin ankaran rangaistuksen Irakin hyysäämisestä.
Jordanian nuori kuningas Abdullah II käynnisti vähän aikaa sitten Jordania ensin -kampanjan muistuttaakseen kansalaisia asioiden tärkeysjärjestyksestä.
Ananin mukaan se on välttämätöntä, koska "ulkopuoliset voimat" ohjaavat liiaksi jordanialaisten toimintaa. Valtaosa jordanialaisista on palestiinalaista alkujuurta, ja heitä varoitellaan sotkeentumasta liiaksi Israelin miehittämien palestiinalaisalueiden tai Irakin asioihin.
Liikemies Labib Kamhawi osallistui aiemmin solidaarisuustoimintaan Irakin hyväksi, mutta on nyt vetäytynyt siitä. Hänen mielestään Jordania ensin -liike on kuitenkin "isku arabien yhtenäisyyttä vastaan".
Hänen mukaansa monet ovat vihaisia ja kuilu hallituksen ja kansan välillä syvenee. Hän myöntää kuitenkin, että viranomaisten on helppo tukahduttaa mahdolliset levottomuudet.
Tilanne on toinen Länsirannan ja Gazan palestiinalaisalueilla. Intifada eli kansannousu Israelia vastaan jatkuu, ja presidentti Jasser Arafatin johtama hallinto on käytännössä toimintakyvytön.
Palestiinalaispoliitikot eivät kuitenkaan odota väkivallan kiihtyvän, jos sota Irakia vastaan alkaa.
"Ensimmäisenkin intifadan aikana tilanne pysyi rauhallisena Persianlahden sodasta huolimatta. Palestiinalaisilla on omat ongelmansa, eivätkä he halua antaa Israelille tekosyitä koventaa linjaansa entisestään", sanoo Ziad Abu Amr, joka johtaa poliittista komiteaa palestiinalaisten lakiasäätävässä neuvostossa.
Hän pitää kuitenkin väkivaltaisuuksia mahdollisina, varsinkin, jos sota Irakissa venyy ja paljon irakilaisia tapetaan. "Ei voi sulkea pois mahdollisuutta, että jotkut al-Qaidan kannattajat yrittävät tehdä jotain näyttävää."
Abu Amrin mukaan yhdysvaltalaisia kohteita vastaan saatetaan hyökätä arabimaissa. "Niin on jo tapahtunut Jordaniassa ja Kuwaitissa, mutta palestiinalaiset eivät ole koskaan käyneet Yhdysvaltain kansalaisten kimppuun."
Yhdysvaltain-vastainen mieliala on nousussa koko alueella sekä kansalaisten että hallitusten keskuudessa.
Egyptissä ilmestyvän englanninkielisen Cairo Times -lehden päätoimittaja Hisham Qassem sanoo maansa hallituksen olevan eniten huolissaan Yhdysvaltain aikeista.
"Kadunmiehet arabimaissa suhtautuvat välinpitämättömästi Irakiin, eikä kansa ole täällä koskaan kaatanut hallituksia", Qassem jatkaa. Hänen mukaansa presidentti Hosni Mubarakin hallitus uskoo lujasti tukahduttaneensa toisinajattelun.
"Hallitukset tällä alueella vastustavat hyökkäystä Irakiin, koska ajatus 'hallituksen vaihtamisesta' hermostuttaa niitä. Jos se onnistuu Irakissa, sitä voidaan soveltaa muuallakin", Qassam pohtii muistuttaen, ettei Arabiliiton 22 jäsenvaltiosta yksikään ole demokratia.
Syyria on siitä kirkas esimerkki, mutta maan johdolla on toinenkin huolenaihe: Syyria kuuluu yhä Yhdysvaltain laatimalle terrorismia tukevien maiden listalle. Syynä on muun muassa sen antama tuki Libanonissa toimivalle Hizbollahille.
"Syyria tietää, että se on Hizbollahin kanssa Irakin jälkeen seuraavana listalla, ja yrittää tehdä kaikkensa välttääkseen tilanteen", Beirutin amerikkalaisen yliopiston politiikan tutkija Farid al-Khazen sanoo. Hänen mukaansa Syyrian nuori presidentti Bashar al-Assad onkin osallistunut hyvin yhteistyöhaluisesti Yhdysvaltain toimiin al-Qaidaa vastaan.
Toimien riittävyys kuitenkin arveluttaa, koska Syyria ei ole lopettanut Hizbollahin ja radikaalien palestiinalaisryhmien tukemista. Lisäksi se on saartoa uhmaten ostanut Irakilta öljyä ja saattanut huhujen mukaan piilottaa irakilaisia joukkotuhoaseitakin.
Al-Khazen uskoo kuitenkin, että jos sota syttyy, Syyria tekee parhaansa pitääkseen Hizbollahin kurissa. Hän arvelee Yhdysvaltain toimivan samoin Israelin suhteen, jotta Israelin ja Libanonin rajaseutu pysyy rauhallisena ainakin Irakin kriisin ajan.
(Inter Press Service)
