Santiago, 23.12.02 (IPS) – Latinalaisessa Amerikassa 1980-luku tuomittiin aikanaan kehityksen kannalta menetetyksi vuosikymmeneksi. Nyt näyttää siltä, että viisi viime vuotta joutavat samaan kastiin. Talouskasvu hyytyi pakkasen puolelle, köyhyys ja työttömyys lisääntyivät.
Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomissio (Cepal) laskee, että vuonna 2002 köyhien määrä alueella kasvoi seitsemällä miljoonalla. Heistä peräti kuusi miljoonaa luokitellaan rutiköyhiksi, mikä johtuu pääasiassa Argentiinan talouden romahtamisesta.
Latinalaisessa Amerikassa elää nyt 221 miljoonaa ihmistä, jotka eivät pysty tyydyttämään perustarpeitaan. Määrä vastaa 44:ää prosenttia koko alueen väestöstä. Rutiköyhien osuus nousi 18,6 prosentista vuonna 2001 nykyiseen 20 prosenttiin.
Viime vuosikymmenen alkupuoli aina vuoteen 1997 asti oli Latinalaisessa Amerikassa kohtalaisen talouskasvun aikaa. Tuolloin köyhyyskin väheni viidellä prosentilla, vaikka jäikin suuremmaksi kuin vuonna 1980, Cepalin pääsihteeri José Antonio Ocampo selittää.
1980-luku muodostui Latinalaisessa Amerikassa menetetyksi vuosikymmeneksi pääasiassa velkakriisien vuoksi. Moni valtio ajautui umpikujaan kestämättömiksi kasvaneiden ulkomaisten velanhoitokulujen kanssa. Vuosina 1997-2002 tilanne on kehittynyt samaan suuntaan.
Vuonna 2002 koko Latinalaisen Amerikan bruttokansantuote kutistui keskimäärin puolisen prosenttia. Lukua rumensi erityisesti Argentiina, jossa supistus oli 11 prosenttia. Se veti myös Paraguayn ja Uruguayn taloudet pahasti miinukselle. Poliittisen kriisin koettelemassa Venezuelassa kansantuotteesta hupeni 7 prosenttia.
Muita merkkejä alueen talouden alamäestä ovat työttömyyden nousu 8,4 prosentista vuonna 2001 nykyiseen 9,1 prosenttiin. Reaaliansiot laskivat vuodessa keskimäärin 1,5 prosenttia, ja inflaatio tuplaantui 12 prosenttiin.
Chilen pääkaupungin Santiagon köyhällä alueella asuva María Becerra, 33, on yksi miljoonista kovaosaisista, joiden elinolot ovat huonontuneet rajusti vuoden aikana.
"Mieheni on ammatiltaan muurari. Oltuaan puoli vuotta työttömänä hän lähti maan pohjoisosiin etsimään työtä, eikä hänestä ole kuulunut sen koommin mitään. Minä jäin yksin viiden lapsen kanssa, joista vanhin on 12-vuotias ja nuorin tuskin kahden vanha", Becerra kertoo.
Yksinhuoltajaksi päätynyt Becerra pestautui iltapäiviksi kotiapulaiseksi, koska hänen vanhin tyttärensä voi huolehtia sisaruksistaan koulun jälkeen.
Becerra puurtaa siten "epävirallisilla työmarkkinoilla", kuten 40 prosenttia latinalaisamerikkalaisista. Useimmilta puuttuvat tyystin niin työsopimukset kuin sosiaaliedutkin. Säännöistä vapaa epävirallinen talous ei ole korjannut ihmisten valtavaa eriarvoisuutta, pikemminkin päinvastoin.
Pahin on nyt ehkä takana, sillä Latinalaisen Amerikan kansantuotteen ennustetaan vuonna 2003 kasvavan 2,1 prosentin verran. Se ei kuitenkaan riitä saavuttamaan YK:ssa sovittua tavoitetta, jonka mukaan kaikkien maiden pitäisi puolittaa köyhyys vuoteen 2015 mennessä.
Jotta tavoitteeseen päästäisiin, alueen talouksien pitäisi Cepalin laskelmien mukaan kasvaa keskimäärin neljän prosentin vuosivauhtia. Maissa, joissa köyhiä on eniten, kasvun tulisi yltää seitsemään prosenttiin.
Ocampo muistuttaa, että pelkkä talouskasvukaan ei riitä vähentämään köyhien määrää. "Tarvitaan talouspolitiikkaa, joka sekä laajentaa tuotantopohjaa että muuttaa tulonjakoa oikeudenmukaisemmaksi tulonsiirtojen avulla."
(Inter Press Service)
