Dubai, 25.11.02 (IPS) – Irania ravistelee maan historian pahin poliittinen kriisi sitten islamilaisen vallankumouksen 1979. Nykyiset opiskelijalevottomuudet ja vaatimukset yhteiskunnan avautumisesta tuskin kuitenkaan johtavat uuteen vallankumoukseen, tarkkailijat Persianlahden maissa arvioivat.
Sysäyksensä mielenosoituksiin toimi 6. marraskuuta annettu kuolemantuomio. Sen sai professori ja islamilainen ajattelija Hashem Aghajari, joka tunnetaan Iranin uudistusmielisen presidentin Mohammad Khatamin liittolaisena. Moni pitääkin Aghajarin tuomitsemista vanhoillisten kostona.
Historiaa yliopistossa opettanut Aghajari oli esittänyt ajatuksen, että muslimien ei pitäisi seurata sokeasti pappien opetuksia. Oikeus katsoi hänen kyseenalaistaneen Iranissa voimassa olevan pappisvallan ja hänet tuomittiin jumalanpilkasta syytettynä kuolemaan.
Iranin korkein uskonnollinen johtaja ajatollah Ali Khamenei määräsi kuitenkin oikeuden harkitsemaan tuomiota uudelleen. Samaan aikaan kovan linjan vanhoilliset uhkasivat hajottaa uudistuksia vaativat mielenosoitukset, jotka jatkuivat Khamenein ilmoituksen jälkeenkin.
"Sanomalehtien kieltäminen, sanasota, pidätykset ja vapautukset kuuluvat kaikki osana kamppailuun demokratiasta", Arabiemiirikuntien liiton Ajmanin yliopiston valtio-opin profesori Nasseb al-Saleh arvioi.
Hän näkee Iranin demokratian olevan vasta alkeisvaiheessa, mutta menossa on siirtymäkausi, johon yhteenotot kuuluvat.
"Yksi asia on kuitenkin varma. Paluuta vuoden 1979 päiviin ei uskonnollisen valtaeliitin kannalta ole, koska ihmiset ovat päässeet demokratian makuun", Saleh arvioi.
Tilannetta on kärjistänyt lisää se, että myös kovan linjan vanhoilliset ovat lähteneet kaduille. Esimerkiksi eteläisessä Shirazin kaupungissa he saivat 1 500 ihmistä osoittamaan mieltään pappisvallan puolesta.
Demokratiaa kannattavien opiskelijoiden mielenosoituksissa taas on nähty muun muassa tunnus "Kuolema Talebanille Kabulissa ja Teheranissa".
"Ongelmamme ei ole ainoastaan Hashem Aghajarin kuolemantuomion kumoaminen, vaan sananvapaus ja vapaus yleensä", opiskelija
Adbollah Mo'memi selitti tiedotusvälineille.
Khamenei varoitteli aiemmin, että hän voisi lopettaa poliittisen kriisin vallankumouskaartin avulla. Joukkoa on käytetty ennenkin hajottamaan uudistusmielisiä mielenosoituksia.
Vallankumouskaartin voimannäyte tulikin 24. marraskuuta, jolloin noin 15 000 sen jäsentä osoitti Teheranissa mieltään uudistuksia vaatineita opiskelijoita vastaan. Opiskelijat olivat aiemmin päättäneet pidättyä uusista mielenilmauksista välttääkseen tilanteen kärjistymistä.
Vaikka uudistajat voittivat parlamenttivaalit 1997 ja 2001, heidän vaikutusmahdollisuutensa ovat jääneet rajoitetuiksi. Vanhoillinen oikeuslaitos on entiseen tapaan tukahduttanut muutosta vaativan lehdistön ja vapaamieliset ajattelijat.
Toista kautta presidenttinä oleva Khatami on heittänyt ensi kertaa avoimen haasteen vastustajilleen. Hän toi syyskuussa parlamenttiin kaksi lakiesitystä, jotka vahvistaisivat hänen mahdollisuuksia ajaa uudistuksia läpi.
"Jos vanhoilliset eivät hyväksy lakeja, voidaan turvautua kansanäänestykseen", Iranin parlamentin ulkoasiain ja kansallisen turvallisuuden valiokunnan puheenjohtaja Mohsen Mirdamadi sanoi lehdistölle.
Ensimmäinen lakiesitys rajoittaisi oikeuslaitoksen valtaa ja toinen poistaisi vanhoilliselta perustuslakia valvovalta neuvostolta oikeuden puuttua vaalien ehdokasasetteluun. 12-jäseninen neuvosto voi nykyisin hylätä myös lait, joiden se katsoo loukkaavan islamilaista lakia tai perustuslakia.
Iranissa on vallankumouksen jälkeen järjestetty vain kaksi kansanäänestystä. Ensimmäinen koski islamilaisen tasavallan perustamista 1979 ja toinen perustuslain muuttamista 1989.
"Ajatollah Khamenei näyttää päästävän höyryä säästämällä Aghajarin hengen, ja hän saattaa myös sallia kahden lain voimaantulon ainakin osittain. Mutta se riittää täällä haavaa, koska näin hälvennetään uhka sisällissodasta, jota kumpikaan osapuoli ei oikeasti halua", Saleh arvioi.
Hänen mukaansa demokraattiset muutokset Iranissa eivät kuitenkaan onnistu ilman uskonnollisia uudistuksia.
"Uudistusprosessi on imaissut mukaansa iranilaisia yhteiskunnan eri tasoilta ja pakottanut heidät miettimään entistä selkeämmin, mitä he haluavat. On avoin kysymys, onnistuuko prosessi luomaan poliittisen järjestelmän, joka vastaa iranilaisen yhteiskunnan dynamiikkaa."
(Inter Press Service)
