Nairobi, 18.11.02 (IPS) – YK on aloittanut kaikkien aikojen laajimman aavikoitumisen torjuntaan tähtäävän ohjelmansa. Yhteistyökumppaneiksi on valittu alan parhaat asiantuntijat eli Afrikan aavikoita iät ja ajat asuttaneet paimentolaiset.
Aavikoituminen kuuluu Afrikan vakavimpiin ympäristöongelmiin. Unep arvioi, että 46 prosenttia Afrikan maapinta-alasta on alttiina sille. Kaikkein haavoittuvimmilla aavikon reuna-alueilla elää nyt 22 miljoonaa ihmistä.
Miljoonia afrikkalaisia uhkaa lähitulevaisuudessa nälänhätä, jonka tärkein syy on kuivuus. Ongelman pelätään vain pahenevan jatkossa, kun ilmastonmuutos vähentää sateita ja väestönkasvu aiheuttaa entistä kovempia paineita maan tuottavuudelle.
Ruokaturva – tai oikeammin sen puute – pysyy ongelmana Afrikassa pitkälle tulevaisuuteen. Maaperän hedelmällisyyden turvaaminen on siksi ratkaisevan tärkeää.
"Viljelysmaan heikkeneminen, aavikoituminen ja kuivuus on määritelty Afrikan ensisijaisiksi ympäristöongelmiksi myös Nepad-aloitteessa", YK:n ympäristöohjelman Unepin johtaja Klaus Töpfer muistutti esitellessään YK:n uuden aavikoitumisen vastaisen ohjelman.
Nepad on Afrikan valtioiden tuore yhteistyöaloite otsikolla "uusi kumppanuus Afrikan taloudellisen kehityksen edistämiseksi".
Unepin aavinkontorjuntahankkeen koordinaattori tohtori Saidou Koala kertoo, että aavikolla asuvien paimentolaisten tietotaitoa ei ole toistaiseksi hyödynnetty.
"He tietävät hyvin, miten joitakin kuivien seutujen eläimiä ja luonnon monimuotoisuutta voidaan vaalia. Heillä on lähituntumalla hankittua tietoa maasta ja ympäristöstä", hän selittää.
"Meidän on tehtävä yhteistyötä asukkaiden kanssa ja opittava heiltä. Muuten yritämme ympätä heille tietoa, joka ei sovellu perinteiseen elämäntapaan. On erittäin tärkeätä nojautua alkuperäisasukkaiden viisauteen", Koala jatkaa.
Tähän asti aavikoitumistakin on lähestytty ylhäältä alas -asenteella. Perinteisiä elämäntapoja on halveksittu primitiivisinä ja vanhanaikaisina. Hallitukset ovat painostaneet paimentolaisia asettumaan aloilleen ja nykyaikaistumaan.
Myös ruoka-avun saatavuus on kannustanut paimentolaisia pysymään paikallaan. Se on kuitenkin kiihdyttänyt metsien häviämistä. Puiden ja muiden kasvien liiallinen käyttö polttoaineeksi, rehuksi ja rakennustarpeiksi on johtanut vakavaan maan kulumiseen.
Ihmisten ja karjan liikkuminen on kovettanut maaperän ja estänyt siten sadeveden imeytymisen syvempiin kerroksiin. Se on kohtalokasta alueella, jonka vuotuinen sademäärä jää 200 millimetriin.
Myös paimentolaisten vanhat konstit, kuten villien mukulakasvien ja hedelmien sekä kamelinmaidon käyttö ravinnoksi, ovat unohtumassa.
Paikalleen asettuminen on kasvattanut
paimentolaisten perhekokoa, huomauttaa tohtori Henry Cheruiyot Kenian maataloustutkimuksen laitoksesta. Hän on työskennellyt Koillis-Keniassa Kargin alueella elävien paimentolaisten parissa.
"Vaimo ja mies viettävät aiempaa enemmän aikaa yhdessä. Ennen miehet vaelsivat ulkona ja naiset pysyivät kotona. Se oli luonnollinen tapa rajoittaa syntyvyyttä. Nyt lasten lukumäärä perheissä on 4-12", hän kertoo.
Asiantuntijat pitävät paimentolaisten perinteisten tietojen ja taitojen elvyttämistä ympäristön suojelun kannalta välttämättömänä.
"He ovat itsekin tajunneet, että ympäristön tuhoutuminen on yhteydessä siihen, että perimätietoa hyödynnetään aiempaa vähemmän. Joillakin alueilla paimentolaiset ovat perustaneet ympäristöryhmiä omasta aloitteestaan", Cheruiyot kertoo.
Kehitteillä on myös uusia elinkeinoja. Esimerkiksi Kenian Kargin asukkaat käyttävät taas paikallisia yrttejä karjansa lääkitsemiseen. "Jotkut heidän lääkkeistään ovat tehokkaampia kuin kaupan tuotteet", Cheruiyot myöntää.
Parhaillaan on käynnissä tutkimus, jossa luonnonlääkkeitä verrataan teollisiin valmisteisiin. Cheruiyot toivoo pystyvänsä eristämään kasveista tehoaineet ja kehittämään niistä uusia lääkkeitä eläimille. Mahdolliset tulot menevät Kargin asukkaille.
Malissa tehty kokeilu puolestaan on osoittanut, että rehua tuottavien puiden istuttaminen kaupungin tuntumaan on vähentänyt läheisiin metsiin kohdistuvaa painetta ja tuonut samalla tuloja.
Koala työskentelee Nigerissä, jossa on myös kehitetty uusia ratkaisuja aavikoitumisen aiheuttamiin ongelmiin.
"Kannustamme pienimuotoista keinokastelua ja esittelemme uusia kasvilajeja, jotka selviävät kuivilla alueilla. Niitä ovat esimerkiksi taatelipalmut, viikunat ja monet muut hedelmäpuut", Koala kertoo.
YK on varannut 50 miljoonaa euroa käytettäväksi viiden vuoden aikana yhteistyöhön Afrikan alkuperäisasukkaiden kanssa. Tavoitteena on laatia aavikoitumisen torjuntaan toimintasuunnitelmat, joita hyödynnetään myöhemmin eri puolilla Afrikkaa.
Alkuvaiheessa ohjelmaa testataan yhdeksässä maassa, joihin kuuluvat muun muassa Namibia, Senegal ja Zimbabwe.
"Seuraavien viiden vuoden aikana pystymme kehittämään avainteknologiat, jotka tuovat ratkaisevan muutoksen tilanteeseen. Kehittelemme myös vaihtoehtoisia elinkeinoja, jotka vähentävät maahan kohdistuvia paineita", Koala lupaa.
(Inter Press Service)
