Caracas, 28.10.02 (IPS) – Masennus, viha, ahdistus, pelko, fobiat, pakkomielteet, itsemurhahakuisuus ja impotenssi kuuluvat Venezuelaa koettelevan poliittisen kriisin sivuoireisiin.
Myllerrys alkoi viime joulukuussa järjestetystä yleislakosta maan nykyjohtoa ja presidentti Hugo Chávezia vastaan. Huhtikuussa Chávez näytti hetken kukistetulta, mutta palasi pian valtaan. Viime aikoina vastarinta on jälleen voimistunut.
Sekä Chávezin vastustajat että kannattajat järjestävät raivoisia mielenosoituksia. Poliittinen ilmapiiri on jännittynyt äärimmilleen, ja 24 miljoonan asukkaan Venezuela on jakautunut jyrkästi kahtia.
"Asukkaiden poliittista käyttäytymistä aiemmin leimannut välinpitämättömyys on vaihtunut jatkuvaan hälytysvalmiuteen. Monella on masennuksen, turhautumisen ja raivon tuntemuksia, mikä on johtanut väkivaltaan sekä muita että itseä kohtaan", psykiatri Roberto de Vries selittää.
Hänen mukaansa myös fyysiset sairaudet ovat yleistyneet. "Kohtaamme aiempaa enemmän verenpaineesta, sydänvaivoista, suolisto- tai iho-ongelmista ja monista muista sairauksista kärsiviä ihmisiä. Sairaudet, turhautuminen ja viha muodostavat vaarallisen yhdistelmän", hän jatkaa.
"Kärsin unettomuudesta, joka vaikeutti työntekoa. Lisäksi painoni nousi kuusi kiloa ja aloin uudelleen tupakoida, minkä seurauksena sain sydänvaivoja. Siinä vaiheessa otin vaarin lääkärini neuvosta ja vähensin television katselua. Automatkoillakin kuuntelen uutisten sijasta musiikkikanavaa", hammaslääkäri Rebeca Prieto, 46, kertoo.
Aiemmin hän teki samoin kuin miljoonat maanmiehensä näinä aikoina: seurasi uutisia tunti tunnilta kuunnellen jokaisen hallitukselta, oppositiolta tai armeijalta saadun lausunnon sanasta sanaan. Sanomalehti kädessä tai television edessä hän kiisteli politiikasta perheenjäsenten tai työtovereiden kanssa.
Prieto on vannoutunut opposition kannattaja ja vaatii Chávezin eroa. Hänellä oli tapana osallistua mielenosoituksiin, mutta nyt hän on päättänyt ottaa rauhallisemmin. Se pätee myös perhe-elämään, jota opposition ja hallituksen kannattajien välinen juopa jakaa, kuten miljoonia muitakin koteja.
Psykologian tutkija Mireya Lozada muistutti tuoreessa artikkelissaan, että venezuelalaisten tyytymättömyys juontuu vuoden 1989 kansannoususta, jonka aikana surmattiin 500 ihmistä. Korkeat työttömyys- ja rikollisuusluvut yhdistettynä jyrkkään poliittiseen kahtiajakoon kasvattavat kuormaa, joka horjuttaa myös ihmisten terveyttä.
Asiantuntijoiden mukaan noin puolet työikäisistä venezuelalaisista on työttömiä tai vajaatyöllisiä, ja reaalipalkat ovat laskeneet aina 1970-luvun lopulta lähtien.
Kaiken lisäksi moni on menettänyt halunsa ja kykynsä nauttia seksistä. Seksologi Aminta Parra kertoo, että hänen potilaansa valittavat seksuaalisen aktiivisuutensa vähentyneen ainakin puolella viime aikojen ahdistuksen ja stressin vuoksi.
Psykologi María Lander syyttää vihamielisen ilmapiirin synnystä Chávezin aggressiivisia puheita, mutta katsoo opposition sittemmin lähteneen yhtä hedelmättömälle linjalle.
Jatkuvan keskinäisen syyttelyn tulvassa Venezuelan väestö on nyt "sairasta, tuottamatonta, pakkomielteistä ja keskittynyt liikaa pelkkään politikointiin", Lander kiteyttää.
Nuori kiinalainen akupunktiolääkäri Anthony Chang muutti äskettäin Venezuelan pääkaupunkiin Caracasiin. Hän joutui pian huomaamaan, etteivät hänen hoitonsa enää riitä.
"Ihmiset kärsivät unettomuudesta, päänsärystä, selkäsäryistä, vatsahaavasta ja ahdistuksesta. Reseptini heille on: ei enää marsseja, ei Chávezia, ei ympärivuorokautista uutiskanavaa", Chang kertoo.
Psykologi Felicitas Kortin ohje on toisenlainen: "Ryhmien kokouksiin ja mielenosoituksiin voi osallistua sivistyneellä tavalla. Ahdistus helpottuu, jos voidaan yhdessä etsiä ratkaisuja kriisiin."
(Inter Press Service)
