Peking, 30.09.02 (IPS) – Kommunistisen Kiinan perinteisesti ihannoimilla työläisillä menee huonosti. Vaikka moni heittää henkensä liian kovan työtahdin seurauksena, työläisten valitukset kaikuvat kuuroille korville myös puolueessa, joka kutsuu itseään "proletariaatin etujoukoksi".
Junasiivooja Wang Yingjun joutui tekemään 17-tuntista työpäivää, kun hänen ryhmänsä palveli Harbinin ja Hegangin väliä kulkevassa junassa Koillis-Kiinassa.
Wangin työtovereihin kuului 23-vuotias Han Lijun, joka pyörtyi väsymyksestä ollessaan pesemässä junan ikkunoita, putosi kiskoille ja kuoli junan alle.
Myös Cui Hongshun, 45, kuoli työnsä ääreen junassa. Kuolinsyyksi määriteltiin työn aiheuttama ylirasitus.
Wang ja 16 hänen toveriaan päättivät valittaa rautateiden työtahdista esimiehilleen. Harbinin rautatiet ei vitkastellut vastauksen kanssa: se erotti Wangin ja tämän toverin kapinan johtajina.
Nyt Wang on työtön, kuten miljoonat muutkin kiinalaiset, jotka on potkittu talousuudistuksen kyydistä. Heillä ei ole tukenaan vapaita ammattiliittoja, koska ne ovat Kiinassa kiellettyjä.
Kiinan työlaki säätää työviikon pituudeksi korkeintaan 44 tuntia, ja siihen on sisällyttävä vähintään yksi vapaapäivä. Lakia kuitenkin rikotaan mennen tullen Kiinan nykyjärjestelmässä, jota kutsutaan sosialistiseksi markkinataloudeksi.
"Kiinan työlait ovat yksioikoisia. Laki sanoo, että ylitöitä ei pitäisi teettää, mutta se ei kerro, mitä tehdä, kun joku loukkaantuu tai kuolee ylityön vuoksi", Ye Yunhua Qinghuan yliopiston oikeusapukeskuksesta sanoo.
Kiinan valtiolliset tiedotusvälineet eivät tee numeroa siitä, jos joku menehtyy ylityöhön. Hongkongissa toimivat tarkkailijat ovat kuitenkin kirjanneet useita "karoshi-tapauksia" Shanghaissa ja eteläisen Kiinan hikipajoissa. Karoshi on japanilaisten käyttämä ilmaus liiallisen työnteon aiheuttamasta kuolemasta.
Kansainvälinen työjärjestö ILO arvioi, että työtapaturman vuoksi kuolee vuodessa 11,1 kiinalaista sataa tuhatta kohti. Yhdysvalloissa vastaava luku on 2,19.
Ulkomaailma kiinnostui kiinalaisten työläisten oloista sen jälkeen, kun maa hiljattain allekirjoitti sosiaalisia, taloudellisia ja kulttuurioikeuksia koskevan kansainvälisen sopimuksen. Se tunnustaa jokaisen yksilön oikeuden turvalliseen ja terveelliseen työympäristöön.
Kiinalaiset työläiset ovat itsekin alkaneet tulla tietoisiksi oikeuksistaan ja etsiä laillisia keinoja puolustaa niitä. Työelämää koskevat oikeusjutut ovat yleistyneet, ja yrityksiä on tehty riippumattomien ammattiosastojen perustamiseksi, joskin huonolla menestyksellä.
Junasiivooja Wangkin lähti toverinsa kanssa etsimään tukea pääkaupungista Pekingistä. Rautatieministeriössä miehille lupailtiinkin, että he saisivat työpaikkansa takaisin.
Paluu kotiin Harbiniin heitti kuitenkin kylmää vettä niskaan. Miehet joutuivat 23 päiväksi pidätysselliin, jossa heitä hakattiin ja painostettiin tunnustamaan rikoksensa. Vapaus koitti vasta, kun virallinen Työläisten Päivälehti pyrki haastattelemaan vankeja.
Tapahtumista on kulunut vuosi, mutta Wang on yhä työtön ja päivä päivältä katkerampi. "En pysty elättämään perhettäni enkä auttamaan iäkkäitä vanhempiani. Kommunistipuolueen virkailijat välittävät vain toisistaan, työläisillä ei ole toivoakaan paremmasta."
Miljoonat kiinalaiset ovat viime vuosina saaneet potkut tai joutuneet pakkolomalle kannattamattomien valtionyritysten saneerauksissa ja sulkemisissa. Vaikka virallinen työttömyysaste on kaupungeissa vain 3,6 prosenttia, asiantuntijat arvioivat sen kymmeneksi prosentiksi.
(Inter Press Service)
