Delhi, 27.05.02 (IPS) – Ydinasevallat Intia ja Pakistan voivat ajautua uuden vuosituhannen ensimmäiseen veden vuoksi käytävään sotaan, jos Intia päättää kumota vuonna 1960 solmitun Indusjoen vesisopimuksen. Houkutus tähän kasvaa Intiassa samaa tahtia kuin suuttumus Pakistanin tukemiksi uskottujen itsemurhaiskujen ja Kashmirin välikohtausten vuoksi.
Sopimus koskee Indusvirran ja sen viiden sivujoen – Ravi, Chenab, Beas, Sutlej ja Jhelum – vesien käyttöoikeuksia. Sitä on pidetty maailmanlaajuisena malliesimerkkinä rauhanomaisesta tavasta sopia kiistellyn vesistön käytöstä.
Joissa on kuitenkin virrannut paljon vettä sen jälkeen, kun sopimus solmittiin 42 vuotta sitten. Osapuolet ovat muun muassa sotineet useaan otteeseen Kashmirista, joka sijaitsee strategisesti Indusin latvavesien äärellä.
Keväällä 1998 Intia ja Pakistan tekivät molemmat onnistuneen ydinkokeen, mikä lisäsi jännitystä alueella entisestään.
Tämän vuoden toukokuun puolivälissä tilanne kärjistyi jälleen sen jälkeen, kun Kashmirissa tehty itsemurhaisku surmasi 34 ihmistä. Intia karkotti Pakistanin diplomaattisen edustajan maasta ja vahvisti entisestään joukkojaan Kashmirin rajalla.
Intian hallituksen turvallisuuskomitea pohti pääministeri Atal Bihari Vajpayeen johdolla uusia diplomaattisia, taloudellisia ja sotilaallisia rankaisutoimia Pakistania vastaan.
Erinäisiin toimiin oli ryhdytty jo joulukuussa Intian parlamenttiin tehdyn itsemurhaiskun jälkeen. Tuolloin Intia alensi entisestään diplomaattisen edustuksensa tasoa Pakistanissa, lopetti maantie- ja raideliikenteen rajan yli ja kielsi Pakistanin siviililennot ilmatilassaan. Lisäksi se lähetti rajalle lähes miljoona sotilasta, mihin Pakistan vastasi vahvistamalla omia joukkojaan.
Vesisopimukseen Intia ei joulukuussa kuitenkaan kajonnut. Sopimus on kestänyt Intian ja Pakistanin Kashmirin vuoksi käymät sodat 1965 ja 1971 sekä 1999 puhjenneen julistamattoman mutta verisen rajasodan Kashmiria jakavalla Kargilin solan aselepolinjalla.
Nyt kun Intia on jälleen kerran hermostunut Pakistanin "rajat ylittävään terrorismiin", jotkut sotilasasiantuntijat yllyttävät maan hallitusta ottamaan vesisopimuksen uuteen tarkasteluun. Heidän mukaansa osa sen määräyksistä on joka tapauksessa Intialle vahingollisia.
Esimerkiksi Jasjit Singh pitää huutavana vääryytenä sitä, että Indusin vesi virtaa estämättä Intiasta Pakistaniin samaan aikaan, kun "pyhää sotaa käyvät pakistanilaiset jatkavat terroristista tappamistaan Intiassa." Singh on aiemmin johtanut arvostettua puolustustutkimuksen laitosta (Idsa), ja hän kuuluu Intian johtaviin sotilasasiantuntijoihin.
Vesisopimuksen tulenarkuutta lisää Pakistanin ydinaseoppi. Se sanoo, että pommiin on lupa turvautua, jos Intia yrittää muuttaa yhteisten vesivarojen jakoa.
Indusin vesisopimus takaa Pakistanille yksinoikeuden Indusin, Jhelumin ja Chenabin vesiin, jotka virtaavat Kashmirista länteen. Intia sai puolestaan oikeudet itään virtaavien sivujokien Ravin, Beasin ja Sutlejin vesiin. Nekin laskeutuvat aikanaan Pakistaniin, mutta vasta kuljettuaan intialaisten Punjabin ja Himachal Pradeshin osavaltioiden halki.
Singh myöntää, ettei Intia voi noin vain vetäytyä kansainvälisestä sopimuksesta, jonka osapuolena on myös Maailmanpankki. Hänen mielestään Intian kannattaisi kuitenkin yrittää tosissaan neuvotella itselleen edullisemmat sopimusehdot. Ja ryhtyä yksipuolisiin toimiin, ellei se onnistuisi.
Singhin ehdotukselle löytyy poliittista vastakaikua Intialle kuuluvasta Jammun ja Kashmirin osavaltiosta, jossa on määrä pitää parlamenttivaalit syyskuussa.
Kulloisestakin poliittisesta kokoonpanostaan riippumatta Jammun ja Kashmirin osavaltion hallitus on syyttänyt Intian keskusjohtoa Kashmirin etujen myymisestä. Osavaltion mukaan Intia on ennen kaikkea halunnut vettä maan vilja-aitaksi kutsutun Punjabin peltojen keinokasteluun.
Intia ryhtyi 1985 rakentamaan Wularin patoa Jhelumjokeen helpottaakseen varsinkin talvikauden laivaliikennettä Srinagarin ja Baramullan välillä. Pakistan esitti vastalauseensa sanoen hankkeen rikkovan sopimusta.
Intia selitti, että padosta olisi etua myös Pakistanille, koska se säätelisi veden virtaamaa niin vuolaina kuin kuivinakin kausina. Pakistan pysyi kuitenkin kannassaan, jonka mukaan patoa voitaisiin käyttää strategisena aseena.
Pakistanin strategisen tutkimuslaitoksen julkaisun mukaan Jhelumjoen patoaminen merkitsi vakavaa uhkaa Pakistanille, koska Intia voisi halutessaan estää veden juoksun kuivalla kaudella.
Pakistan on vastustanut myös 500 megawatin vesivoimalaa, jota Intia puuhaa Chenabjoen varrelle Baglihariin. Intian mukaan sopimus sallii voimaloiden rakentamisen, kunhan veden virtausta ei muuteta.
"Sopimuksen vuoksi me emme voi käyttää Chenabin, Indusin ja Jhelumin vesiä kipeästi kaivattuun sähköntuotantoon", Jammun ja Kashmirin energiaministeri Abdul Rashid valittaa.
Hän vetoaa asiantuntijoiden tekemään selvitykseen, jonka mukaan joet voisi valjastaa tuottamaan 10 000 megawattia sähköä sen sijaan, että osavaltio kärsii vakavasta energia- ja vesipulasta.
Rashid laatii parhaillaan virallista korvausvaatimusta Intian keskusjohdolle siitä, että se on myynyt pois Kashmirin oikeudet Indusin vesiin samaan aikaan, kun vesioikeudet turvattiin Punjabin ja Himachal Pradeshin osavaltioille.
Pakistanissa puolestaan Sindin maakunta on syyttänyt maata 1960-luvulla hallinnutta Ayub Khanin sotilashallitusta, että se antoi itään virtaavat Indusin sivujoet Intialle korvauksetta. Lisäksi sindiläiset syyttävät Pakistanin Punjabia, että se on patoja rakentamalla kahminut itselleen suurimman osan Indusin vesistä aiheuttaen Sindin hitaan aavikoitumisen.
Indusin vesistöön liittyy niin paljon kansallisia ja kansainvälisiä kiistanaiheita, että sopimuksen aikaansaaminen oli pieni ihme. Asiantuntijoiden mukaan selitys piilee kompromissihalussa, jota kaikki osapuolet tuolloin osoittivat – ja joka on sittemmin käynyt kovin harvinaiseksi.
(Inter Press Service)
