Bangkok, 22.10.01 (IPS) – Osama bin Laden näyttää olevan voitolla hänen ja Yhdysvaltain välillä puhjenneessa sodassa, vaikka amerikkalaiset jatkavat Afganistanin moukaroimista.
Washington ei ole saavuttanut sen enempää taktisia kuin strategisiakaan voittoja. Siviiliuhreja vaatineet pommitukset ovat pikemminkin heikentäneet Yhdysvaltain strategista asemaa Kaakkois- ja Etelä-Aasiassa. Pommitukset näet horjuttavat Yhdysvaltoja tukevien hallitusten vakautta islamilaisissa maissa.
On mahdollista, että radikaalit islamistit ottavat vallan Pakistanissa. Samaan aikaan Yhdysvallat uhkaa joutua toimimaan poliisivoimana Saudi-Arabiassa, jossa sitä tukeva hallitseva eliitti eristäytyy yhä pahemmin. Bin Ladenia sankarinaan pitävän saudinuorison levottomuus kasvaa.
Muuallakin kehitysmaissa syyskuun 11. päivän terrorihyökkäyksen aiheuttama sokki alkaa väistyä ja tilalle tulee tyytymättömyys Yhdysvaltain sotatoimiin Afganistanissa.
Yhdysvaltain kannalta vielä huolestuttavampaa on se, että ihmisten mieliin alkaa muodostua kuva bin Ladenista ovelana pikkurakkina, joka tekee näppäriä hämäysiskuja ison ja kömpelön bulldogin ympärillä.
Washington ja Lontoo ovat tappiolla propagandasodassa. Ne yrittävät esittää hyökkäyksensä sivilisaation ja terrorismin välisenä selkkauksena. Mutta todellisuudessa hyökkäys näyttää yhä selvemmin anglosaksisen veljeskunnan ristiretkeltä islamilaista maailmaa vastaan.
Britannian pääministeri Tony Blair on todistellut niin innokkaasti maansa tasavertaista liittolaisuutta Yhdysvaltain kanssa, että Belgian ulkoministeri joutui moittimaan häntä Euroopan unionin velvoitteiden unohtamisesta. Belgia toimii parhaillaan EU:n puheenjohtajana.
Lukuisissa kirjoituksissa on arveltu, että syyskuun 11. päivän terrorihyökkäys oli tarkoitettu houkuttelemaan Yhdysvallat hyökkäyssotaan, joka nostattaisi muslimimaailman sitä vastaan. Tarkoituksellista tai ei, mutta juuri siihen Afganistanin pommitukset ovat johtaneet.
Thaimaan muslimiyhteisö on yleensä hyvin rauhallinen, mutta nyt sen maltilliset johtajat ovat esittäneet avoimesti tukensa bin Ladenille. Indonesiaa on pidetty suvaitsevaisen islamin mallimaana, mutta siellä hiljattain tehdyn mielipidekyselyn mukaan puolet vastaajista piti bin Ladenia oikeuden puolustajana. Alle 35 prosenttia luokitteli hänet terroristiksi.
Maailmanlaajuinen tuki, jolla Yhdysvaltain presidentti George W. Bush ylpeilee, on pettävää. Totta kai hallitukset kannattavat YK:n turvallisuusneuvoston kehotusta ryhtyä globaaliin kampanjaan terrorismia vastaan. Mutta kun pitää antaa aseita ja sotilaita taistelemaan amerikkalaisten ja brittien rinnalla, jäljelle jäävät vain vankimmat liittolaiset kylmän sodan ajoilta.
Syyskuun 11. päivän iskut olivat katalia ja kammottavia. Ne voi myös nähdä yhtenä muunnelmana Che Guevaran teoriasta. Sen mukaan sissitoiminta on kaksitahoista: Yhtäältä demoralisoidaan vihollista. Toisaalta yllytetään kannattajia osallistumaan toimintaan, joka osoittaa, että kaikkivoipa hallitus onkin haavoittuvainen. Sen jälkeen vihollinen provosoidaan sotilaalliseen vastaiskuun ja vähennetään ennestään sen uskottavuutta pohjimmiltaan poliittisessa ja ideologisessa taistelussa.
Bin Ladenille terrorismi ei ole päämäärä vaan keino. Bushin retoriikka sivilisaation puolustamisesta rangaistuspommituksilla ei pysty kilpailemaan bin Ladenin päämäärän kanssa. Se on visio islamilaisesta Aasiasta, jossa oikeus ja uskon pyhyys ovat kunniassa. Amerikkalaisten taloudellinen ja sotilaallinen vaikutus sekä korruptoitunut paikallinen eliitti on häädetty tiehensä.
Washington ei ollut täysin aseeton tässä ideologisessa sodassa. Se olisi voinut reagoida terrorihyökkäyksiin tavalla, joka olisi heikentänyt bin Ladenin poliittista ja ideologista vetovoimaa ja avannut uuden aikakauden Yhdysvaltain ja arabien suhteissa.
Ensinnäkin USA olisi voinut luopua yksipuolisesta sotilaallisesta toiminnasta ja ilmoittaa etsivänsä oikeutta laillista tietä. Se olisi vaatinut kärsivällistä kansainvälistä tutkimusta, diplomatiaa ja hyväksyttyjen kansainvälisten mekanismien, kuten kansainvälisen tuomioistuimen, käyttöä. Nämä menetelmät vaativat aikaa, mutta ne toimivat.
Lisäksi Yhdysvallat olisi voinut ilmoittaa mittavista muutoksista Lähi-idän politiikassaan: joukot vedetään pois Saudi- Arabiasta, pakotteet ja sotilastoimet Irakia vastaan lopetetaan, Palestiinan valtion välittömälle perustamiselle annetaan päättäväinen tuki ja Israel määrätään lopettamaan hyökkäykset palestiinalaisia vastaan.
Jos Yhdysvallat olisi valinnut tämän tien – eikä oikeuden ottamista omiin käsiinsä, kuten sillä on tapana – se olisi noussut esimerkiksi malttiin kykenevästä todellisesta suurvallasta. Näin olisi luotu pohjaa uudenlaisille suhteille kansojen ja valtioiden välillä.
Yhdysvallat on ajanut itsensä tilanteeseen, jossa se ei voi voittaa. Jos se tappaa bin Ladenin, tästä tulee marttyyri. Jos bin Laden otetaan kiinni elävänä, hänen vapauttamisestaan tulee islamistien päätavoite. Bin Ladenin teloittaminen taas aiheuttaisi vastalauseiden myrskyn muslimimaissa.
Jos Yhdysvallat ei onnistu tappamaan tai vangitsemaan bin Ladenia, tämä saa voittamattomuuden sädekehän. Yhä useampi alkaa pitää terroristijohtajaa jumalan valittuna, mikä oikeuttaa hänen tekonsa.
Niin ironiselta ja perverssiltä kuin se kuulostaakin, Yhdysvaltain ja bin Ladenin konfliktista on tulossa hengen taistelu materiaa vastaan tai vanhurskauden ja vallan ottelu. (Inter Press Service) * Walden Bello on Filippiinien yliopiston sosiologian ja julkishallinnon professori. Lisäksi hän johtaa Bangkokissa toimivaa Focus on Global South -tutkimuslaitosta.
Copyright IPS. Kaikki oikeudet pidätetään. .
