Qalandia, Länsiranta, 08.10.01 (IPS) – "Onko tiesululla pitkä jono?" Tästä kysymyksestä on tullut osa arkipuhetta Gazan ja Länsirannan palestiinalaisalueilla. Israel on näet vastannut palestiinalaisten vuoden jatkuneeseen kansannousuun muun muassa pystyttämällä pitkälti toistasataa tiesulkua.
Jo ennen nykyistä intifadaa Israelilla oli Gazan ja Länsirannan alueella 50 pysyvää tarkastuspistettä. Niiden lisäksi ovat nyt tulleet sulut, jotka muuttavat palestiinalaisalueen rykelmäksi toisistaan erotettuja "bantustaneja".
Jerusalemin pohjoispuolella Ramallahin palestiinalaiskaupungissa asuva insinööri Khaled Rajab, 27, käy töissä Jerusalemissa. Hän joutuu käyttämään päivittäin yhtä tukkoisimmista tiesuluista.
Joka aamu seitsemältä Rajab nousee kimppataksiin ja lähtee matkaan kohti Qalandian tiesulkua. Reitin ruuhkaisuuden voi päätellä jo kilometrien päässä sululta.
Taksi hiljentää vauhtiaan, ja matkustajat kurkottelevat ikkunoista nähdäkseen, miltä tilanne edessä näyttää. Autojono jatkuu silmän kantamattomiin. Autoja on myös hylätty tienposkeen, kun turhautuneet matkalaiset ovat siirtyneet jalkapatikkaan.
Qalandian meluinen ja pölyinen tiesulku sijaitsee hylätyn israelilaisen lentokentän laidassa tärkeimmän Ramallahista Jerusalemiin johtavan tien varressa. Se on yksi nykyisen intifadan aikana pystytetyistä suluista.
Neljälle kaistalle ruuhkautuneen liikenteen seassa sukkuloi poikia kauppaamassa jäätelöä, kahvia, tupakansytyttimiä ja purukumia. Kuljettajat avaavat ikkunoita ja kiroilevat mielessään. Lapset istuvat hiljaa takapenkeillä.
Kaikkien katseet ovat kohdistuneet kolmeen tai neljään sotilaaseen, jotka miehittävät tilapäistä tiesulkua.
Yksi sotilaista nyökäyttää päätään ja kutsuu jonon ensimmäisen auton eteenpäin. Hän tarkastaa kuljettajan paperit ja osoittaa auton tavarasäiliötä. Kuljettaja nousee autosta ja avaa peräkontin.
Sotilas vilkaisee konttiin ja kävelee pois. Kuljettaja sulkee luukun, nousee autoon ja odottaa. Joskus operaatio vie vain minuutin tai pari, toisinaan enemmän. Sotilaat saattavat ryhtyä rupattelemaan keskenään ennen kuin kutsuvat seuraavan auton.
Sadat turhautuneet autoilijat jonottavat sululle aamun polttavassa kuumuudessa jokaisena arkipäivänä. Samaan aikaan sadat palestiinalaiset kulkevat saman sulun läpi jalan.
Rajabkin nousee taksista ja kävelee 20 minuutin matkan sululle. "Parempi kävellä", hän sanoo, sillä auton kanssa jonotus voi viedä 3-4 tuntia.
Näky on lohduton. Vanhat miehet laahaavat jalkojaan hiekassa ja pölyssä. Naiset raahaavat lapsia ja ostoskasseja, virkanaiset tasapainoilevat korkokengillään soran ja tomun läpi. Koulupojat koettavat varjella kirjojaan pölyltä.
Rajabin mukaan sulkua vartioivat sotilaat ovat 17-23- vuotiaita. Joskus he haluavat tutkia hänen paperinsa ja laukkunsa, mutta toisinaan eivät.
"Jos kyse on Israelin turvallisuudesta, miksi niin moni pääsee läpi tarkastamatta?" Rajab ihmettelee.
Tiesulun takana odottaa uusia takseja, jotka vievät jalankulkijat kahden kilometrin päässä olevalle al-Ramin tiesululle. Se on portti Jerusalemiin, ja jälleen palestiinalaiset jonottavat tarkastukseen.
Rajab luopuu jälleen taksistaan ja kävelee joutomaan ja takapihojen kautta työpaikalleen. Sinne päästyään hän on uuden aamupesun tarpeessa.
Useimmat Rajabin työtovereista taivaltavat päivittäin saman matkan. Toistuva puheenaihe on se, kauanko kultakin meni kotimatkaan edellisiltana.
Rajabin mielestä tiesulut ovat Israelin tapa rangaista palestiinalaisia.
"Mitä työhön, sukulaisten luo tai vaikkapa lääkäriin pyrkivät ihmiset ovat tehneet ansaitakseen nämä koettelemukset? Palestiinalaisten rauhantahto murenee tiesuluilla jonottaessa", hän sanoo. (Inter Press Service) .
